Kestävä luonnonvarojen käyttö palkitsee

Olen Mi­ka­el Luo­ma Lap­pa­jär­vel­tä. Mi­nul­la on vai­mo ja kuu­si las­ta. Li­säk­si meil­lä on met­säs­tys­koi­ria.

Sairaus opetti elämään hetki kerrallaan

Saa­vun Ma­ri­ka ja Pau­lus Mus­ta­jär­ven ko­tiin Vim­pe­lin Hal­la­pu­rol­le ko­le­an sään kes­kel­tä. Unoh­dan ta­ka­tal­ven har­min näh­des­sä­ni puu­tar­haan pää­syä odot­ta­vat kas­vit, jot­ka ovat Ma­ri­kan tai­ta­vis­sa kä­sis­sä ja au­rin­gon­va­lon hel­lies­sä ik­ku­nan ta­kaa saa­vut­ta­neet kau­niin veh­re­än muo­don. Is­tum­me kah­vi­pöy­tään kes­kus­te­le­maan MS-tau­dis­ta.

Äidin mietteet

Tä­nään on äi­tien­päi­vä. Päi­vä­mies toi­vot­taa ohei­sen lu­ki­jan ru­non myö­tä äi­deil­le on­nea ja Ju­ma­lan run­sas­ta siu­naus­ta.

Some kutoo tiheäsilmäistä verkkoaan

Ai­kui­nen pyy­tää vä­hä­pu­keis­ta ku­vaa. Koh­ta tu­lee toi­nen pyyn­tö uh­kauk­sel­la höys­tet­ty­nä: jos et lai­ta li­sää, pis­tän ku­van ja­ke­luun.

Kolumni: Voiko organisaatio olla kansalaistottelematon?

Kan­sa­lais­tot­te­le­mat­to­muu­del­la tar­koi­te­taan avoin­ta ja jul­ki­suus­ha­kuis­ta toi­min­taa, jos­sa eri­tyi­ses­ti mo­raa­li­sin pe­rus­tein ri­ko­taan tie­toi­ses­ti la­kia. Ta­voit­tee­na on vai­kut­taa sii­hen, et­tä epä­oi­keu­den­mu­kai­sek­si ko­et­tua la­kia muu­te­taan.

Kevät on lintuharrastajan joulu

Olen Kin­nu­sen Mar­kus Tor­ni­os­ta. Per­hee­see­ni kuu­luu vai­mo Sir­pa sekä yh­dek­sän las­ta. Meil­le muut­ti myös juu­ri ly­hyt­kar­vai­nen sak­san­sei­so­jan pen­tu.

Hoitaja-Tyynen elämässä oli kaksi tärkeää Marttia

– Vie­lä van­hoil­la päi­vil­lä­ni olen saa­nut iha­nan lah­jan, olen saa­nut pa­ran­nuk­sen ja pa­luun ar­mon lap­suu­te­ni us­koon ja Ju­ma­lan val­ta­kun­taan. Olin vä­lil­lä hu­kan­nut tär­keim­pä­ni elä­män ku­lu­es­sa. Olen on­nel­li­nen, ker­toi Tyy­ne Me­ri­läi­nen, joka sai nuk­kua van­hurs­kas­ten le­poon 95-vuo­ti­aa­na, 10. mar­ras­kuu­ta 2015. Me­ri­läi­sen elä­män­ta­ri­na on pu­hut­te­le­va:

Elämänkokemus kannattelee käytettyä päätä

Ou­lun­sa­lo­lai­nen Erk­ki Ala­saa­re­la asuu vai­mon­sa An­ne­li Ala­saa­re­lan kans­sa kah­des­taan, lap­set ovat jo ai­kuis­tu­neet. Elä­mään kuu­luu hy­vää.

Katse menneeseen

Raa­he­lai­sen In­ke­ri Ke­ro­lan ko­din vie­res­sä meri ko­hi­see, jää­tyy ja su­laa vuo­de­nai­ko­jen mu­kaan. Näin on ol­lut ai­na en­nen­kin, mut­ta sen näy­tel­miä hän eh­tii seu­raa­maan nyt enem­män to­tu­tel­les­saan elä­ke­läi­sen elä­män­vai­hee­seen.

Kyläpäällikkö toimii yhteyshenkilönä

– Ih­meel­li­sel­tä­hän se tun­tuu, et­tä Su­vi­seu­rat jär­jes­te­tään Kau­ha­van len­to­ken­täl­lä. Ei sitä osan­nut aja­tel­la, et­tä se to­teu­tui­si, vaik­ka usein ta­ka­vuo­si­na kävi mie­les­sä, et­tä len­to­kent­tä oli­si hyvä paik­ka pi­tää Su­vi­seu­rat, to­te­aa Kau­ha­val­la asu­va Ar­mas Si­vu­la.