Si­vu­tas­kus­ta löy­tyy kai­kil­le ka­ve­ri

Kap­säk­ki­jut­tu­jen Si­vu­tas­ku-pod­cast läh­ti liik­keel­le isän huo­les­ta ja tyt­tä­ren in­nok­kuu­des­ta. Tä­nään jul­kais­taan ke­vään vii­mei­nen kes­kus­te­lu, mut­ta ne jat­ku­vat en­si syk­sy­nä.

Li­ba­no­nin rau­haa tur­vaa­mas­sa

– Kun en­si ker­taa saa­puu Li­ba­no­niin, ei voi ol­la lait­ta­mat­ta mer­kil­le sen ka­run kau­nis­ta luon­toa. Var­sin­kin ke­vä­tai­kaan sie­lu le­pää, kun kaik­ki kuk­keus puh­ke­aa upe­aan lois­toon­sa tuo­den mie­leen Suvi­vir­ren sa­nat: ”Kun Hen­kes vir­voi­tuk­sen vain sie­lu saa­nut on, ke­väi­sen kau­nis­tuk­sen se saa kuin Li­ba­non”, ku­vai­lee Joo­na Hin­tik­ka, joka on työs­ken­nel­lyt vuo­den YK:n rau­han­tur­vaa­ja­na Ete­lä-Li­ba­no­nis­sa.

Työ­vuo­ros­sa: Ra­di­o­työ vie mu­ka­naan

– Tois­sa ke­sän lo­pus­sa huo­ma­sin Päi­vä­mie­hes­sä ju­tun, jos­sa et­sit­tiin uu­sia työn­te­ki­jöi­tä Ke­sä­seu­ra­ra­di­oon. Jäin en­sin miet­ti­mään asi­aa, ja kun sa­ma­na syk­sy­nä kak­si ys­tä­vää­ni aloit­ti toi­mit­ta­ji­na, ky­syin ja pää­sin myös mu­kaan toi­mit­ta­jak­si, ker­too tam­pe­re­lai­nen Ree­ta­lee­na Ris­sa­nen.

Äi­dik­si kas­vaa as­kel ker­ral­laan

Rova­nie­me­läi­nen Lii­sa Sa­ras­te on ko­ke­nut äi­tiy­den mo­net tun­teet. Yh­dek­sän lap­sen äi­ti­nä hän on saa­nut her­kis­tyä syn­ty­män ih­meen ää­rel­le ja eläy­tyä kuun­te­le­maan las­ten sa­lai­suuk­sia. Vä­lil­lä ras­kaus on men­nyt kes­ken ei­kä sai­raa­las­ta ole saa­nut­kaan pie­no­kais­ta tu­li­ai­sek­si. Sil­loin on ol­lut äi­din vuo­ro tul­la loh­du­te­tuk­si. Sa­ras­te on tun­te­nut, et­tä äi­ti­ä­kin kan­nat­te­lee vah­vem­pi kä­si­var­si.

Il­man isää

”Vel­vol­li­suu­te­na­ni on il­moit­taa, et­tä Ans­ga­rius Töl­li on kaa­tu­nut tais­te­lus­sa Isän­maan va­pau­den ja kai­ken sen puo­les­ta, mikä meil­le on py­hää ja kal­lis­ta. Va­li­tan sy­vää su­ru­an­ne. Loh­dut­ta­koon Tei­tä tie­toi­suus, et­tä olet­te an­ta­neet Suo­mel­le kal­leim­man uh­rin. Vah­vis­ta­koon Tei­tä kaik­ki­val­ti­as ja ar­mol­li­nen Ju­ma­la.”

Maal­lis­tu­mi­nen nos­taa us­kon­non­va­pau­den tark­kai­lu­­ase­maan

Yh­teis­kun­ta maal­lis­tuu ja syn­ti ha­lu­taan kiel­tää. Sil­ti us­ko­vai­set saa­vat elää tur­val­li­ses­ti Ju­ma­lan sa­nan ope­tuk­sen mu­kaan. Us­kon­non- ja sa­nan­va­paus ovat pe­rus­tus­lail­la tur­vat­tu­ja oi­keuk­sia.

Yh­des­sä yli puo­li­vuo­si­sa­taa

Lyy­ti­käi­sen ko­dis­sa Ou­lun­sa­los­sa on puh­das­ta ja viih­tyi­sää. Pöy­tiä ko­ris­ta­vat Mim­min tai­dok­kaas­ti vir­ka­tut val­koi­set lii­nat, ja soh­van vie­res­sä nö­köt­tää kori kes­ke­ne­räi­siä ku­ti­mia. Li­pas­ton vie­reen on ase­tel­tu toi­nen kori, jos­sa on siis­tis­sä pi­nos­sa päi­vän leh­det. Es­ko nap­paa sii­tä yh­den ja is­tah­taa lu­ke­maan Mim­min vil­la­suk­kaa ku­to­vien puik­ko­jen ki­li­näs­sä. On help­poa pää­tel­lä Lyy­ti­käis­ten ole­van erot­ta­ma­ton kak­sik­ko, tai ku­ten Es­ko il­mai­see: mat­kan var­rel­la tii­viis­ti yh­teen hi­ou­tu­nut tii­mi.

Leh­dis­tön­va­paus kuu­luu de­mok­ra­ti­aan

– Toi­mit­ta­jan työs­sä on kiin­nos­ta­vaa ja haas­ta­vaa, kun saa ot­taa asi­ois­ta sel­vää. Työs­sä saa elää to­dek­si päi­vit­täin, mi­ten luu­lo ei ole tie­don väär­ti. Yk­sin­ker­tai­sik­si luul­lut asi­at pal­jas­tu­vat usein mo­ni­mut­kai­sik­si, poh­tii Sa­von Sa­no­mien ar­tik­ke­li­toi­mit­ta­ja Vesa Kärk­käi­nen.

Ru­an­da­lai­sen pas­to­rin pit­kä mat­ka evan­ke­liu­min us­ko­jak­si

Ju­tun poh­ja­na on käy­tet­ty Jean Clau­de Ma­ni­ra­ga­ban ja Mii­ka Kop­pe­roi­sen säh­kö­pos­ti­kes­kus­te­lua. Ju­tun koos­ti Sal­la Son­ni­nen

Do­ku­ment­ti poh­joi­sen ru­noi­li­jas­ta Yo­u­Tu­bes­sa

Saa­ri jul­kai­si ku­vaa­man­sa ja leik­kaa­man­sa do­ku­men­tin Yo­u­Tu­bes­sa kaik­kien kat­sot­ta­vak­si. Se löy­tyy ni­mel­lä Nii­lo Rau­ha­la – poh­joi­sen ru­noi­li­ja.