Vil­le Lai­va­maa

Jee­sus on ai­noa, joka voi pe­las­taa ih­mi­sen syn­nis­tä. Joka us­koo hä­neen, pää­see ker­ran tai­vaa­seen.

Jee­sus-lap­si syn­tyi jou­lu­yö­nä Bet­le­he­min kau­pun­gis­sa vaa­ti­mat­to­mas­sa eläin­ten suo­jas­sa. Il­mei­ses­ti per­he siir­tyi ve­rol­le­pa­non jäl­keen ta­kai­sin ko­ti­kau­pun­kiin­sa Na­sa­re­tiin.

Pian oli läh­det­tä­vä taas mat­kal­le: per­he ha­lu­si nou­dat­taa juu­ta­lais­ta ta­paa ja vie­dä pie­nen poi­ka­vau­van ym­pä­ri­lei­kat­ta­vak­si kah­dek­san päi­vän ikäi­se­nä Je­ru­sa­le­min temp­pe­liin. Tapa poh­jau­tui Moo­sek­sen kir­jan sää­dök­seen, jon­ka mu­kaan jo­kai­nen mies ja poi­ka­lap­si piti ym­pä­ri­lei­ka­ta (1. Moos. 17:10).

Nimi tuli tai­vaas­ta

Joo­se­fin ja Ma­ri­an ei tar­vin­nut poh­tia lap­sen­sa ni­meä. Nimi oli an­net­tu tai­vaas­ta en­ke­lin vä­li­tyk­sel­lä. ”Sinä tu­let ras­kaak­si ja syn­ny­tät po­jan, ja sinä an­nat hä­nel­le ni­mek­si Jee­sus” (Luuk. 1:31). Nimi tar­koit­taa: Her­ra pe­las­taa.

Ni­meen si­säl­tyi suu­ri lu­paus, joka myös to­teu­tui ai­ka­naan: Ju­ma­lan Poi­ka tuli pe­las­ta­maan ih­mis­kun­nan syn­nin ja tuo­mi­on al­ta. “Mi­tään muu­ta ni­meä, joka mei­dät pe­las­tai­si, ei ole ih­mi­sil­le an­net­tu koko tai­vaan­kan­nen al­la” (Apt. 4:12).

Ym­pä­ri­leik­kaus – esi­ku­va kas­tees­ta

Van­han lii­ton ym­pä­ri­leik­kaus oli esi­ku­va kas­tees­ta. Ku­ten ym­pä­ri­leik­kaus, myös kas­te ote­taan vas­taan us­kol­la. Jo­han­nes en­nus­ti Jee­suk­ses­ta: ”Minä olen kas­ta­nut tei­dät ve­del­lä, mut­ta hän kas­taa tei­dät Py­häl­lä Hen­gel­lä” (Mark. 1:8).

Jee­sus an­toi ope­tus­lap­sil­leen teh­tä­vän kas­taa kan­sat hä­nen ope­tus­lap­sik­seen kol­miyh­tei­sen Ju­ma­lan ni­meen (Matt. 28:19). Pyhä Hen­ki syn­nyt­ti us­kon evan­ke­liu­min vas­taa­not­ta­jas­sa. Sen jäl­keen ta­pah­tui kas­ta­mi­nen.

Us­ko ei vaa­di te­ko­ja

Kun evan­ke­liu­mia alet­tiin saar­na­ta myös pa­ka­na­kan­soil­le, ky­sy­mys ym­pä­ri­leik­kauk­sen tar­pees­ta nou­si uu­del­leen esil­le. Osal­la opet­ta­jis­ta oli ym­mär­rys, et­tä myös kään­ty­neet pa­ka­nat kuu­lui­vat Moo­sek­sen lain alai­suu­teen ja piti ym­pä­ri­lei­ka­ta.

Ju­ma­lan Hen­ki an­toi Pie­ta­ril­le ym­mär­ryk­sen: ”Vel­jet, te tie­dät­te, et­tä Ju­ma­la on jo ai­ko­ja sit­ten tei­dän kes­kuu­des­san­ne teh­nyt va­lin­tan­sa: hän on an­ta­nut pa­ka­noi­den kuul­la mi­nun suus­ta­ni evan­ke­liu­min ja tul­la us­koon” (Apt. 15:7). Pie­ta­ri kir­kas­ti, et­tä lain vaa­ti­muk­sia ei pidä aset­taa us­ko­mi­sen eh­dok­si.

Paa­va­li kir­joit­ti sa­mas­ta asi­as­ta: ”Ih­mi­nen tu­lee van­hurs­kaak­si, kun hän us­koo, il­man lain vaa­ti­mia te­ko­ja” (Room. 3:28). Toi­saal­la hän kir­joit­ti: ”Oi­kea ym­pä­ri­leik­kaus on sy­dä­men ym­pä­ri­leik­kaus, jota ei saa ai­kaan laki, vaan Hen­ki” (Room. 2:29). Täl­lai­nen ym­pä­ri­leik­kaus ei ole ul­ko­nai­nen teko, vaan Kris­tus aset­tuu asu­maan ih­mi­sen sy­dä­meen, ja ar­mo toi­mii opet­ta­ja­na.

Kut­su uu­teen elä­mään

Olem­me uu­den vuo­den kyn­nyk­sel­lä. Olem­me eh­kä teh­neet uu­den­vuo­den­lu­pauk­sia ja lu­van­neet ol­la pa­rem­pia ih­mi­siä lä­him­mäi­si­äm­me koh­taan. Lu­pauk­sem­me ovat usein pet­tä­neet. Olem­me myös saat­ta­neet it­se pet­tyä toi­seen ih­mi­seen.

Ju­ma­la on lu­pauk­sis­saan luja ja luo­tet­ta­va. Kas­tees­sa Ju­ma­la on teh­nyt ih­mi­sen kans­sa lii­ton, joka on hä­nen puo­lel­taan ai­na voi­mas­sa. Ih­mi­nen on omal­ta puo­lel­taan voi­nut rik­koa tuon hy­vän oman­tun­non lii­ton ja jou­tua si­ten epä­us­koon. Ti­lan­ne ei kui­ten­kaan ole toi­vo­ton: Ju­ma­la kut­suu ek­sy­nei­tä yh­tey­teen­sä. Mah­dol­li­suus aloit­taa alus­ta on ole­mas­sa jo­kai­sel­le, joka ha­lu­aa ot­taa vas­taan Ju­ma­lan seu­ra­kun­nas­ta ju­lis­te­tun evan­ke­liu­min. Se ju­lis­te­taan eh­doit­ta, il­man lain vaa­ti­muk­sia ja te­ko­ja. Va­pah­ta­ja on teh­nyt kai­ken puo­les­tam­me ja avan­nut meil­le tai­vaan.

Evan­ke­liu­mi: Luuk. 2:21

Raa­mat­tu 1992: Kun oli tul­lut kah­dek­sas päi­vä ja lap­si oli ym­pä­ri­lei­kat­ta­va, hän sai ni­men Jee­sus, jon­ka en­ke­li oli il­moit­ta­nut en­nen kuin hän si­ki­si äi­tin­sä koh­dus­sa.

Bib­lia: Ja kuin kah­dek­san päi­vää ku­lu­nut oli, et­tä lap­si piti ym­pä­ri­lei­kat­ta­man, kut­sut­tiin hä­nen ni­men­sä Je­sus, joka niin oli en­ke­lil­tä kut­sut­tu jo en­nen kuin hän si­ki­si äi­tin­sä koh­dus­sa.