Vee­ra ja Sau­li Myl­ly­lä ovat ra­ken­ta­neet ko­din Sau­lin lap­suu­den mail­le Vi­han­tiin, jos­sa jär­jes­te­tään seu­rat kak­si ker­taa kuu­kau­des­sa. Myl­ly­löil­tä on mat­kaa sin­ne 23 ki­lo­met­riä.

– On tär­ke­ää men­nä ai­na sin­ne, kun seu­rat jär­jes­te­tään. Ha­lu­an opet­taa lap­sil­le, et­tä seu­roi­hin men­nään, ajat­te­lee Vee­ra Myl­ly­lä.

Hän sa­noo, et­tä tämä on tär­keä aja­tus us­kon säi­lyt­tä­mi­sen kan­nal­ta var­sin­kin ai­ka­na, jol­loin asi­oi­ta pal­jon ky­see­na­lais­te­taan.

– Se on tär­ke­ää oman us­kon kan­nal­ta ja myös las­ten kan­nal­ta, poh­tii Vee­ra.

Myl­ly­löi­den per­hees­sä on 10 las­ta, jois­ta van­hin on 19 vuot­ta ja nuo­rin 3 vuot­ta. Per­he sa­noo ko­tiu­tu­neen­sa Vi­han­nin rau­ha­nyh­dis­tyk­sel­le hy­vin. Haus­ka­na muis­to­na Vee­ra ker­too, et­tä ko­tiu­tu­mis­ta aut­toi rau­ha­nyh­dis­tyk­sen ta­loon saa­tu oven avain.

– Ajat­te­lin en­sin, et­tä tar­vit­sen­ko minä tätä avain­ta, mut­ta myö­hem­min huo­ma­sin, et­tä täl­le on mo­nien työ­teh­tä­vien kan­nal­ta käyt­töä. Se oli sa­mal­la kuin ter­ve­tu­lo­toi­vo­tus. Sil­loin ajat­te­lin, et­tä tämä on mi­nun ko­ti­sii­o­ni, mai­nit­see Vuo­li­jo­el­ta avi­o­lii­ton myö­tä Vi­han­tiin muut­ta­nut Vee­ra.

Teh­tä­vis­tä jää hyvä mie­li

Per­heen lap­set vie­dään ai­na kun mah­dol­lis­ta raa­mat­tu­luok­kaan ja muu­hun­kin las­ten ja nuor­ten toi­min­taan. Per­heen isä ker­too, et­tä mie­lel­lään lap­set vie­dään ja eri­tyi­ses­ti sen täh­den, et­tä he ha­lu­a­vat sin­ne men­nä.

– Sii­tä käyn­nis­tä tu­lee it­sel­le­kin hyvä mie­li. Se vie, joka eh­tii kul­loin­kin vie­mään.

Lap­set ja nuo­ret saa­vat raa­mat­tu­luo­kis­ta ja nuor­ten­il­lois­ta us­ko­vai­sia ka­ve­rei­ta, mikä osal­taan aut­taa Ju­ma­lan val­ta­kun­taan juur­tu­mi­ses­sa. Myl­ly­lät ovat pu­hu­neet lap­sil­leen, et­tä pie­nes­sä ja tur­val­li­ses­sa Vi­han­nin kou­lus­sa on tar­peen ol­la ka­ve­ri kaik­kien kans­sa, mut­ta va­paa-ai­kaa on hyvä viet­tää enem­män us­ko­vais­ten ka­ve­rei­den kans­sa.

Pie­nes­sä rau­ha­nyh­dis­tyk­ses­sä riit­tää työ­teh­tä­viä kai­kil­le. Vee­ra toi­mii py­hä­kou­lun opet­ta­ja­na ja pää­e­män­tä­nä sekä on jä­se­ne­nä di­a­ko­ni­a­toi­mi­kun­nas­sa. Sau­li taas on seu­rai­sän­tä­nä ja toi­mi­nut ai­kai­sem­min myös pu­hu­jien ti­laa­ja­na.

– Näis­tä teh­tä­vis­tä jää hyvä mie­li, to­te­aa Sau­li.

Avi­o­puo­li­sot ovat käy­neet avi­o­puo­li­so­lei­reil­lä, ja Vee­ra äi­ti­lei­reil­lä. Sii­ka­tör­män lei­ri­kes­kus on tul­lut tu­tuk­si ja rak­kaak­si koko per­heel­le.

– Lei­rit ovat an­ta­neet voi­mia ar­keen ja hen­gäh­dys­tau­ko­ja per­heen kes­kel­tä, Myl­ly­lät to­te­a­vat.

Myös hei­dän lap­sen­sa ovat in­nok­kai­ta lei­reil­lä kä­vi­jöi­tä. He läh­ti­si­vät ai­na.

– Kun lei­ril­tä lap­set pa­laa­vat, niin kat­se­le­vat heti uut­ta lei­riä, mi­hin voi­si­vat osal­lis­tua.

