JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Matkaevääksi

Ju­ma­la an­taa avun

Päivämies
Matkaevääksi
7.5.2014 0.00

Juttua muokattu:

1.1. 23:38
2020010123383720140507000000

Ju­ma­la an­taa avun – vai an­taa­ko? Eri­tyi­ses­ti ko­et­te­le­mus­ten ai­koi­na voi ol­la vai­kea luot­taa Ju­ma­laan ja hä­nen apuun­sa. Mie­len täyt­tä­vät ky­sy­myk­set, joi­hin ei tun­nu löy­ty­vän vas­taus­ta: Mik­si näin? Mik­si mi­nul­le? Mi­ten sel­vi­än?

Ih­mi­nen on usein poh­ti­nut, mik­si maa­il­mas­sa on tus­kaa ja kär­si­mys­tä, vaik­ka Ju­ma­la on kaik­ki­val­ti­as ja ha­lu­aa luo­mal­leen ih­mi­sel­le pelk­kää hy­vää. Mo­nes­ti ky­sy­mys nou­see mie­leen eri­tyi­sen ki­pe­ä­nä sil­loin, kun se kos­ket­taa it­seä tai it­sel­le lä­heis­tä ih­mis­tä.

Kär­si­myk­sen tar­koi­tus jää ih­mi­sel­le usein sa­lai­suu­dek­si. Vaik­ka Ju­ma­lan lap­sel­la saat­taa ol­la elä­mäs­sään pal­jon vai­kei­ta rat­kai­se­mat­to­mia ky­sy­myk­siä, elä­vä us­ko on kui­ten­kin poh­jim­mil­taan lu­jaa luot­ta­mus­ta Ju­ma­laan (Hepr. 11:1). Tuon luot­ta­muk­sen va­ras­sa voi myös ky­sy­mys­ten ja epäi­lys­ten kes­kel­lä an­taa it­sen­sä Luo­jan kaik­ki­voi­vien kä­si­var­sien kan­na­tet­ta­vak­si.

Ju­ma­la he­rät­tää kär­si­myk­sil­lä

Ju­ma­la saat­taa ko­et­te­le­mus­ten kaut­ta muis­tut­taa ih­mi­sel­le, mikä on tä­män paik­ka ja mit­kä ovat tä­män mah­dol­li­suu­det. Ih­mi­nen on ereh­ty­vä, ra­jal­li­nen ja syn­ti­nen ei­kä pys­ty hal­lit­se­maan edes omaa elä­mään­sä. Hä­nel­lä ei ole muu­ta mah­dol­li­suut­ta kuin tur­vau­tua ja luot­taa Ju­ma­laan.

Epä­us­kois­ta ih­mis­tä Ju­ma­la pyr­kii rii­su­maan oman voi­man tun­tees­ta ja oma­van­hurs­kau­des­ta niin, et­tä tämä kään­tyy Ju­ma­lan puo­leen. Kirk­kom­me vuo­den 1948 kris­ti­nop­pi to­te­aa, et­tä Pyhä Hen­ki he­rät­tää syn­tis­tä elä­män­koh­ta­loil­la, kär­si­myk­sil­lä ja tois­ten esi­mer­kil­lä, mut­ta eri­tyi­ses­ti Ju­ma­lan sa­nal­la (KO 67). Ju­ma­la oh­jaa sa­nan­sa kaut­ta syn­te­jään ka­tu­vaa ih­mis­tä tur­vau­tu­maan Jee­suk­sen val­mis­ta­maan pe­las­tuk­seen.

Jee­suk­ses­sa apu jo­kai­sel­le

Ju­ma­la on aut­ta­nut mei­tä kaik­kia, jo­kais­ta ih­mis­tä, Po­jas­saan Jee­suk­ses­sa Kris­tuk­ses­sa. Jee­sus so­vit­ti ris­til­lä koko maa­il­man syn­nit ja ava­si ylös­nou­se­muk­sel­laan jo­kai­sel­le us­ko­vai­sel­le tien tai­vaa­seen.

Jo­kai­nen ih­mi­nen elä­män­ti­lan­tees­ta riip­pu­mat­ta saa ot­taa vas­taan Ju­ma­lan lah­joit­ta­man pe­las­tuk­sen. Jee­sus lu­paa: ”Pyy­tä­vä saa, et­si­jä löy­tää, ja jo­kai­sel­le, joka kol­kut­taa, ava­taan” (Luuk. 11:10).

Ih­mi­sen ajal­li­nen elä­mä on par­haim­mil­laan­kin ly­hyt ja va­ja­vai­nen. Sen si­jaan ikui­nen elä­mä tai­vaas­sa on täy­del­lis­tä. Ih­mi­se­lä­män tär­kein ja ar­vok­kain asia on elä­vä us­ko ja sen tuo­ma pe­las­tus.

Jee­sus ke­hot­taa: ”äl­kää koot­ko it­sel­len­ne aar­tei­ta maan pääl­le. – – Koot­kaa it­sel­len­ne aar­tei­ta tai­vaa­seen. Siel­lä ei koi ei­kä ruos­te tee tu­ho­jaan ei­vät­kä var­kaat mur­tau­du si­sään ja va­ras­ta.” (Matt. 6:19–20.)

Kaik­ki kään­tyy par­hain päin

Apos­to­li Paa­va­li oli jou­tu­nut elä­mäs­sään mo­niin hy­vin vai­kei­siin ti­lan­tei­siin. Hän ker­too: ”Olen ol­lut vaa­ras­sa huk­kua jo­kiin ja jou­tua ros­vo­jen kä­siin, vaa­ras­sa niin maan­mies­te­ni kuin vie­ras­hei­mois­ten jou­kos­sa, vaa­ras­sa kau­pun­gis­sa ja au­ti­o­maas­sa, vaa­ras­sa me­rel­lä, vaa­ras­sa va­le­vel­jien pa­ris­sa. Olen raa­ta­nut ja näh­nyt vai­vaa, val­vo­nut pal­jon, kär­si­nyt näl­kää ja ja­noa, paas­ton­nut usein, pa­lel­lut vä­his­sä vaat­teis­sa.” (2. Kor. 11:26–27.)

Paa­va­li ei ko­et­te­le­muk­sis­taan huo­li­mat­ta me­net­tä­nyt us­ko­aan Ju­ma­laan ja hä­nen apuun­sa. Hän va­kuut­ti myö­hem­min: ”Me tie­däm­me, et­tä kaik­ki koi­tuu nii­den par­haak­si, jot­ka ra­kas­ta­vat Ju­ma­laa ja jot­ka hän on suun­ni­tel­man­sa mu­kai­ses­ti kut­su­nut omik­seen” (Room. 8:28).

Elä­män rik­ki­näi­syy­den­kin kes­kel­lä saam­me luot­taa Ju­ma­lan joh­da­tuk­seen, vaik­ka em­me ai­na hä­nen tei­tään ym­mär­rä­kään. Mi­kään ei voi erot­taa mei­tä Ju­ma­lan rak­kau­des­ta, joka on tul­lut il­mi Kris­tuk­ses­sa Jee­suk­ses­sa, mei­dän Her­ras­sam­me (Room. 8:39).

Pek­ka Ait­ta­kum­pu

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 7.5.2014.

20.1.2022

Me saim­me kat­sel­la hä­nen kirk­kaut­taan, kirk­kaut­ta, jon­ka Isä ai­no­al­le Po­jal­le an­taa.

Joh. 1:14

Viikon kysymys