Luonnon ennallistaminen toteuttaa viljelyä ja varjelua

Haa­pa­jär­vi­nen Heik­ki Ol­li­la on eläk­keel­lä met­sä­ta­lou­sin­si­nöö­rin teh­tä­vis­tä, mut­ta ak­tii­vi­se­na luon­toih­mi­se­nä seu­rai­lee luon­toa ja siel­lä ta­pah­tu­via muu­tok­sia.

Tuplajuuston tekijä tykkää työstään

Koh­ta 17-vuo­ti­as Nil­la Han­he­la asuu Kem­pe­lees­sä ja opis­ke­lee Ou­lus­sa Kon­tin­kan­kaal­la lä­hi­hoi­ta­ja­kou­lus­sa.

Kirkolliskokousedustaja: Yhteistyö kannattaa kirkon luottamustehtävässä

Kan­nus­lai­nen As­ko Syr­jä­lä va­lit­tiin hel­mi­kuus­sa kir­kol­lis­ko­kou­se­dus­ta­jak­si. Työ al­koi konk­reet­ti­ses­ti 13. tou­ko­kuu­ta, kun kir­kol­lis­ko­kouk­sen toi­mi­kau­si al­koi mes­sul­la Tu­run tuo­mi­o­kir­kos­sa.

Pysyvä mutta muotoaan muuttava äitiys

Äi­tiy­teen liit­tyy vah­vo­ja tun­tei­ta. Usein lap­sen syn­ty­mä on eri­tyi­nen juh­la­het­ki äi­tiy­des­sä ja elä­mäs­sä. Las­ten kas­va­es­sa äi­tiys saa uu­sia ulot­tu­vuuk­sia ja muo­vau­tuu per­heel­le juu­ri so­pi­vak­si.

Mummon ”suakkunoista” PowerPoint -esityksiin

Ai­ka muok­kaa ko­din pe­rin­tei­tä, jot­ka siir­ty­vät su­ku­pol­vel­ta toi­sel­le. Äi­din ja mum­mon vai­ku­tus Lil­ja-Mar­ja Hei­li­mon elä­mään on ol­lut suu­ri.

Usko on ainoa toivo ja turva

Kes­ken työ­päi­vän Pat­ti­jo­el­la asu­va Kir­si Paa­na­nen sai pu­he­lun las­ten syö­pä­o­sas­tol­ta. Roni-po­jan keuh­ko­ku­vis­ta oli löy­ty­nyt jo­ta­kin poik­ke­a­vaa. Jat­ko­tut­ki­muk­siin pyy­det­tiin saa­pu­maan heti seu­raa­va­na aa­mu­na.

Kanttorin työelämää ja perhearkea

Ju­li­aa­na Kel­lo­kos­ki on vai­mo, per­hee­näi­ti, seu­ra­kun­nan kant­to­ri ja kirk­ko­val­tuu­tet­tu. Mo­net roo­lit täy­den­tä­vät toi­si­aan.

Isänmaan hyväksi kotirintamalla

So­ta­ve­te­raa­nien ja sota-ajan nais­ten voi­mat hau­ras­tu­vat, ri­vit har­ve­ne­vat. Yk­si sota-ajan työn­täy­tei­sel­lä ko­ti­rin­ta­mal­la elä­neis­tä on Eli­na Mik­ko­nen, joka nyt viet­tää le­vol­lis­ta ai­kaa Vuo­li­jo­en Em­ma­ko­dis­sa.

Jumalan johdatuksessa on hyvä elää

Vaa­sa­lai­set Vau­la ja Ar­to Es­ke­li to­te­a­vat, et­tä sitä ei ai­na ar­jes­sa huo­maa, ym­mär­rä tai ei edes näe, mi­ten Ju­ma­la joh­dat­taa ja kan­taa läpi elä­män eri vai­hei­den ja sa­mal­la muis­tut­taa ole­mas­sa­o­los­taan.