Ari Pel­ko­nen

Evan­ke­lis-lu­te­ri­lai­sen kir­kon kak­si sak­ra­ment­tia ovat kas­te ja eh­tool­li­nen. Ne ovat us­kon sa­lai­suuk­sia, joi­ta ei voi kä­sit­tää jär­jel­lä.

”Sak­ra­men­tit ovat seu­ra­kun­nan py­hiä toi­mi­tuk­sia, jot­ka Jee­sus Kris­tus it­se on aset­ta­nut. Kris­tus it­se on niis­sä läs­nä ja ja­kaa nä­ky­vien ai­nei­den vä­li­tyk­sel­lä ar­mo­aan.” (Kris­ti­nop­pi 1948.)

Kirk­koi­sä Au­gus­ti­nus mää­rit­te­li, et­tä Ju­ma­lan sa­nan liit­ty­es­sä ai­nee­seen sii­tä tu­lee sak­ra­ment­ti. Eh­tool­li­seen si­säl­ty­vä Ju­ma­lan sana ovat Jee­suk­sen lau­su­mat ase­tus­sa­nat. Eh­tool­li­sai­neet ovat lei­pä ja vii­ni.

Kris­tuk­sen ruu­mis ja veri

Eh­tool­li­sen ase­tus­sa­nat ovat eri sa­na­muo­doin Mat­teuk­sen, Mar­kuk­sen ja Luuk­kaan evan­ke­liu­meis­sa sekä Paa­va­lin 1. Ko­rint­ti­lais­kir­jees­sä.

Näis­tä koh­dis­ta on muo­toil­tu kir­kos­sam­me käy­tös­sä ole­vat ase­tus­sa­nat: ”Her­ram­me Jee­sus Kris­tus, sinä yö­nä, jona hä­net ka­val­let­tiin, ot­ti lei­vän, siu­na­si, mur­si ja an­toi sen ope­tus­lap­sil­leen sa­no­en: Ot­ta­kaa ja syö­kää, tämä on mi­nun ruu­mii­ni, joka an­ne­taan tei­dän puo­les­tan­ne. Teh­kää se mi­nun muis­tok­se­ni. Sa­moin hän ot­ti mal­jan, kiit­ti ja sa­noi: Ot­ta­kaa ja juo­kaa täs­tä, te kaik­ki. Tämä mal­ja on uu­si liit­to mi­nun ve­res­sä­ni, joka vuo­da­te­taan tei­dän puo­les­tan­ne syn­tien an­teek­si­an­ta­mi­sek­si. Niin usein kuin te sii­tä juot­te, teh­kää se mi­nun muis­tok­se­ni.”

Jee­sus aset­ti eh­tool­li­sen ope­tus­lap­si­aan eli us­ko­vai­sia ih­mi­siä var­ten. Kun al­ku­seu­ra­kun­nas­sa ja apos­to­lien ai­ka­na vie­tet­tiin ju­ma­lan­pal­ve­luk­sia, jär­jes­tet­tiin Her­ran päi­vä­nä eli sun­nun­tai­na kai­kil­le ih­mi­sil­le avoin ju­ma­lan­pal­ve­lus aa­mul­la. Il­lal­la oli vain kas­te­tuil­le us­ko­vil­le tar­koi­tet­tu rak­kau­den ate­ria, jon­ka lo­puk­si vie­tet­tiin eh­tool­lis­ta.

Jee­suk­sen omien sa­no­jen mu­kaan eh­tool­lis­lei­pä on hä­nen ruu­miin­sa ja eh­tool­lis­vii­ni hä­nen ve­ren­sä. Kyse ei ole ver­taus­ku­vas­ta ei­kä lei­vän ja vii­nin muut­tu­mi­ses­ta Kris­tuk­sen ruu­miik­si ja ve­rek­si. Vää­rä muut­tu­mis- eli trans­subs­tan­ti­aa­tio-op­pi syn­tyi kes­ki­a­jal­la. Vaik­ka eh­tool­li­sai­neis­sa säi­ly­vät lei­vän ja vii­nin omi­nai­suu­det, on Kris­tus it­se niis­sä läs­nä sa­la­tul­la ta­val­la.

Eh­tool­li­sen mer­ki­tyk­siä

Jee­sus ke­hot­ti naut­ti­maan eh­tool­li­sen omak­si muis­tok­seen. Eh­tool­li­nen on Kris­tuk­sen kär­si­myk­sen ja kuo­le­man muis­to­a­te­ria, jota saa viet­tää usein. Täl­lä ate­ri­al­la ju­lis­tam­me Her­ran kuo­le­maa (1. Kor. 11:26).

