JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Artikkelit

Ou­lun kirk­ko­his­to­ria -sar­ja val­mis vuo­teen 1945 saak­ka: Ou­lun tuo­mi­o­kirk­ko­seu­ro­jen nih­ke­ät al­ku­vai­heet

Artikkelit
23.1.2021 7.00

Juttua muokattu:

22.1. 16:18
2021012216185020210123070000

Sep­po Lohi, kirk­ko­his­to­ri­an do­sent­ti

Pro­fes­so­ri Han­nu Mus­ta­kal­lio jul­kai­si syk­syl­lä 2020 kah­te­na kir­ja­na pe­rus­teel­li­sen ja juu­ri hä­nel­le omi­nai­sel­la tark­kuu­del­la teh­dyn tut­ki­muk­sen Seu­ra­kun­ta Poh­jois-Suo­men kes­kuk­ses­sa. Sii­nä hän te­kee sel­koa Ou­lun kir­kol­li­ses­ta elä­mäs­tä vuo­si­na 1870–1945.

Mus­ta­kal­li­on tut­ki­mus kuu­luu Ou­lun kirk­ko­his­to­ria -sar­jaan, jon­ka vuon­na 2000 il­mes­ty­neen en­sim­mäi­sen osan Kirk­ko kes­kel­lä kau­pun­kia kir­joit­ti fi­lo­so­fi­an toh­to­ri Ari-Pek­ka Pa­lo­la. Pa­lo­la kä­sit­te­lee Ou­lun kirk­ko­his­to­ri­aa kau­pun­gin pe­rus­ta­mi­ses­ta vuo­teen 1870.

Poh­jois-Suo­men hal­lin­nol­li­ses­ta ja si­vis­tyk­sel­li­ses­tä kes­kuk­ses­ta Ou­lus­ta tuli 1800- ja 1900-lu­ku­jen vaih­tee­seen men­nes­sä myös alu­een kir­kol­li­sen ja us­kon­nol­li­sen elä­män kes­kus. Piis­pa­nis­tuin­kin siir­tyi vuon­na 1900 Kuo­pi­os­ta Ou­luun.

Les­ta­di­o­lai­sen liik­keen kes­kus Ou­lus­ta tuli jo 1870-lu­vul­la. Niin­pä laa­jaan tut­ki­muk­seen mah­tuu myös les­ta­di­o­lai­suut­ta ja sen eri haa­ro­ja kä­sit­te­le­viä jak­so­ja. Nos­tan täs­sä esiin vain yh­den mie­len­kiin­toi­sen yk­si­tyis­koh­dan, ni­mit­täin hiip­pa­kun­nan pää­py­hä­kön eli Ou­lun tuo­mi­o­kir­kon käy­tön al­ku­vai­heet van­hoil­lis­les­ta­di­o­lais­ten seu­ro­jen pi­to­paik­ka­na.

Kir­kon ovet al­ka­vat avau­tua

Les­ta­di­o­lai­suus oli le­vin­nyt Suo­mes­sa jo­kai­seen ro­vas­ti­kun­taan jo 1800-lu­vun lo­pul­la. Vuo­teen 1911 saak­ka se kir­jat­tiin vi­ral­li­ses­ti seu­ra­kun­ta­ker­to­muk­sis­sa lah­ko­jen jouk­koon. Sa­maan ai­kaan kun maal­lik­ko­saar­naa­jat ve­ti­vät vä­keä ko­kouk­siin­sa, kir­kon ti­lat mo­nin pai­koin tyh­je­ni­vät. Toi­saal­ta les­ta­di­o­lais­ten vä­lin­pi­tä­mät­tö­myys pa­pin joh­ta­maa ja kir­kos­sa ta­pah­tu­vaa toi­min­taa koh­taan kär­jis­ti les­ta­di­o­lais­ten ja pa­pis­ton vä­le­jä.

Muu­tosp­ro­ses­si kes­ki­näi­sis­sä suh­teis­sa oli hi­das. Tätä il­men­si esi­mer­kik­si se, et­tä Ou­lun tuo­mi­o­kir­kon ovet avau­tui­vat nih­ke­äs­ti les­ta­di­o­lais­seu­roil­le. Vuo­si­sa­dan­vaih­teen suu­ren ha­jaan­nuk­sen jäl­keen juu­ri van­hoil­li­set oli­vat kui­ten­kin en­sim­mäi­nen les­ta­di­o­lais­ryh­mä, joka pää­si pi­tä­mään seu­ro­jaan tuo­mi­o­kir­kos­sa. Tämä ta­pah­tui niin­kin myö­hään kuin lo­ka­kuus­sa 1918.

Ai­em­min van­hoil­li­set oli­vat pi­tä­neet seu­ro­ja lä­hin­nä omal­la seu­ra­huo­neel­laan Uu­si­ka­dul­la. Lu­van tuo­mi­o­kir­kon käyt­töön an­toi­vat vas­ta­ni­mi­tet­ty tuo­mi­o­ro­vas­ti J. A. Man­ner­maa ja seu­ra­kun­nan kirk­ko­neu­vos­to. Al­ku ei ol­lut kui­ten­kaan mut­ka­ton, sil­lä pää­tök­seen liit­tyi eh­to­ja muun mu­as­sa jär­jes­tyk­sen yl­lä­pi­tä­mi­ses­tä. Sil­ti van­hoil­li­set ko­ki­vat lu­van myön­tä­mi­sen kir­kon ta­hol­ta tul­leek­si kä­de­no­jen­nuk­sek­si.

En­sim­mäi­sis­tä seu­rois­ta nou­see kohu

Seu­ro­jen jär­jes­tä­jät ha­lu­si­vat osoit­tau­tua saa­man­sa luot­ta­muk­sen ar­voi­sik­si. He ra­ken­si­vat pu­hu­jia var­ten kir­kon etuo­saan vaa­ti­mat­to­man pu­hu­ja­la­van niin, et­tä maal­lik­ko­jen ei tar­vin­nut nous­ta saar­nas­tuo­liin. Li­säk­si jär­jes­tä­jät aset­ti­vat var­ti­jat kir­kon ovil­le jär­jes­tys­häi­ri­öi­den es­tä­mi­sek­si.

Vas­toin odo­tuk­sia tuo­mi­o­kir­kon en­sim­mäi­set les­ta­di­o­lais­seu­rat ei­vät vah­vis­ta­neet seu­ra­kun­nan ja he­rä­tys­liik­keen yh­teyk­siä. Seu­ro­jen jäl­keen kirk­ko­neu­vos­to to­te­si, et­tä jär­jes­tä­jät ei­vät ol­leet nou­dat­ta­neet heil­le ase­tet­tu­ja eh­to­ja. Kir­kos­sa oli val­lin­nut epä­jär­jes­tys, joka oli joh­tu­nut kan­san­pal­jou­des­ta ja sii­tä seu­ran­nees­ta tun­gok­ses­ta. Kirk­ko­neu­vos­toon kuu­lu­nut ja al­ku­pe­räi­sen aloit­teen teh­nyt saar­naa­ja Jan­ne Halt­tu sa­nou­tui ir­ti lau­su­mas­ta.

Ul­ko­puo­li­set, mui­den mu­as­sa piis­pa­tar Ly­dia Kos­ki­mies, oli­vat är­ty­nei­tä var­sin­kin seu­rois­sa puh­jen­nei­den lii­ku­tus­ten vuok­si. Ne tul­kit­tiin ”re­mu­a­vak­si rie­muk­si”, hyp­pi­mi­sek­si ja tans­si­mi­sek­si. ”On­ko to­si­aan­kin vält­tä­mä­tön­tä luo­vut­taa kirk­ko tuom­moi­sel­le räy­hää­väl­le jou­kol­le”, piis­pa­tar kir­joit­ti puo­li­sol­leen.