Nyt­kin per­heen ty­töt oli­vat suun­nit­te­le­mas­sa suur­tyt­tö­lei­ril­le läh­töä ja rip­pi­kou­lu­lei­ril­le­kin oli me­nos­sa per­heen poi­ka. Van­hem­mat oli­vat myös edel­li­se­nä vii­kon­lop­pu­na lei­ri­keit­ti­öl­lä töis­sä.

Yri­tys tar­jo­aa töi­tä po­jil­le­kin

Sau­li on kas­va­nut pie­nes­tä pi­tä­en yrit­tä­jyy­teen. Hän ker­too, et­tä am­ma­tin­va­lin­taa suun­ni­tel­les­saan hä­nel­lä oli aja­tus men­nä maa­ta­lou­sa­lan kou­luun. Yrit­tä­jä­nä toi­mi­nut isä kui­ten­kin pyy­si, et­tä Sau­li tu­li­si hä­nen yri­tyk­seen­sä töi­hin. Niin­pä hän ha­keu­tui am­mat­ti­kou­luun ko­neis­ta­ja­lin­jal­le, ja kävi kou­lun ohes­sa töis­sä isän yri­tyk­ses­sä.

Ny­ky­ään Sau­lil­la on oma yri­tys.

– Teen kuor­ma-au­to­hom­mia SSAB:llä Raa­hes­sa. Yri­tys työl­lis­tää 15 hen­ki­löä. Koen us­ko­vai­se­na yrit­tä­jä­nä toi­mi­mi­sen po­si­tii­vi­se­na asi­a­na ja mi­nua ar­vos­te­taan. Tu­le­vai­suus näyt­tää va­loi­sal­ta, ja omil­le po­jil­le­kin voin nyt ja tu­le­vai­suu­des­sa tar­jo­ta työ­tä, ker­too Sau­li.

Vee­ra työs­ken­te­lee myös Sau­lin yri­tyk­ses­sä.

– Hoi­dan las­ku­tuk­sen ja pal­kan­mak­sun ko­to­na ja sa­mal­la or­ga­ni­soin ko­ti­hom­mia. Las­ten ei tar­vit­se tul­la kou­lus­ta tyh­jään ko­tiin. Meil­lä on sel­lai­nen työn­ja­ko, et­tä minä hoi­dan ko­din ja Sau­li hoi­taa työn, poh­tii Vee­ra.

Sau­lil­la­kin on ny­ky­ään ren­nom­pi ote työ­hön – on mah­dol­lis­ta ol­la enem­män ko­to­na per­heen kans­sa kuin yri­tyk­sen al­ku­vai­hees­sa. Lo­mail­tu­kin on vä­hän, mut­ta se on vä­hän eri­lais­ta yrit­tä­jä­nä, kun on kiin­ni työ­a­si­ois­sa, oli työ- tai loma-ai­ka.

Ju­ma­la pi­tää huo­len

Ison per­heen kes­kel­lä Vee­ra ja Sau­li poh­ti­vat myös las­ten vas­taa­not­ta­mis­ta. Kan­ta­va­na aja­tuk­se­na täs­sä asi­as­sa on ol­lut, et­tä Tai­vaan Isä pi­tää kyl­lä huo­len. Las­ten saa­mi­nen on tun­tu­nut Vee­ras­ta luon­nol­li­sel­ta nai­sen elä­mään kuu­lu­val­ta asi­al­ta.

– Olen saa­nut myös epä­us­koi­sil­ta hoi­to­a­lan am­mat­ti­lai­sil­ta kan­nus­tus­ta, en­kä ole ko­ke­nut asi­aa mi­ten­kään vai­ke­ak­si. Tär­ke­ä­nä tu­ke­na puo­li­son li­säk­si olen ko­ke­nut si­sa­rus­te­ni kans­sa käy­mä­ni kes­kus­te­lut, kos­ka heil­lä on sa­man­kal­tai­nen elä­män­ti­lan­ne.

Sau­lil­le on jää­nyt mie­leen Vee­ran mum­mon tut­tu sa­non­ta: ”Lap­si tuo lei­vän tul­les­saan”.

Las­ten vart­tu­es­sa van­hem­mat ko­ke­vat myös huol­ta las­ten­sa tu­le­vai­suu­des­ta.

– Kun­pa lap­set säi­lyi­si­vät us­ko­mas­sa täl­lai­sen maa­il­man ajan kes­kel­lä, jos­sa kris­til­li­set ar­vot ky­see­na­lais­te­taan. Olen sa­no­nut lap­sil­le, et­tä pi­tä­kää us­ko ja hyvä oma­tun­to, ki­teyt­tää Vee­ra.

Se on­kin tär­keä elä­mä­noh­je. Vir­si 341 on Vee­ran lem­pi­lau­lu, joka ku­vaa myös mui­den Myl­ly­län per­heen­jä­sen­ten tun­te­muk­sia: ”Kii­tos sul­le, Ju­ma­la­ni, ar­mos­ta­si kai­kes­ta, jota eli­nai­ka­na­ni olen saa­nut tun­tea. Kii­tos sul­le kirk­ka­his­ta ke­väi­sis­tä päi­vis­tä. Kii­tos myös­kin ras­ka­his­ta syk­syn syn­kän het­kis­tä.”