Eh­tool­li­nen muis­tut­taa: Va­pah­ta­ja on kär­si­nyt mi­nun vuok­se­ni ja so­vit­ta­nut syn­ti­ni. Hän on lu­nas­ta­nut mi­nut va­paak­si sie­lun­vi­hol­li­sen ja kuo­le­man val­lan al­ta. Saan va­kuut­tua: syn­ti­ni ovat an­teek­si ja pää­sen us­kon kaut­ta tai­vaan ko­tiin. Eh­tool­li­nen vah­vis­taa us­koa, toi­voa ja rak­kaut­ta.

Eh­tool­li­nen on kii­to­sa­te­ria. Se syn­nyt­tää kii­tol­li­suut­ta Ju­ma­lal­le hä­nen rak­kau­des­taan ja pe­las­tuk­sen lah­jas­ta. Lut­her ni­mit­tää­kin eh­tool­lis­ta rak­kau­den läh­teek­si. Sak­ra­men­tin mer­ki­tys ei pe­rus­tu omiin tun­tei­siim­me.

Eh­tool­li­nen on yh­tey­sa­te­ria. Se luo yh­teyt­tä Kris­tuk­seen ja toi­siin us­ko­vai­siin eli Ju­ma­lan seu­ra­kun­taan. Paa­va­lin mu­kaan mal­ja on yh­teys Kris­tuk­sen ve­reen ja lei­pä Kris­tuk­sen ruu­mii­seen. ”Lei­pä on yk­si, ja niin me­kin olem­me yk­si ruu­mis, vaik­ka mei­tä on mon­ta, sil­lä tu­lem­me kaik­ki osal­li­sik­si tuos­ta yh­des­tä lei­väs­tä”. (1. Kor. 10:16–17.)

Eh­tool­li­nen on tar­koi­tet­tu nau­tit­ta­vak­si ju­ma­lan­pal­ve­luk­ses­sa, mut­ta myös yk­si­tyi­seh­tool­li­nen on mah­dol­lis­ta muun mu­as­sa sai­rau­den täh­den. Eh­tool­li­sel­la saam­me muis­taa myös van­hurs­kai­den le­poon pääs­sei­tä py­hiä. Jo var­hai­set kris­ti­tyt ajat­te­li­vat eh­tool­li­sen täh­täys­pis­teen ole­van ajan ra­jan toi­sel­la puo­lel­la tai­vaal­li­ses­sa val­ta­kun­nas­sa.

Kel­vol­li­nen eh­tool­lis­vie­ras

Mart­ti Lut­he­rin ja Tun­nus­tus­kir­jo­jen ope­tuk­sis­sa ko­ros­tuu eh­tool­li­sen vas­taa­not­ta­mi­nen us­kol­la. Augs­bur­gin tun­nus­tuk­sen mu­kaan sak­ra­men­tit ovat merk­ke­jä ja to­dis­tuk­sia Ju­ma­lan tah­dos­ta mei­tä koh­taan, jot­ta us­ko vah­vis­tui­si niis­sä, jot­ka nii­tä käyt­tä­vät. Sak­ra­ment­te­ja tu­lee käyt­tää niin, et­tä us­ko­en luo­te­taan nii­hin lu­pauk­siin, jot­ka sak­ra­ment­tien vä­li­tyk­sel­lä tar­jo­taan ja osoi­te­taan meil­le. Us­ko­vai­nen­kin tar­vit­see us­kon vah­vis­tus­ta kak­si­o­sai­suu­ten­sa täh­den.

Vaik­ka sak­ra­ment­ti on ar­mon­vä­li­ne, se ei ole kui­ten­kaan us­kon syn­ty­mi­sen ja uu­des­ti­syn­ty­mi­sen paik­ka. Ju­ma­la syn­nyt­tää ih­mi­sen sy­dä­meen us­kon evan­ke­liu­min sa­nan kaut­ta ja eh­tool­li­nen vah­vis­taa tätä us­koa. Raa­ma­tun mu­kaan syn­tien an­teek­si­an­ta­mus si­säl­tyy Py­hän Hen­gen vir­ka­na syn­nin­pääs­töön ja evan­ke­liu­min ju­lis­tuk­seen. Sak­ra­ment­ti on us­ko­vai­sel­le va­kuu­tus sii­tä, et­tä an­teek­si­an­ta­mus on hä­nel­le­kin tot­ta ja hän saa us­kol­la omis­taa pe­las­tuk­sen lah­jan.

”Py­häs­sä eh­tool­li­ses­sa kaik­ki saa­vat Kris­tuk­sen to­del­li­sen ja ole­muk­sel­li­sen ruu­miin ja ve­ren, kun syö­vät ja juo­vat siu­na­tun lei­vän ja vii­nin. Us­ko­vil­le sii­nä on var­ma tae ja pant­ti sii­tä, et­tä hei­dän syn­tin­sä on an­net­tu an­teek­si ja et­tä Kris­tus elää ja vai­kut­taa heis­sä. Epä­us­koi­set saa­vat sii­tä tuo­mi­on ja ka­do­tuk­sen.” (Yk­si­mie­li­syy­den oh­je.)

