JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Matkaevääksi

Maailman pimeydestä Herran kirkkauteen

Matkaevääksi
2.2.2022 10.00

Juttua muokattu:

1.2. 15:08
2022020115081420220202100000

Lasse Kokko

Lasse Kokko

Ilk­ka Ma­ju­ri

Erääl­lä lei­ril­lä pe­rus­tet­tiin il­lan pi­me­tes­sä kynt­ti­lä­kul­kue. Jo­kai­sen teh­tä­vä­nä oli pie­nes­sä ryh­mäs­sä huo­leh­tia sii­tä, et­tä kun­kin ryh­mä­läi­sen liek­ki py­syy pa­la­va­na. Kun yli­tet­tiin pel­toa, piti py­säh­tyä ja suo­ja­ta toi­sen lei­ri­läi­sen liek­kiä tai an­taa omas­ta lie­kis­tä tuli sam­mu­neel­le kynt­ti­läl­le. Kun saa­vut­tiin pe­ril­le, yk­si lei­ri­läi­nen to­te­si, et­tä tä­mä­hän on kuin us­ko­vais­ten elä­mää.

Paa­va­li tuo esil­le sa­man kir­joit­ta­mal­la sii­tä, mi­ten elin­tär­keä on ih­mi­sen sie­lul­le Kris­tuk­sen kirk­kau­des­ta sä­tei­le­vä valo. Tuos­sa va­los­sa avau­tuu kul­ku­kel­poi­nen tie syn­nin pi­men­tä­mäs­sä ajas­sa. Her­ran hen­gen valo on ol­lut alus­ta al­ka­en evan­ke­liu­mis­sa läs­nä. Kris­tuk­sen sä­tei­le­vä kirk­kaus pais­taa nyt­kin vain Kris­tuk­sen val­ta­kun­nas­sa ar­mon au­rin­ko­na.

Va­los­sa elä­vät, syn­nis­tä va­pah­de­tut ha­lu­a­vat tais­tel­la evan­ke­liu­min voi­min syn­tiä vas­taan. Ar­mon valo opet­taa kirk­kaam­min kuin mi­kään sään­tö­ko­ko­el­ma. Kun oma­tun­to on si­dok­sis­sa Ju­ma­lan sa­naan, op­paa­na toi­mii Pyhä Hen­ki. Ar­mo nos­taa, kan­taa, loh­dut­taa ja vah­vis­taa. To­del­li­ses­sa va­los­sa py­syy, kun py­syy evan­ke­liu­mil­le kuu­li­ai­se­na.

Raa­mat­tu ker­too, mi­ten sie­lun­vi­hol­li­nen peit­tää sil­mät niin, et­tä ”ju­lis­ta­mam­me evan­ke­liu­mi on pei­tos­sa, se on pei­tos­sa niil­tä, jot­ka jou­tu­vat ka­do­tuk­seen” (2. Kor. 4:3). Syn­ti joh­taa epä­us­koon ja sil­loin Paa­va­lin mu­kaan ”ei näe Kris­tuk­sen evan­ke­liu­min kirk­kau­des­ta sä­tei­le­vää va­loa” (2. Kor. 4:4). Sie­lu on rau­ha­ton ja le­vo­ton pi­mey­des­sä.

Ih­mi­sen sie­lu saa elä­män vain Her­ran kirk­kau­den sä­tei­lys­sä. Täs­sä va­los­sa ih­mi­nen löy­tää elä­män mer­ki­tyk­sen ja en­nen kaik­kea ikui­suu­den toi­von. Us­kon va­los­sa Ju­ma­lan lap­si kat­se­lee eteen­päin yli tä­män ajan ja nä­kee siis jo aa­vis­tuk­se­no­mai­sen ku­van sii­tä, mitä ei vie­lä tar­kas­ti näh­dä.

Kris­tuk­sen sana on edel­leen ajan­koh­tai­nen: ”Et­si­kää en­sin Ju­ma­lan val­ta­kun­taa ja hä­nen van­hurs­kaut­taan.” Kut­su kuu­luu kai­kil­le. Jo­kai­nen pi­mey­des­sä kul­ke­va, le­vo­ton, rau­ha­ton ja ilo­ton voi löy­tää rau­han vain va­lon val­ta­kun­nas­sa. Evan­ke­liu­mi pais­taa Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­ta kirk­kaan au­rin­gon lail­la Kris­tuk­ses­sa. Sitä ja­ka­vat kaik­ki Ju­ma­lan lap­set, jot­ka jo kat­se­le­vat Kris­tuk­sen kirk­kaut­ta peit­tä­mät­tö­min kas­voin.

Va­pah­ta­jan evan­ke­liu­mi kuu­luu juu­ri si­nul­le, joka koet it­se­si epä­on­nis­tu­neek­si ja ka­dut syn­te­jä­si. Kun olem­me pe­ril­lä, nä­em­me to­del­li­sen kirk­kau­den ja Kris­tuk­sen kas­vois­ta kas­voi­hin ja tu­lem­me hä­nen kal­tai­sek­seen.

4.7.2022

Käänny puoleeni; Herra, ja ole minulle armollinen, sillä minä olen yksin ja avuton. Ps. 25:16

Viikon kysymys