Ky­syin kol­mi­vuo­ti­aal­ta po­jal­ta, mitä tar­koit­taa rak­kaus. Hän kier­si pie­net kä­ten­sä ym­pä­ril­le­ni ja an­toi ym­mär­tää, et­tä tätä se tar­koit­taa. Sa­no­ja ei tar­vit­tu. Rak­kaus on lä­hei­syyt­tä, luot­ta­mus­ta, hy­vää oloa ja huo­len­pi­toa.

Ke­väi­nen luon­to tul­vii uu­den elä­män syn­ty­mi­seen liit­ty­vää huo­len­pi­toa. Jout­sen­pa­ris­kun­tien kans­sa­käy­mi­nen on hel­lyt­tä­vää kat­sel­ta­vaa. Jout­sen elää pa­rius­kol­li­se­na läpi elä­män­sä. Kump­pa­nin kuol­tua su­ru­työ kes­tää vuo­si­kau­sia.

Ys­tä­vä ker­toi seu­ran­neen­sa jout­sen­par­vea, joka ruo­kai­li pel­lol­la. Par­ves­ta nou­si len­toon kak­si jout­sen­ta. Ne len­si­vät voi­ma­lin­jaa koh­den. Edel­lä len­tä­vä eh­ti väis­tää, mut­ta jäl­jes­sä tu­le­va tör­mä­si säh­kö­joh­toi­hin. Toi­nen kaar­si ta­kai­sin ja las­keu­tui kuol­leen kump­pa­nin­sa vie­rel­le. Sii­nä se lau­loi su­ru­mie­li­sen jout­sen­lau­lun. Sit­ten se len­si ta­kai­sin par­ven kes­kel­le. Het­ken pääs­tä koko par­vi yh­tyi jout­sen­lau­luun.

Län­si­mai­ses­sa kult­tuu­ris­sa rak­kaus ja­o­tel­laan nel­jään il­me­ne­mis­muo­toon: ro­mant­ti­nen rak­kaus, eroot­ti­nen rak­kaus, vel­jel­li­nen rak­kaus ja ju­ma­lal­li­nen rak­kaus. Näis­tä kol­me vii­mek­si mai­nit­tua erit­te­li jo Pla­ton en­nen ajan­las­kun al­kua.

Rak­kau­den ole­mus­ta on pit­kään poh­dit­tu. Ke­hi­tys­bi­o­lo­gi­as­ta kum­pu­a­va se­li­tys on se, et­tä rak­kaus on vain yk­si it­sek­kyy­den muo­to. Rak­kau­teen voi liit­tyä omis­ta­mis­ha­lua sekä pyy­teel­li­syyt­tä ja näi­den myö­tä myös it­sek­kyyt­tä, mut­ta rak­kaus on pal­jon muu­ta­kin. Ih­mi­syh­tei­söt ei­vät voi ra­ken­tua it­sek­kyy­den va­raan. Suh­teel­li­suus­te­o­ri­an ke­hit­tä­jä Al­bert Eins­tein kir­joit­ti sata vuot­ta sit­ten, et­tä ”Ih­mi­sen ar­vok­kuus mi­ta­taan par­hai­ten sil­lä, mitä hän an­taa muil­le, ei sil­lä, mitä hän it­sel­leen saa.”

Tam­pe­reen yli­o­pis­ton ”on­nel­li­suusp­ro­fes­so­ri” Mark­ku Oja­nen nä­kee rak­kau­den mys­tee­ri­nä. ”Ky­sy­myk­seen sii­tä, mitä rak­kaus oi­ke­as­taan on, ei ku­kaan pys­ty sa­no­maan mi­tään lo­pul­lis­ta. Asia jää­nee ikui­sek­si ar­voi­tuk­sek­si. Rak­kaus voi ol­la myös jo­ta­kin sel­lais­ta, mitä Paa­va­li ku­vaa en­sim­mäi­ses­sä ko­rint­to­lais­kir­jees­sä. Sil­loin se ha­lu­aa toi­sen pa­ras­ta ei­kä et­si omaa etu­aan. Osoit­ta­mal­la rak­kaut­ta oi­ke­al­la ta­val­la ja oi­keis­sa ti­lan­teis­sa ih­mi­nen var­mas­ti saa osak­seen myös vas­ta­rak­kaut­ta. Par­haim­mil­laan rak­kaus on pa­ras­ta, mitä ih­mi­sel­le voi ta­pah­tua.”

Kun alus­sa mai­nit­se­ma­ni poi­ka täyt­ti kuu­si vuot­ta, ky­syin uu­des­taan, mitä rak­kaus tar­koit­taa. Po­jan piti het­ki miet­tiä. Hän vas­ta­si: ”Se on sitä, et­tä on on­nel­li­nen ja se toi­nen tun­tuu ai­van iha­nal­ta.” Tä­män jäl­keen en ole asi­aa ky­sel­lyt. Mää­rit­te­ly ei mie­les­tä­ni kai­paa pa­ran­te­lua. Se so­pii maal­li­sen rak­kau­den eri muo­toi­hin. Pa­nin pik­ku­po­jan aja­tuk­set ”pit­kään muis­tiin”, ja pää­tin, et­tä ker­ron ne hä­nen hää­ti­lai­suu­des­saan. Va­pu­naat­to­na sain tä­män pää­tök­sen to­teut­taa.

Kris­ti­nus­kon mu­kaan rak­kaus on us­kon tär­kein pe­rus­ta – en­sim­mäi­nen ja vii­mei­nen. Jee­suk­sen opet­ta­mas­sa rak­kau­den kak­sois­käs­kys­sä ke­ho­te­taan ra­kas­ta­maan Ju­ma­laa kai­kes­ta sy­dä­mes­tään, kai­kes­ta mie­les­tään ja kai­kes­ta hen­ges­tään sekä lä­him­mäis­tään niin kuin it­se­ään.

Suu­rin kai­kis­ta on Ju­ma­lan vai­kut­ta­ma rak­kaus. Sii­hen kuu­luu rak­kaus, jota tun­nem­me hän­tä koh­taan. Sii­hen kuu­luu myös se rak­kaus, jota tun­nem­me toi­si­am­me ja lä­him­mäi­si­äm­me koh­taan. Rak­kaus, jos­ta hä­nen ope­tus­lap­sen­sa tun­ne­taan, on Ju­ma­lan vai­kut­ta­maa rak­kaut­ta. Hän ra­kas­ti en­sin.