Ju­ma­lan tiet ovat usein ih­meel­li­set. Tämä tu­lee esil­le ti­lan­teis­sa, jois­sa pää­see kuun­te­le­maan pa­ran­nuk­sen ar­mon saa­nei­den ih­mis­ten ker­to­muk­sia sii­tä, mi­ten he ovat löy­tä­neet Ju­ma­lan val­ta­kun­nan.

Ju­ma­la pu­hut­te­lee ih­mi­siä ja he­rät­te­lee hei­dän omaa­tun­to­aan eri ta­voin. Epä­us­koon jou­tu­nut ih­mi­nen saat­taa al­kaa poh­tia elä­män tar­koi­tus­ta ja kuo­le­man­jäl­keis­tä elä­mää esi­mer­kik­si le­vot­to­man maa­il­man­ti­lan­teen tai jon­kin ko­et­te­le­muk­sen, ku­ten työt­tö­myy­den, sai­rau­den tai lä­hei­sen kuo­le­man myö­tä.

Eri­tyi­ses­ti Ju­ma­la pu­hut­te­lee ih­mis­tä sa­nan­sa kaut­ta. Ju­ma­lan sa­naan si­säl­tyy sekä laki et­tä evan­ke­liu­mi. Lain teh­tä­vä­nä on opet­taa epä­us­kois­ta ih­mis­tä tun­te­maan, mitä syn­ti on (Room. 3:20). Kirk­kom­me vuo­den 1948 kris­ti­nop­pi to­te­aa, et­tä kun Ju­ma­la py­säyt­tää ih­mi­sen eteen­sä, tämä jou­tuu nä­ke­mään to­del­li­sen ti­lan­sa. ”Hän nä­kee rik­ko­neen­sa Ju­ma­lan käs­kyt. Hän al­kaa ta­ju­ta, et­tei hä­nel­lä ole vain yk­sit­täi­siä syn­te­jä, vaan et­tä koko hä­nen elä­män­sä suun­ta on vää­rä.” (KO 70.)

Ju­ma­lan lain he­rät­tä­mäl­le ih­mi­sel­le tu­lee syn­nin hätä, mikä oh­jaa hän­tä et­si­mään ar­moa ja syn­tien an­teek­si­an­ta­mus­ta Jee­suk­sen so­vin­to­työs­tä. Oma­tun­to rau­hoit­tuu ja Ju­ma­lan lain syyt­tä­vä terä tait­tuu, kun hän saa kuul­la ja us­koa Py­häs­sä Hen­ges­sä ju­lis­te­tun Ju­ma­lan val­ta­kun­nan evan­ke­liu­min, jon­ka ydin on syn­nin­pääs­tö Jee­suk­sen an­si­on täh­den. Evan­ke­liu­min us­ko­mi­sen kaut­ta hän syn­tyy jäl­leen Ju­ma­lan lap­sek­si.

Raa­mat­tu ke­hot­taa ih­mis­tä ole­maan kuu­li­ai­nen Ju­ma­lan kut­sul­le. Pa­ran­nuk­sen te­koa ei kan­na­ta ly­kä­tä, kos­ka elä­mä saat­taa päät­tyä yl­lät­tä­en. Kuo­le­man jäl­keen ei ole enää mah­dol­lis­ta teh­dä pa­ran­nus­ta. Täs­tä Jee­sus ker­too muun mu­as­sa ver­tauk­ses­saan La­sa­ruk­ses­ta ja rik­kaas­ta mie­hes­tä (Luuk. 16:19–31).

Ju­ma­lan lap­si ei enää elä lain vaan ar­mon al­la. Laki ei ole hä­nen opet­ta­jan­sa (Gal. 3:24–25). Sen si­jaan hä­nen opet­ta­ja­naan on Ju­ma­lan ter­veel­li­nen ar­mo, joka opet­taa hän­tä ”hyl­kää­mään ju­ma­lat­to­muu­den ja maa­il­mal­li­set hi­mot ja elä­mään hil­li­tys­ti, oi­ke­a­mie­li­ses­ti ja Ju­ma­laa kun­ni­oit­ta­en täs­sä maa­il­mas­sa” (Tit. 2:12). Ju­ma­lan ar­mon oh­jaa­ma ih­mi­nen saa tun­tea Ju­ma­lan ih­meel­lis­tä iloa ja rau­haa.

Pek­ka Ait­ta­kum­pu

Jul­kais­tu Sii­o­nin Lä­he­tys­leh­des­sä 8.2.2017

Ku­vi­tus­ku­va: Ree­ta Yli­kos­ki