Saa­ra Ko­leh­mai­nen

Hu­ma­ni­taa­ri­nen apu on usein elin­tär­ke­ää – sil­lä pe­las­te­taan ih­mis­hen­kiä mais­sa, jois­sa köy­hyys ja puu­te ovat us­ko­vais­ten­kin ih­mis­ten ar­ki­päi­vää.

Gam­bi­as­sa asu­va, Gui­ne­as­sa syn­ty­nyt Alp­hon­se Haba oli lä­he­tys­mat­kal­la Suo­mes­sa elo­kuus­sa 2025. Tämä oli en­sim­mäi­nen ker­ta, kun af­rik­ka­lai­nen pu­hu­ja vie­rai­li Suo­mes­sa SRK:n jär­jes­tä­mäl­lä mat­kal­la. Ai­kai­sem­min hei­tä on käy­nyt yk­si­tyis­hen­ki­löi­den kut­su­ma­na.

Us­ko­vais­ten mää­rä on kas­va­nut ja kas­vaa edel­leen Af­ri­kas­sa, myös Ha­ban asuin­maas­sa Gam­bi­as­sa.

– Kun yk­si saa pa­ran­nuk­sen ar­mon, hän ko­kee sen niin tär­ke­äk­si asi­ak­si, et­tä kut­suu lä­hei­siä seu­roi­hin, ja sitä kaut­ta us­ko le­vi­ää, hän ku­vai­lee.

Haba it­se sai pa­ran­nuk­sen ar­mon vuon­na 2016 ja hä­net siu­nat­tiin pu­hu­jak­si noin kah­dek­san vuot­ta sit­ten. Vuo­sien ai­ka­na hän on muun mu­as­sa toi­mi­nut seu­ra­kun­tan­sa joh­to­kun­nan pu­heen­joh­ta­ja­na, ja SRK on lä­het­tä­nyt hän­tä lä­he­tys­mat­koil­le usei­siin Af­ri­kan mai­hin.

Hän ker­too, et­tä Af­ri­kas­sa on pal­jon us­ko­vai­sia ja yh­tey­det seu­ra­kun­tien vä­lil­lä ovat tii­viit. Us­kon vas­taa­not­ta­neet ko­ke­vat, et­tä he saa­vat us­ko­vais­ten yh­tey­des­tä uu­den per­heen.

– Ih­mi­set ym­pä­ril­lä huo­maa­vat, mil­lai­nen rau­ha meil­lä on. Sen ta­kia he kes­kus­te­le­vat mei­dän kans­sam­me ja ha­lu­a­vat pu­hua us­ko­mi­sen asi­ois­ta, Haba ker­too.

Elä­mää köy­hyy­des­sä

Alp­hon­se Haba on näh­nyt hu­ma­ni­taa­ri­sen avun mer­ki­tyk­sen ja tär­key­den lä­hel­tä.

– Oli meil­le tosi tär­ke­ää, et­tä apu al­koi. Us­ko­vai­sia elää köy­his­sä olois­sa. Eten­kin al­ku­vai­hees­sa au­toim­me us­ko­vai­sia hy­vin kriit­ti­sis­sä ti­lan­teis­sa.

Haba ker­too esi­merk­ke­jä ti­lan­teis­ta, jois­sa apua on an­net­tu. Ko­ro­na-ai­ka­na, jol­loin ruo­an­han­kin­ta ja työs­sä­käyn­ti­mah­dol­li­suu­det ka­pe­ni­vat, per­heil­le ja­et­tiin rii­si­säk­ke­jä.

– Kaik­ki tar­vit­se­vat ruo­kaa. Kat­soim­me, kuin­ka iso per­he avun­tar­vit­si­jal­la oli. Pie­nil­le per­heil­le an­net­tiin pie­ni säk­ki, isoil­le iso.

Rii­siä myy­dään Gam­bi­as­sa 25 ja 50 ki­log­ram­man sä­keis­sä. Sii­hen ai­kaan isom­pi säk­ki mak­soi 1050 da­la­sia (ny­ky­kurs­sil­la noin 12 eu­roa), mut­ta nyt hin­ta on Ha­ban mu­kaan tup­laan­tu­nut.

– Yh­den ih­mi­sen ruo­ka-an­nos mak­soi ko­ro­nan ai­kaan 25 sent­tiä. Sil­lä pe­las­tet­tiin ih­mis­hen­kiä.

Apua kou­lun­käyn­tiin

Gam­bi­as­sa yh­den hen­gen kuu­kau­si­palk­ka on hy­vin pie­ni, Ha­ban mu­kaan 30–50 eu­roa kuu­kau­des­sa. Esi­mer­kik­si hin­to­jen vaih­te­lu voi ol­la siel­lä ra­ju­a­kin, ei­kä hin­ta­sään­te­lyä ole.

– Hin­nat voi­vat muut­tua ly­hy­es­sä ajas­sa.

Hu­ma­ni­taa­ri­sen avun kaut­ta avus­te­taan per­hei­tä laa­ja-alai­ses­ti.

– Jos esi­mer­kik­si nä­em­me seu­rois­sa, et­tä per­heen lap­set ovat tosi huo­nois­sa vaat­teis­sa ei­kä heil­lä ole vaik­ka­pa ken­kiä, an­nam­me apua.

Hu­ma­ni­taa­ri­sen avun kaut­ta saa­dun avun tur­vin per­he pys­tyy os­ta­maan ken­kiä ja muu­ta tar­peel­lis­ta, et­tä lap­set pää­se­vät kou­luun.

– Jos ha­lu­at men­nä kou­luun, si­nul­la pi­tää ol­la kou­lu­a­su, lauk­ku, kir­jo­ja, eväil­le ra­sia.

Gam­bi­as­sa täy­tyy li­säk­si mak­saa kou­lu­mak­sut, jot­ka vaih­te­le­vat kou­lus­ta riip­pu­en. Sik­si on pää­dyt­ty sii­hen, et­tä kou­lu­mak­suun an­net­ta­va avus­tus on sa­man­suu­rui­nen kai­kil­le.

– Toi­sel­le ei an­ne­ta isom­paa ra­haa. Jos yh­del­le lap­sel­le mak­se­taan yk­si eu­ro, toi­sel­le­kin mak­se­taan sama, hän ku­vai­lee.

Re­surs­se­ja tar­vi­taan

Hu­ma­ni­taa­ri­sen avun kaut­ta au­te­taan myös sai­rai­ta. Haba muis­te­lee eräs­tä nais­ta, jota ei nä­ky­nyt het­keen seu­rois­sa.

– Meil­le ker­rot­tiin, et­tä hän on huo­nos­sa kun­nos­sa ko­to­na, ja me­nim­me käy­mään siel­lä. Oli mur­heel­lis­ta näh­dä, mis­sä kun­nos­sa hän oli.

Saa­tu­aan nai­sen per­heel­tä lu­van Haba vei ys­tä­vän­sä Ed­win Mis­sa­lien kans­sa nai­sen sai­raa­laan, jos­sa tämä sai lää­ke­mää­räyk­sen. Nel­jän–vii­den päi­vän pääs­tä nai­nen oli sii­nä kun­nos­sa, et­tä hän pys­tyi me­ne­mään it­se tar­kis­tuk­seen.

– On pal­jon esi­merk­ke­jä, mut­ta tämä oli yk­si.

Gam­bi­as­sa on täl­lä het­kel­lä 17 seu­ra­paik­kaa ja nel­jä pu­hu­jaa. Haba ker­too, et­tä toi­min­ta on ak­tii­vis­ta ja sii­hen tar­vi­taan va­ro­ja. Hän mai­nit­see esi­merk­ki­nä, et­tä heil­lä ei ole omia kul­ku­neu­vo­ja ja kul­ke­mi­nen on hi­das­ta ja toi­saal­ta tak­sin käyt­tä­mi­nen oli­si kal­lis­ta.

On­gel­mis­ta huo­li­mat­ta Haba pi­tää Ju­ma­lan val­ta­kun­nan työ­tä tär­ke­ä­nä.

– Muis­ta­kaa mei­tä ru­kouk­sis­sa, me­kin muis­tam­me tei­tä omis­sa ru­kouk­sis­sam­me. Olem­me yh­tä per­het­tä!

Hu­ma­ni­taa­ri­sen avun vuo­si­jul­kai­su "Ilo ja lei­pä" on ja­et­tu 3.12. Päi­vä­mie­hen vä­lis­sä. Leh­des­sä ker­ro­taan lä­he­tys­työs­tä ja hu­ma­ni­taa­ri­ses­ta avus­ta: mitä hu­ma­ni­taa­ri­nen apu on, mik­si apua an­ne­taan, kuka apua saa ja mi­hin avus­tus­ra­ho­ja käy­te­tään. Voit lu­kea liit­teen tääl­tä.

Di­gi­leh­den ti­laa­jat löy­tä­vät liit­teen myös "muut lii­te­leh­det" -osi­os­ta.