Kokemus toisenlaisesta katoamisesta

Suo­mes­sa, niin kuin var­maan muis­sa­kin mais­sa, saa ha­lu­tes­saan “ka­do­ta” lä­hei­sil­tään. Po­lii­si ei aloi­ta et­sin­tää ei­kä mi­tään tie­to­ja an­ne­ta mil­tään ta­hol­ta, jos hen­ki­lö niin ha­lu­aa.

Vaikka ihmismieli ei ymmärrä, voi luottaa Jumalan johdatukseen

Mar­jas­tus on edel­leen säi­ly­nyt rak­kaa­na har­ras­tuk­se­na ra­nua­lai­sen An­nik­ki Häk­ki­sen elä­mäs­sä, vaik­ka hä­nen mie­hen­sä Pau­li me­neh­tyi mar­ja­mat­kal­la. An­nik­ki nä­kee elä­mäs­sään Ju­ma­lan joh­da­tuk­sen ja on kii­tol­li­nen saa­mas­taan avus­ta, tu­es­ta ja ys­tä­vien kan­nat­te­lus­ta.

"Vankilalähetin työ on ollut todella antoisaa" – Jukka Kolmosen kokemuksia

Pit­kään van­ki­la­lä­het­ti­nä toi­mi­nut Juk­ka Kol­mo­nen to­te­aa, et­tä ka­tu­val­le kuu­luu ai­na ar­mo. Har­taus­ti­lan­teis­sa on pal­kit­se­vaa, kun huo­maa ih­mis­ten kes­kit­ty­vän kuun­te­le­maan.

Ylipuutarhurikin kohtaa surua ja sukuriitoja

Hel­sin­ki­läi­nen Pau­la Nie­me­lä on töis­sä Mal­min hau­taus­maal­la ja on Mau­nu­lan uur­na­leh­don yli­puu­tar­hu­ri, eli näi­den hau­taus­mai­den esi­hen­ki­lö.

Tyräjärven Rauhanyhdistyksen ikäjakauma on nuorisopainotteinen

– Asuim­me vuo­si­tu­han­nen alus­sa nuo­re­na pa­ri­na vuo­den ver­ran Tai­val­kos­kel­la Rin­te­län­vaa­ran Piip­po­las­sa. Esi­kois­tyt­tä­rem­me syn­tyi ko­tiim­me, joka oli re­mon­toi­tu ta­lon jy­ke­vä­hir­si­seen pirt­tiin. Ta­pio teki tuol­loin en­sim­mäi­sen täy­den työ­vuo­ten­sa ja val­mis­tui sa­mal­la am­mat­tiin­sa, ker­to­vat Mar­jut ja Ta­pio Han­he­la Tai­val­kos­ken Ty­rä­jär­ven Rau­ha­nyh­dis­tyk­ses­tä.

Perinnerakentaminen kunnioittaa vanhaa

Van­ho­jen ta­lo­jen kun­nos­ta­mi­nen ko­dik­si tai loma-asun­nok­si on li­sän­nyt suo­si­o­taan, ker­too Timo Kor­tet­jär­vi.

Iloinen taivasmatkalainen – Sauli Karjalaiselle on löytynyt paikka rauhanyhdistyksen seurasalin etuosasta

Seu­rois­sa seu­ra­sa­lin pen­kit täyt­ty­vät ta­kim­mai­sis­ta al­ka­en. Näin myös Tai­val­kos­ken rau­ha­nyh­dis­tyk­sel­lä: ta­val­li­sis­sa sun­nun­tai­seu­rois­sa täy­siä ovat 7–8 ta­kim­mais­ta penk­kiä ja etuo­san pen­kit ovat tyh­jiä. Poik­keuk­sen te­kee Sau­li Kar­ja­lai­nen, jon­ka va­ki­o­paik­ka on tyh­jien penk­kien kes­kel­lä. Sii­tä Kar­ja­lai­nen kat­se­lee taak­se­päin saa­pu­vaa seu­ra­vä­keä ja nos­taa iloi­ses­ti kät­tään tu­tuil­le. Toi­vot­ta­vas­ti hä­nen paik­kan­sa säi­lyy sii­nä jat­kos­sa­kin.

Lähtökitka lievittyy työhön tarttumalla – Janne Marjanen on saanut paljon ystäviä talkootyön kautta

Pin­nal­la-pod­cast jat­kuu tal­koo­työ-tee­mal­la. Vie­raa­na on Jan­ne Mar­ja­nen, jol­le tal­koi­siin läh­te­mi­nen on ol­lut luon­te­vaa jo lap­ses­ta as­ti.

”Maatalous on meille elämäntapa” – Elli Vähäsöyrinki rakentaa tulevaisuutta lihakarjatilalla

Vii­me vuon­na ag­ro­lo­gik­si val­mis­tu­nut El­li Vä­hä­söy­rin­ki työs­ken­te­lee yrit­tä­jä­nä mie­hen­sä Toni Vä­hä­söy­rin­gin kans­sa tä­män su­vun li­ha­kar­ja­ti­lal­la Ni­va­lan Hai­ka­ras­sa. He ovat Sil­vas­tin ti­lan nel­jäs su­ku­pol­vi kah­den lap­sen­sa kans­sa. Vaik­ka Vä­hä­söy­rin­ki on lap­ses­ta as­ti kul­ke­nut na­ve­tas­sa, ei alal­le ha­keu­tu­mi­nen ol­lut it­ses­tään­sel­vyys. En­sin tie kul­ki lä­hi­hoi­ta­ja­o­pin­toi­hin, mut­ta va­pai­den ja lo­mien ku­lu­es­sa ko­ti­ti­lan töis­sä haa­ve omas­ta maa­ti­las­ta al­koi kas­vaa ja sai hä­net ha­keu­tu­maan ag­ro­lo­gi­o­pin­toi­hin.

”Olen Jumalan lempilapsi” – parantumattoman sairauden kohdannut Klaus Leppänen kehottaa miettimään elämän rajallisuutta

Var­kau­te­lai­nen 70-vuo­ti­as Klaus Lep­pä­nen syn­tyi ja vart­tui Kan­non­kos­kel­la maa­ta­los­sa. Koti si­jait­si tiet­tö­män tai­pa­leen ta­ka­na – tie val­mis­tui vuon­na 1963. Naa­pu­ris­sa asui isän vel­jen per­he ja sa­ma­ni­käi­sis­tä ser­kuis­ta tuli jopa lä­hei­sem­piä kuin omis­ta si­sa­ruk­sis­ta.