JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Matkaevääksi

Parannus pelastaa hengelliseltä kuolemalta

Matkaevääksi
11.9.2024 6.00

Juttua muokattu:

6.9. 11:22
2024090611224120240911060000

Tytti Karkölä

Tytti Karkölä

Ola­vi Val­li­vaa­ra

Ih­mi­sen ajal­lis­ta mat­kaa voi­daan tii­viis­ti ku­va­ta kol­mel­la sa­nal­la: syn­ty­mi­nen, elä­mä, kuo­le­ma. Niin kuin syn­ty­mä on luon­nol­li­nen ta­pah­tu­ma, niin on myös kuo­le­ma. Syn­ty­es­sään ih­mi­nen saa Ju­ma­lan lah­ja­na elä­män.

Kuo­le­ma mer­kit­see luo­pu­mis­ta elä­män lah­jas­ta. Ajal­li­ses­sa kuo­le­mas­sa ruu­mis ja hen­ki ero­a­vat toi­sis­taan. Kuo­le­ma on tu­ho­a­va voi­ma ja se on syn­nin palk­ka. Syn­tiin­lan­kee­muk­sen jäl­keen Ju­ma­la sa­noi Aa­da­mil­le: “Sil­lä sinä olet maa, ja maak­si pi­tää si­nun jäl­leen tu­le­man” (1. Moos. 3:19).

Pro­feet­ta Elia eli noin 800 vuot­ta en­nen Kris­tuk­sen syn­ty­mää. Ju­ma­la lä­het­ti hä­net Si­do­nin maa­han, kun Is­ra­e­lis­sa oli kova nä­län­hä­tä. Hän meni sin­ne Sar­pa­tis­sa asu­van les­ki­vai­mon luo. Les­ken ruo­ka oli lop­pu­mas­sa. Elia toi hä­nel­le Her­ran, Is­ra­e­lin Ju­ma­lan ter­vei­set ja oh­jeet. Sen jäl­keen ruo­kaa riit­ti sii­hen saak­ka, kun Her­ra an­toi sa­teen maan pääl­le.

Jon­kin ajan ku­lut­tua les­ken poi­ka sai­ras­tui ja kuo­li. Suru, ikä­vä ja pet­ty­mys oli suu­ri. Hän sa­noi Eli­al­le: ”Pi­ti­kö si­nun se­kaan­tua mi­nun elä­mää­ni, Ju­ma­lan mies. Pi­ti­kö si­nun tul­la tän­ne ve­tä­mään mi­nun syn­ti­ni esiin ja tap­pa­maan poi­ka­ni!” (1. Kun. 17:18.)

Elia pyy­si po­jan äi­din sy­lis­tä ja ta­pah­tui toi­nen Ju­ma­lan ih­me. Elia ru­koi­li Ju­ma­laa: ”Her­ra, mi­nun Ju­ma­la­ni! An­na Hen­gen pa­la­ta tä­hän poi­kaan!” Her­ra kuu­li Eli­an pyyn­nön. Hen­ki pa­la­si poi­kaan, ja hän vir­ko­si eloon. (1. Kun. 17:21–22.) Elia an­toi po­jan tä­män äi­dil­le ja sa­noi: ”Kat­so, poi­ka­si elää.” Äi­ti iloit­si saa­des­saan poi­kan­sa ta­kai­sin elä­vä­nä. Hän us­koi Eli­an pu­hu­maan Her­ran sa­naan.

Ajal­lis­ta kuo­le­maa va­ka­vam­pi on hen­gel­li­nen kuo­le­ma ja ian­kaik­ki­nen kuo­le­ma. Ih­mi­nen voi elä­es­sään ol­la hen­gel­li­ses­ti kuol­lut. Sen elä­män, jon­ka Pyhä Hen­ki evan­ke­liu­min sa­nal­la on syn­nyt­tä­nyt, voi syn­ti tu­ho­ta. Ih­mi­nen jou­tuu epä­us­koon. Epä­us­ko on pi­meyt­tä, har­hai­lua ek­syk­sis­sä, kuo­le­man ruh­ti­naan val­las­sa ole­mis­ta.

Hen­gel­li­nen kuo­le­ma vie ian­kaik­ki­seen kuo­le­maan, el­lei ih­mi­nen tee pa­ran­nus­ta tääl­lä ar­mon ajas­sa. Ian­kaik­ki­nen kuo­le­ma on Ju­ma­lan sa­nan mu­kaan to­del­li­nen, var­si­nai­nen kuo­le­ma. Ian­kaik­ki­nen kuo­le­ma on ikuis­ta eroa Ju­ma­las­ta; ka­do­tus­ta, jo­hon ei enää ar­mo ei­kä toi­vo ulo­tu.

Vie­lä ele­tään ar­mo­nai­kaa. Se mer­kit­see sitä, et­tä epä­us­kos­sa eli hen­gel­li­ses­ti kuol­lee­na elä­vä ih­mi­nen voi teh­dä pa­ran­nuk­sen. Jee­sus lä­hes­tyy us­ko­vien kaut­ta, ja he ovat val­mii­na saar­naa­maan ka­tu­val­le kaik­ki syn­nit an­teek­si Jee­suk­sen ni­mes­sä ja so­vin­to­ve­res­sä. Kun ih­mi­nen ha­lu­aa us­koa tä­män ilo­sa­no­man, Ju­ma­la vas­taa rau­hal­la hä­nen omal­le­tun­nol­leen.

Näin hen­gel­li­ses­ti kuol­lut ih­mi­nen pää­see kuo­le­mas­ta elä­mään. Jee­sus sa­noi: ”Minä olen ylös­nou­se­mus ja elä­mä. Joka us­koo mi­nuun, saa elää, vaik­ka kuo­lee­kin, ei­kä yk­si­kään, joka elää ja us­koo mi­nuun, iki­nä kuo­le.” (Joh. 11:25–26.)

5.10.2024

Jumala on vahvistava teitä loppuun saakka, niin ettei teissä ole moitteen sijaa Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemisen päivänä. 1. Kor. 1:8

Viikon kysymys