Vies­tit Ou­lun tuo­mi­o­kir­kon les­ta­di­o­lais­seu­rois­ta le­vi­si­vät eri puo­lil­le maa­ta. Vii­pu­rin kirk­ko­her­ra K. R. Jau­hi­ai­nen tie­dus­te­li vie­lä ke­vääl­lä 1922 tuo­mi­o­ro­vas­ti Man­ner­maal­ta, oli­vat­ko les­ta­di­o­lai­set saa­neet ”juh­lia” tuo­mi­o­kir­kos­sa sekä jou­tu­neet siel­lä ”lii­ku­tuk­siin” ja ”ha­lauk­siin”, niin kuin muu­an vii­pu­ri­lai­nen les­ta­di­o­lai­nen oli va­kuut­ta­nut hä­nel­le.

Jau­hi­ai­nen oli myös saa­nut kuul­la piis­pa J. R. Kos­ki­mie­hen ol­leen läs­nä les­ta­di­o­lais­ten juh­las­sa ”muis­tu­tus­ta te­ke­mät­tä”. Tie­to piis­pan läs­nä­o­los­ta ei kui­ten­kaan pi­tä­nyt paik­kaan­sa. Hän oli ni­mit­täin ol­lut nii­nä päi­vi­nä mat­koil­la. Eteen­päin le­vi­tes­sään Ou­lun les­ta­di­o­lais­seu­ro­ja kos­ke­vat tie­dot vää­ris­tyi­vät.

Kirk­ko­seu­rois­ta tu­lee pe­rin­ne

Van­hoil­lis­les­ta­di­o­lai­set ha­lu­si­vat ko­koon­tua seu­raa­van ker­ran lo­ka­kuus­sa 1920. Tuo­mi­o­ro­vas­ti Man­ner­maan joh­ta­ma kirk­ko­neu­vos­to kävi läpi pöy­tä­kir­jo­jen­sa pe­rus­teel­la, mitä oli ta­pah­tu­nut ai­em­min. Vas­taa­vaa ”suun­na­ton­ta me­lua” ja ”pal­joa” epä­jär­jes­tys­tä ei sai­si esiin­tyä. Kirk­ko voi­tiin tuo­mi­o­ro­vas­tin mu­kaan luo­vut­taa ai­no­as­taan sil­lä eh­dol­la, et­tä melu ja epä­jär­jes­tys ei­vät tois­tui­si.

Man­ner­maa piti kui­ten­kin tär­ke­ä­nä, et­tä kan­san­kir­kos­sa myös eri suun­nat sai­si­vat toi­min­ta­mah­dol­li­suu­det. Saar­naa­ja Jan­ne Halt­tu pa­hoit­te­li edel­lis­ker­tais­ta ”mark­ki­na­me­lua” ja lu­pa­si jär­jes­tä­jien te­ke­vän voi­ta­van­sa, jot­ta ”seu­ra­me­no” py­syi­si ”sää­dyl­li­se­nä”. En­nak­ko­va­roi­tus­ten jäl­keen kirk­ko­neu­vos­to myön­si ano­tun lu­van.

Tuo­mi­o­kir­kos­sa pi­de­tyis­tä suu­ris­ta seu­rois­ta tuli pe­rin­ne. Vuo­sit­tais­ten seu­ro­jen mää­rä myös kas­voi. Kirk­ko­päi­vä­kir­jaan kir­jat­tiin ”van­hem­man” suun­nan les­ta­di­o­lais­ten seu­rat, jot­ka ko­ko­si­vat vä­keä par­haim­mil­laan 1 800 hen­keä.

Tuo­mi­o­kir­kos­sa jär­jes­tet­tiin vuon­na 1924 en­sim­mäi­sen ker­ran myös SRK:n vuo­si­ko­kous­seu­rat, jot­ka vas­ta­si­vat myö­hem­piä su­vi­seu­ro­ja. Täl­löin seu­ro­ja pi­det­tiin tuo­mi­o­kir­kos­sa ja rau­ha­nyh­dis­tyk­sen ta­lon pi­ha­maal­la. Seu­ra­vie­rai­den mää­räk­si las­ket­tiin yh­teen­sä lä­hes 10 000 hen­keä. Pää­tös­seu­roi­hin pel­käs­tään tuo­mi­o­kirk­koon ko­koon­tui jo 4 000 hen­keä, kak­si ker­taa enem­män kuin kirk­ko­ti­laan piti mah­tua.

