JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Muis­to­ja ja kii­tol­li­suut­ta

Junttila Sirkka
Aiemmat blogit
22.12.2016 6.02

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420161222060200

Pi­ha­maal­la män­nyt kuu­rai­si­na, maas­sa lun­ta, kyl­mäs­ti Poh­joi­nen pu­hal­taa. Tuu­li kis­koo vaat­tei­ta jou­lu­kirk­koon me­ni­jäl­tä. Sii­nä muis­tuu mie­leen lap­suu­den jou­lu­kirk­ko­mat­kat.

äi­ti he­rät­te­li puo­lek­si vie­lä nuk­ku­via lap­sia ja peit­te­li väl­lyi­hin. He­vo­nen oli jo val­mii­na kirk­ko­reen edes­sä. Isä is­tui kus­ki­pu­kil­le ja niin sitä me­ne­tiin. Oli­ko se ai­na niin kova pak­ka­nen ja tun­tuu, et­tä täy­si­kuu ai­na va­lai­si tie­noot. Me lau­loim­me jou­lu­lau­lu­ja al­ku­mat­kas­ta. Mut­ta sit­ten nu­kah­det­t­tiin. Oli­han pi­tä­nyt he­rä­tä ta­val­lis­ta ai­kai­sem­min. Kaik­ki ha­lu­si­vat pääs­tä jou­lu­kirk­koon. Mut­ta usein oli jon­kun jää­tä­vä äi­dil­le ka­ve­rik­si. Kyl­lä kirk­ko oli­kin kau­niik­si ko­ris­tet­tu. Läm­min il­ma huo­kui oves­sa vas­taan, kun me­nim­me si­säl­le. Me tus­kin huo­ma­sim­me hy­ti­se­väm­me kyl­mäs­tä, kun saim­me yh­tyä iha­naan jou­lu­vir­teen. Ne tun­nel­mat ovat pai­nu­neet sy­väl­lä mie­len so­pu­koi­hin. Pa­luu­mat­kal­la mo­net in­nos­tui­vat aja­maan kil­paa ja slloin pe­lot­ti, et­tä jäl­jes­sä tu­le­va he­vo­nen hyp­pää re­keen.

Nyt on kirk­ko niin lä­hel­lä, et­tä voi kä­vel­len men­nä jou­lu­kirk­koon­kin. Aje­taan au­toil­la, ja ys­tä­vät ja omai­set tar­jo­a­vat kyy­tiä kirk­koon ja seu­roi­hin. Elä­mä on muut­tu­nut mo­nel­la ta­val­la muu­ta­mas­sa kym­me­nes­sä vuo­des­sa. Osaam­me­ko naut­tia kai­kes­ta hy­väs­tä, mitä olem­me osak­sem­me saa­neet? En­nen kaik­kea on syy­tä kiit­tää Ju­ma­laa, et­tä hän on elä­mää näin hy­vin joh­ta­nut.

Kir­kon luo­na on mo­nien su­ku­lais­ten ja tut­tu­jen hau­ta­ki­viä. Hei­tä on sii­nä mu­ka­va muis­tel­la. Mo­nen tai­val on päät­ty­nyt.

Vas­ta saim­me viet­tää maam­me it­se­näi­syys­päi­vää. Kaa­tu­neit­ten pit­kät hau­ta­ri­vit saa­vat mie­len nöy­räk­si ja kii­tol­li­sek­si. He ha­lu­si­vat puo­lus­taa ko­te­jaan ja omai­si­aan oman hen­ken­sä­kin uh­ra­ten. Mo­net ru­kouk­set nou­si­vat Ju­ma­lan puo­leen. Ju­ma­la vas­ta­si kan­sam­me ru­kouk­siin ja sääs­ti meil­le tä­män maan, syn­nyin­maam­me.

Tämä on mi­nun vii­mei­nen blo­gi­kir­joi­tuk­se­ni. Kun sain mah­dol­li­suu­den toi­mia Päi­vä­mie­hen verk­ko­leh­den blo­gis­ti­na, en us­kal­ta­nut ol­la ko­kei­le­mat­ta. Tämä on ol­lut mie­len­kiin­toi­nen teh­tä­vä, jo­hon nöy­ryy­del­lä ha­lu­sin tart­tua. Olen nyt tätä ko­ke­mus­ta rik­kaam­pi. Kii­tos toi­mit­ta­jil­le, jot­ka ovat työ­tä oh­jan­neet.

Tä­män ru­no­ni myö­tä toi­vo­tan hy­vää jou­lua ja tai­vaan Isän siu­naa­maa uut­ta vuot­ta Päi­vä­mie­hen verk­ko­leh­den te­ki­jöil­le, kir­joit­ta­jil­le ja luk­joil­le.

Ad­ven­tin ai­kaan

Val­kea maa,

välk­ky­vät jou­lu­va­lot,

hil­jal­leen sa­te­lee lun­ta.

Aa­mu­hä­mä­räs­sä

kat­se­len kau­neut­ta,

kuun­te­len hil­jai­suut­ta.

Kii­tän Ju­ma­laa isän­maas­ta.

Tä­hän päi­vään pyy­dän

siu­naus­ta ja voi­mia.

SirkkaJunttila
Olen syntynyt Haapavedellä. Elämäntyöni tein farmaseuttina Nivalan apteekissa. Puolison kuolemasta on jo yli kaksikymmentä vuotta. Olimme suunnitelleet yhteistä vanhuutta nauttiaksemme pitkän ja rasittavankin työuran jälkeen toistemme seurasta – mutta toisin kävi. Matkan oli jatkuttava ilman rakkaan puolison tukea. Taivaan Isä on kuitenkin johtanut hyvin elämääni. Ympärilläni on rakastavia, huolehtivia lasten perheitä ja ystäviä lähellä ja kaukana. sirkka.junttila@kotinet.com
7.6.2020

Jee­sus sa­noo: "Niin kuin Isä on ra­kas­ta­nut mi­nua, niin olen minä ra­kas­ta­nut tei­tä. Py­sy­kää mi­nun rak­kau­des­sa­ni." Joh. 15:9

Viikon kysymys