JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

En päässytkään Suviseuroihin

Nykyiset blogit
4.7.2022 10.15

Juttua muokattu:

4.7. 10:16
2022070410165520220704101500

Lai­la Ul­jas

Tänä vuon­na olim­me kaik­ki läh­dös­sä. Pyy­kät­tiin ja lai­tet­tiin vau­nu kun­toon. Jo­kai­nen aut­toi omal­la ta­val­laan. Lap­set kul­ki­vat ta­lon ja vau­nun vä­liä in­nos­tu­nees­ti, ja vä­lil­lä he ei­vät edes malt­ta­neet kä­vel­lä, kun piti juos­ta, ja vä­liin otet­tiin muu­ta­mia hyp­py­as­kel­kin. Pari päi­vää en­nen läh­töä kat­sel­tiin sää­tie­do­tus­ta ja to­det­tiin, et­tä Su­vi­seu­rat oli­si­vat var­sin hel­tei­set.

Asum­me täl­lä het­kel­lä sa­ta­vuo­ti­aas­sa ta­los­sa. Siel­lä on läm­min tun­nel­ma. Mei­dän pie­nel­le kym­men­viik­koi­sel­le vau­val­le nämä hel­teet ovat ol­leet hiu­kan tus­kal­li­sia. Ko­to­na lai­te­taan tuu­le­tin ke­vy­es­ti pu­hal­ta­maan, ja näin saa­daan päi­vä­u­net ja yö­u­net su­ju­maan. Pää­tet­tiin, et­tä eh­kä oli­si vii­saam­paa, et­tä jäi­sin täl­lä ker­taa ko­tiin vau­van kans­sa.

Täy­tyy myön­tää, et­tä se työ, joka täy­tyy teh­dä en­nen kuin su­vi­seu­ra­ka­ra­vaa­ni läh­tee liik­keel­le, on suu­ri. Jos­kus käy mie­les­sä, et­tä hel­pom­paa oli­si jää­dä ko­tiin.

Läh­te­mi­nen Su­vi­seu­roi­hin on jo­ten­kin tun­tei­kas­ta. Van­hem­pa­na sitä miet­tii ja kan­taa huol­ta, et­tä löy­tyy­kö jo­kai­sel­le ka­ve­ri, et­tei lap­sen tar­vit­si­si ko­kea ih­mis­pal­jou­den kes­kel­lä yk­si­näi­syyt­tä. Yk­si­näi­syy­den tun­ne voi ko­ros­tua ja ol­la eri­tyi­sen ki­peä isos­sa ta­pah­tu­mas­sa. Voi tun­tua, et­tä kai­kil­la muil­la on ka­ve­ri. Ei­hän se tie­ten­kään niin ole, mut­ta sel­lai­ses­sa mie­len­ti­las­sa hel­pos­ti nä­kee vain hei­dät, joil­la on ka­ve­ri.

Tun­nel­ma oli hai­kea, kun hy­väs­te­lin seu­roi­hin läh­ti­jät. Iloi­set kas­vot hy­myi­li­vät ja kä­det vil­kut­ti­vat. Heil­lä oli pie­net re­put, joi­hin oli pa­kat­tu su­vi­seu­ra­ra­ha ja ve­si­pul­lo. Toi­saal­ta nau­tin ta­lon hil­jai­suu­des­ta, olim­me kak­sin, vau­va ja minä. Kyl­ve­tin hä­net rau­has­sa. Ihas­te­lin mal­ja­kos­sa ole­via kuk­kia, jot­ka oli­vat jää­neet edel­li­sel­tä py­häl­tä. Sil­loin meil­lä oli pie­nen Wal­to Ti­mon ris­ti­äi­set. Sil­loin­kin oli kuu­ma, ja herk­kä kas­te­ti­lai­suus ja pi­det­tiin ul­ko­na.

Olen saa­nut sään­nöl­li­sin vä­li­a­join ku­via Su­vi­seu­rois­ta. Las­ten rie­mu nä­kyy hei­dän sil­mis­sään. Ne lois­ta­vat kuin on­nel­li­set täh­det. Mie­tin, teim­me­kö oi­ke­an rat­kai­sun, kun jäin pie­nen kans­sa ko­tiin. Muu­ta­mal­ta ys­tä­väl­tä tuli vies­ti, ta­pai­sim­me­ko seu­rois­sa. Kävi mie­les­sä, et­tä en­tä jos läh­ti­sin käy­mään päi­vä­sel­tään. Vies­ti­tel­tiin asi­as­ta mie­he­ni kans­sa. Se on­nis­tui­si ai­no­as­taan, jos käyt­täi­sin au­ton il­mas­toin­ti­huol­los­sa. Se pu­hal­taa täl­lä het­kel­lä vain kuu­maa il­maa, ja tie­dän, et­tä kuu­ma au­to oli­si pik­ku-Wal­tol­le erit­täin tu­ka­la.

Pää­tin ko­keil­la on­ne­a­ni. Soi­tin pai­kal­li­set au­to­kor­jaa­mot läpi per­jan­tai­na kel­lo 14. Yk­si kor­jaa­mo tärp­pä­si, käs­ki­vät tul­la kel­lo 15:een men­nes­sä. Pie­ni kut­kut­ta­va tun­ne he­rä­si, eh­kä pää­si­sim­me reis­suun. Ajoim­me var­tin mat­kan kor­jaa­mol­le. Koko sen ajan pik­ku-Wal­to huu­si. Tie­sin, et­tä jos il­mas­toin­tia ei sai­si kor­jat­tua, em­me voi­si läh­teä. Odo­tim­me toi­mis­tos­sa sen ajan, kun au­toa huol­let­tiin. Toi­mis­to­huo­nees­sa oli kor­jaa­mon omi­nais­tuok­su ja il­ma­läm­pö­pum­pun vii­leä. Wal­to naut­ti olos­ta ja nu­kah­ti rau­hal­li­seen uneen sy­lis­sä­ni.

Koh­ta kor­jaa­ja tuli ta­kai­sin ja sa­noi, et­tä il­mas­toin­nin put­kis­tos­ta ha­vait­tiin vuo­to. Tä­hän hä­tään sitä ei sai­si kor­jat­tua.

Nyt ei ol­lut mei­dän vuo­ro läh­teä pai­kan pääl­le Su­vi­seu­roi­hin. Mei­dän täy­tyi jää­dä ko­tiin. On­nek­si voim­me sil­ti kuun­nel­la – ja lap­sil­la on var­mas­ti mon­ta ta­ri­naa ker­rot­ta­va­na.

LailaUljas
Olen nelikymppinen ison perheen äiti, äitiyslomalla oleva yrittäjä, valtiotieteiden maisteri ja ikuinen opiskelija. Olen syntynyt yhdysvalloissa, mutta asunut Suomessa puolet elämästäni. Lähellä sydäntäni ovat erityisesti lasten, nuorten, vanhusten ja vähäosaisten asema yhteiskunnassamme. Asioiden jäsentäminen kirjoittamisen kautta on minulle tärkeää. Olen aikaisemmin kirjoittanut paria ruokablogia. Palautetta voi vapaasti antaa osoitteeseen laila.uljas@gmail.com
16.8.2022

Joka heikkoa sortaa, herjaa hänen Luojaansa, joka Luojaa kunnioittaa, armahtaa köyhää. Sananl. 14:31

Viikon kysymys