Vir­si kuin ru­kous

Tyr­nä­vä­läi­nen Vel­la­mo Iko­la on kiin­nos­tu­nut lau­lu­jen te­ki­jöis­tä ja nii­den taus­tois­ta. Hä­nel­lä on usei­ta lem­pi­lau­lu­ja. Yh­dek­si sel­lai­sek­si Iko­la mai­nit­see vir­ren 538, ”Oi Jee­sus loh­du­tuk­se­ni”.

Nöy­rä­nä ja luot­ta­vai­se­na pa­pin teh­tä­vään

Tuo­mas Tai­pa­le sai tou­ko­kuus­sa pap­pis­vih­ki­myk­sen La­pu­an hiip­pa­kun­nas­sa. Seu­ra­kun­ta­pas­to­rin teh­tä­vä Kes­ki-Suo­mes­sa, Kin­nu­las­sa, al­koi hei­nä­kuun alus­sa. Tai­pa­le ha­lu­aa ol­la pa­pin työs­sään lä­hel­lä ih­mi­siä, hei­dän ilo­jaan ja su­ru­jaan, nä­ke­vä­nä ja kuu­le­va­na.

Rak­kau­del­la, mum­mu ja vaa­ri

Es­te­ri ja Pent­ti Kop­pe­roi­sel­le on muo­dos­tu­nut pe­rin­teek­si teh­dä ri­pil­tä pää­se­vil­le las­ten­lap­sil­leen oma rip­pi­al­bu­mi.

Ke­mis­ti ja ku­vaa­ja hy­myn ta­ka­na

Nau­ru sekä pu­heen­so­ri­na kai­ku­vat Hau­ki­pu­taan Mar­tin­nie­men seu­ra­kun­ta­ko­dis­sa. Joka puo­lel­la on joku te­ke­mäs­sä jo­ta­kin.

Työ­e­lä­mä ta­ka­na – va­paut­ta ja hai­keut­ta

– On on­ni, jos voi jää­dä eläk­keel­le hy­vä­kun­toi­se­na ja jak­saa suun­tau­tua har­ras­tuk­siin, to­te­aa muu­ta­man vuo­den eläk­keel­lä ol­lut Mark­ku Ve­te­läi­nen Ou­lai­sis­ta.

Tik­ka toi­mii met­su­rin he­rä­tys­kel­lo­na

–Lap­suu­te­ni elin maal­la Pal­ta­mos­sa. Ei tar­vin­nut läh­teä ko­ti­pi­hal­ta kau­as, kun olin jo met­säs­sä. Ke­sät olin 12-vuo­ti­aas­ta as­ti met­sän­hoi­to­yh­dis­tyk­sen pal­ve­luk­ses­sa. Met­sä­nis­tu­tus­hom­ma oli vas­tuu­na­lais­ta, kun ta­ju­sin, et­tä puut kaa­de­taan ken­ties sa­dan vuo­den pääs­tä. Mei­nas mo­nes­ti tul­la väsy, mut­ta piti tie­na­ta it­se omiin tar­pei­siin, lä­hin­nä ka­las­tus­veh­kei­siin.

Ar­kis­ton­hoi­ta­ja rai­vaa ti­laa vii­su­meil­le

Pöy­däl­lä on le­väl­lään kan­si­oi­ta, pa­pe­rei­ta ja tie­to­kort­te­ja, joi­den ym­pä­röi­mä­nä is­tuu Hen­na Pärk­kä. Hän sel­vit­te­lee par­hail­laan vii­su­mi­a­no­muk­sia ke­vään mit­taan Ve­nä­jäl­le läh­te­vil­le lä­he­tys­pu­hu­jil­le.

Koh­taa­mi­sen iloa toi­min­ta­te­ra­peu­tin työs­sä

Sei­nä­jo­el­la asu­va Jo­han­na Ku­ja­la koh­taa työn­sä kaut­ta pal­jon ar­ki­sia ro­so­ja, mut­ta myös kos­ket­ta­van ai­toa rie­mua.

Ant­ti Vil­ja­maal­la on pal­jon haa­vei­ta

Ant­ti Vil­ja­maa on iloi­nen 19-vuo­ti­as nuo­ri­mies. Hän on asu­nut koko ikän­sä Ou­lun­sa­lon Var­ja­kas­sa. Vil­ja­maa opis­ke­lee kol­mat­ta vuot­ta am­mat­ti­o­pis­to Luo­vis­sa Ou­lus­sa.

Mat­kal­la tyy­ty­väi­syy­teen

– Se oli to­del­li­nen opin­to­mat­ka tyy­ty­väi­syy­teen, rak­kau­teen ja läm­pöön sekä elä­mään yleen­sä. Ih­mi­sel­lä ei tar­vit­se ol­la omai­suut­ta, jot­ta voi ol­la ri­kas ja an­taa vä­häs­tään, to­te­aa Kirs­ti Ku­pa­ri.