Les­ta­di­o­lai­suus so­pii kan­san­kirk­koon

Vii­mei­sen ker­ran seu­ra­kun­nan hal­lin­to­e­li­mes­sä kä­si­tel­tiin van­hoil­lis­les­ta­di­o­lais­ten suu­ria ko­koon­tu­mi­sia jäl­ki­kä­teen syk­syl­lä 1934. Kirk­ko­hal­lin­to­kun­ta to­te­si, et­tä il­ma tuo­mi­o­kir­kos­sa oli seu­ro­jen vä­en­pal­jou­den ta­kia käy­nyt sii­nä mää­rin ”tur­mel­tu­neek­si ja hi­ki­sek­si”, et­tä maa­lia oli va­lu­nut sei­nää pit­kin lat­ti­al­le, mikä oli jät­tä­nyt ru­mat jäl­jet. Kos­teus oli vai­kut­ta­nut hai­tal­li­ses­ti myös säh­kö­joh­toi­hin. Kirk­ko­hal­lin­to­kun­ta teki tar­kas­tuk­sen tuo­mi­o­kirk­koon ja to­te­si, et­tä kirk­koa ei ol­lut tuu­le­tet­tu ei­kä läm­mi­tet­ty riit­tä­väs­ti.

Les­ta­di­o­lais­seu­rois­ta ei ker­rot­tu kir­kol­li­sis­sa kuu­lu­tuk­sis­sa, vaan tie­don vä­lit­tä­mi­ses­tä huo­leh­ti he­rä­tys­liik­keen oma or­ga­ni­saa­tio. Ne ei­vät siis var­si­nai­ses­ti ol­leet tuo­mi­o­kirk­ko­seu­ra­kun­nan omaa toi­min­taa. Seu­ra­kun­nan ja pa­pis­ton tor­ju­va suh­de les­ta­di­o­lai­suu­teen ei enää 1800-lu­vun lop­pu­puo­len ta­paan juu­ri nous­sut esil­le seu­ra­kun­ta­ker­to­muk­sis­sa. Tämä hei­jas­te­li hiip­pa­kun­nan joh­don asen­teen muu­tos­ta: les­ta­di­o­lai­suus ko­et­tiin osak­si kan­san­kir­kon ko­toi­sia he­rä­tys­liik­kei­tä.

Mus­ta­kal­li­on tut­ki­mus an­taa mo­ni­puo­li­sen ja elä­vän ku­van Ou­lus­ta ja sen kir­kol­li­ses­ta his­to­ri­as­ta. Mu­kaan mah­tu­vat myös alu­een kir­kol­li­set he­rä­tys­liik­keet. Laa­ja teos si­säl­tää tau­lu­koi­ta, kart­to­ja ja run­saas­ti ku­via, jo­ten kir­jat ovat sa­mal­la kat­se­lu­kir­jo­ja. Esi­tys­tä ha­vain­nol­lis­ta­vat 16 kom­pak­tia tie­toik­ku­naa.

Te­ok­set ovat saa­neet ar­vok­kaan ul­ko­a­sun ja nii­den kie­li on help­po­ta­juis­ta. Teos on ko­ko­nai­suu­des­saan sel­ke­äs­ti jä­sen­net­ty, ku­ten ko­ke­neel­ta kirk­ko­his­to­ri­an­tut­ki­jal­ta voi odot­taa­kin.

Han­nu Mus­ta­kal­lio: Seu­ra­kun­ta Poh­jois-Suo­men kes­kuk­ses­sa 1 & 2. Ou­lun kirk­ko­his­to­ria II. Ou­lun evan­ke­lis­lu­te­ri­lai­nen seu­ra­kun­ta­yh­ty­mä 2020. Väy­lä­kir­jat Oy. 724 s.

6.12.2021

Her­ra sa­noi is­ra­e­li­lai­sil­le: ”Älä sor­ra muu­ka­lais­ta; olet­te­han it­se­kin ol­leet muu­ka­lai­si­na Egyp­tis­sä ja tie­dät­te, mitä on elää vie­raas­sa maas­sa muu­ka­lai­se­na.” 2. Moos. 23:9

Viikon kysymys