Kel­vol­li­sia eh­tool­li­sel­la kä­vi­jöi­tä ovat us­ko­vai­set. Eh­tool­lis­vie­raan kel­vol­li­suus pe­rus­tuu Kris­tuk­sen an­si­oon, jon­ka saa us­kol­la omis­taa. Eh­tool­li­sen ar­vo sak­ra­ment­ti­na ei rii­pu ja­ka­jas­ta ei­kä vas­taa­not­ta­jas­ta. Lut­he­rin mu­kaan eh­tool­li­nen ei pe­rus­tu ih­mis­ten py­hyy­teen vaan Ju­ma­lan sa­naan. Sik­si epä­us­koi­nen­kin eh­tool­lis­ta ja­ka­es­saan ja­kaa Kris­tuk­sen ruu­miin ja ve­ren. Ju­ma­lan sana ja sak­ra­ment­ti ei­vät muu­tu vää­rik­si, vaik­ka nii­tä voi­daan käyt­tää vää­rin (Iso ka­te­kis­mus).

Las­ten eh­tool­li­nen

Tut­ki­joi­den enem­mis­tön mu­kaan kas­te­tut lap­set sai­vat osal­lis­tua eh­tool­li­sel­le jo apos­to­lien ja var­hais­kir­kon ajois­ta läh­tien. Käy­tän­tö muut­tui suu­rim­mas­sa osas­sa län­tis­tä kris­ti­kun­taa 1200-lu­vul­la. Eh­tool­li­sel­le osal­lis­tu­jal­ta alet­tiin vaa­tia riit­tä­vää tie­dol­lis­ta ym­mär­rys­tä eh­tool­li­ses­ta sekä yk­si­tyis­rip­piä, jot­ka oli­vat pie­nil­le lap­sil­le mah­dot­to­mia.

Eh­tool­lis­ta edel­tä­vän ri­pin ja tie­dol­li­sen kuu­lus­te­lun yh­teys nä­kyy Augs­bur­gin tun­nus­tuk­ses­sa: ”Her­ran ruu­mis­ta ei ole ta­pa­na ja­kaa muil­le kuin niil­le, jot­ka on en­sin kuu­lus­tel­tu ja jot­ka ovat saa­neet syn­nin­pääs­tön” (Ar­tik­la 25). Ruot­si-Suo­mes­sa ri­pil­le kir­joit­tau­tu­mi­nen ja eh­tool­lis­ta edel­tä­vä ylei­nen rip­pi va­kiin­tui­vat käyt­töön vuo­den 1686 kirk­ko­lain myö­tä. Eh­tool­li­so­pe­tus­ta alet­tiin ni­mit­tää rip­pi­kou­luk­si 1730-lu­vul­la. Suo­mes­sa lap­sil­la on ol­lut mah­dol­li­suus osal­lis­tua eh­tool­li­sel­le en­nen rip­pi­kou­lua vuo­des­ta 1979 al­ka­en.

Ny­kyi­nen kirk­ko­jär­jes­tys oh­jeis­taa: ”Kas­tet­tu lap­si, jol­le on ope­tet­tu eh­tool­li­sen mer­ki­tys­tä, saa osal­lis­tua eh­tool­li­seen yh­des­sä van­hem­pan­sa, huol­ta­jan­sa tai muun hä­nen kris­til­li­ses­tä kas­va­tuk­ses­taan huo­leh­ti­van kon­fir­moi­dun jä­se­nen kans­sa” (3:7). Lap­si voi­daan tuo­da eh­tool­lis­pöy­tään myös siu­nat­ta­vak­si. Il­man sak­ra­ment­tia jää­mi­nen ei ih­mis­tä ka­do­ta, vaan sak­ra­men­tin hal­vek­si­mi­nen.

Tai­vaal­li­sen ate­ri­an
esi­ku­va

Eh­tool­lis­ta aset­ta­es­saan Jee­sus sa­noi, et­tei hän enää syö pää­si­äi­sa­te­ri­aa en­nen kuin se saa täyt­ty­myk­sen­sä Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­sa ei­kä mais­ta vii­ni­köyn­nök­sen an­tia en­nen kuin juo uut­ta vii­niä ope­tus­las­ten kans­sa Isän­sä val­ta­kun­nas­sa (Luuk. 22:16; Matt. 26:29).

Jo­kai­nen eh­tool­li­sen­viet­to en­na­koi Ka­rit­san hää­a­te­ri­aa (Ilm. 19:9), jota Ju­ma­lan kan­sa naut­tii ker­ran tai­vaas­sa. Tä­hän viit­taa eh­tool­lis­kut­su: ”Au­tu­ai­ta ne, jot­ka on kut­sut­tu Ka­rit­san hää­a­te­ri­al­le. Tul­kaa, kaik­ki on jo val­mii­na”.