Ajan myötä surun tilalle tulee muistoja

Jou­lu­lo­mal­le saa­pu­nut Sil­ja (hen­ki­löi­den ni­met muu­tet­tu) as­tui van­hem­pien­sa ko­ti­o­ves­ta si­sään ja kuu­li, et­tä Kaar­lo oli sinä päi­vä­nä ole­tet­ta­vas­ti huu­mep­sy­koo­sin seu­rauk­se­na hy­pän­nyt sil­lal­ta alas ja kuol­lut. Krii­si­työn­te­ki­jät kä­vi­vät ko­to­na, sa­moin us­ko­vai­nen pap­pi. Kai­ken ka­ruu­den kes­kel­lä lau­let­tiin Var­pu­nen jou­lu­aa­mu­na.

”Nykyään keliaakikot osataan huomioida todella hyvin”

Rai­mo Ka­tai­nen sai­ras­tui ai­kui­si­äl­lä ke­li­a­ki­aan. So­peu­tu­mis­ta tau­din kans­sa elä­mi­seen hel­pot­ti tut­ta­va­pii­ri, jos­sa ke­li­a­kia oli tut­tua ja jol­ta saat­toi ky­syä neu­voa.

Vapaaehtoistyö on voimavara

Ala­jär­ve­läi­nen An­ni­ka Si­vu­la löy­si va­paa­eh­tois­työn kaut­ta ta­van yh­dis­tää ha­lun­sa aut­taa mui­ta ja kier­rä­tys­har­ras­tuk­sen­sa.

Jylhien maisemien taidokasta taltiointia – luontokuvaaja näkee vahvasti Luojan kädenjäljen

Va­lo­ku­vaa­mi­nen, maa­laa­mi­nen, luon­nos­sa liik­ku­mi­nen ja omien lah­jo­jen käyt­tö Ju­ma­lan val­ta­kun­nan työs­sä ovat tär­kei­tä asi­oi­ta Timo Mää­täl­le.

Nykyihminen etsii rauhaa omasta itsestään

Oma­eh­toi­nen hen­ki­syys ko­ros­tuu ajas­sam­me. Mikä on sen suh­de hen­gel­li­syy­teen? Haas­ta­tel­ta­va­na on psy­ki­at­ri­nen sai­raan­hoi­ta­ja An­ne Si­mi­lä Jäm­säs­tä.

Suuret seurat elävät mielissä

Au­li ja Mark­ku Sak­ko vaa­li­vat rak­kai­ta ja haus­ko­ja seu­ra­muis­to­jaan, joi­ta on ker­ty­nyt jo vuo­si­kym­men­ten ta­kaa.

Iltavirkut serkukset unta hakemassa

Ke­säi­se­nä hei­nä­kuun il­ta­na al­kaa ol­la jo au­rin­gon­las­kun ai­ka, kun ta­paan ser­kuk­set Eb­ba ja Ol­ga Yli­kos­ken pi­ha­maal­ta ki­saa­mas­sa nuo­rem­pien ka­ve­rei­den ja si­sa­rus­ten kans­sa. Ei mene kuin tovi, niin löy­dän hei­dät si­säl­tä mu­si­soi­mas­ta ym­pä­ril­lään sama tyt­tö­jouk­ko kuin ul­ko­na­kin.

Laulaminen yhdistää rippileirillä

Raa­he­lai­nen kant­to­ri Em­mi Mu­ho­la on ol­lut rei­lut kym­me­nen ker­taa kant­to­ri­na SRK:n rip­pi­lei­reil­lä. En­sim­mäi­nen rip­pi­lei­ri­ko­ke­mus hen­ki­lö­kun­nan roo­lis­sa oli lei­ri-iso­se­na, ja myö­hem­min kant­to­ri­o­pin­to­jen myö­tä lei­ri­työ on to­teu­tu­nut kant­to­rin teh­tä­vis­sä.

Lintuharrastuksesta kesätyöksi

Iik­ka Heik­ka­lan ke­sä­työ­päi­vät saat­ta­vat al­kaa jo aa­mu­yös­tä. Näin hän ku­vai­lee yh­den työ­päi­vän­sä al­kua:

Suviseuramietteitä kotona

Su­vi­seu­rat ovat suu­ri ta­pah­tu­ma myös ko­tiin jää­neil­le. He ha­lu­a­vat ar­ki­siin päi­viin jo­tain poik­ke­a­vaa, juh­las­ta muis­tut­ta­vaa. Se voi ol­la ”su­vi­seu­ra­ruo­kaa”, lap­sil­la seu­ra­ken­tän ra­ken­ta­mis­ta tai ai­na­kin tur­hien töi­den jät­tä­mis­tä.