Kuuliaisuuteen kätkeytyy siunaus
Arto Tölli
Istumme keittiön pöydän ääressä ja kuuntelemme vanhusten muistojen sävyttämää tarinointia. Välillä hyvin innostuneena ja välillä muistoihin vaipuneina he muistelevat elämäänsä ja erityisesti arjen pieniä ihmeitä. Elämänvaiheisiin mahtuu niin suuria iloja kuin myös huolten ja surun täyttämiä vaiheita. Kaikessa kuvastuu Jumalan ihmeellinen johdatus.
Vanhusten kokemukset saavat miettimään ja ihmettelemään Jumalan siunausta. Sitä voi kokea niin pienissä arjen asioissa kuin elämänvaiheissakin. Jumala antaa ajallisia tehtäviä ja hyvyyttä. Usein siunaukseksi ajatellaankin ajalliset ja konkreettiset asiat, mutta ne ovat tärkeysjärjestyksessä toisella sijalla. Monesti myös elämän koettelemukset ja vastoinkäymisetkin kätkevät sisäänsä Jumalan siunauksen. Suurin siunaus on kuitenkin omakohtainen uskon lahja sydämellä.
Kuuliaisuus Jumalan sanan opetukselle ei ole muodissa. Ihminen pyrkii itsenäisiin ratkaisuihin sekä kyseenalaistamaan ja kritisoimaan. Hän ajattelee, että hyvää elämää elämällä kelpaa Jumalalle. Hän haluaa nähdä Jumalan siunauksen ajallisena siunauksena. Tulee helposti ajatus, että Jumala ikään kuin palkitsee ja siunaa ajallista menestystä.
Ajallinen siunaus on Jumalan lahjaa, mutta se ei ole meidän omaa ansiotamme, vaan juuri Jumalan siunausta. Kuuliaisuuteen kätkeytyy siunaus, joka on paljon suurempaa kuin ajallinen siunaus.
Myös Asaf totesi psalmissaan: ”Minun onneni on olla lähellä Jumalaa, minä turvaan Herraan, Jumalaani, ja kerron kaikista hänen teoistaan.” Asaf tiesi tuon kokemuksesta, uskon avaamalla ymmärryksellä. Psalmissa hän nimittäin pohtii elämää ja kertoo, kuinka hän kadehti jumalattomia, kun näki heidän menestyvän. Hän ajatteli, että heillä ei ole ikinä vaivoja, he pääsevät elämässä paljon helpommalla. Heitä ei Jumala koettele eikä kurita. He puhuvat ilkeästi ja pilkallisesti. He jopa uhmaavat taivasta ja sanovat: ”Miten Jumala tämän saisi selville? Ei Korkein mitään tiedä.” Sitäkin Asaf ihmetteli, että osa hänen omasta kansastaan kääntyy epäuskoisten puoleen ja hyväksyy heidän puheensa. (Ps. 73:1–16.)
Tällöin Asaf pohti mielessään, onko hän turhaan uskomassa. Kannattaako uskoa? Pääsisinkö elämässä helpommalla, jos eläisin kuin nuo epäuskoiset? Olisinko vapaa ja iloinen, jos minulla ei olisi tätä uskoa? Sitten Asaf tuli viimein Jumalan pyhäkköön Jumalan lasten keskelle. Siellä hänelle avautui uskon tuoma iankaikkisen elämän siunaus, uskomisen ilo, rauha ja vapaus. (Ps. 73:17–28.)
Kuuliaisuuden vastakohta tottelemattomuus on synti, joka tuo murhetta ja voi olla vastoin lakia. Tällöin siitä seuraa myös ajallista kärsimystä. Kuuliaisuus Jumalalle, Jumalan asettamalle esivallalle sekä Jumalan valtakunnan opetukselle tuo ennen kaikkea rauhan omalle tunnolle ja tyytyväisen mielen.
Jumala antaa myös ajallista siunausta omasta hyvästä tahdostaan. Uskonkuuliaisuus tuo kuitenkin kaikkein suurimman siunauksen, jonka ihminen voi saada. Se tuo iankaikkisen elämän lahjan. Siunattu on ihminen, joka luottaa Herraan ja panee turvansa häneen!
Jeesus sanoo: ”Minä näen teidät vielä uudelleen, ja silloin teidän sydämenne täyttää ilo, jota ei kukaan voi teiltä riistää.” Joh. 16:22
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys
