JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Etäsuviseuroissa

8.7.2025 6.00

Juttua muokattu:

7.7. 16:24
2025070716240420250708060000

Per­heen What­sapp-ryh­mään al­kaa il­mes­tyä ku­via, jois­sa on pala su­vi­seu­ra­kart­taa ja si­ni­nen pal­lo mer­kit­se­mäs­sä kun­kin per­he­kun­nan ma­joi­tus­pai­kan koor­di­naat­te­ja. Yh­det ovat juu­ri läh­te­neet seu­roi­hin poh­joi­ses­ta, toi­set ete­läs­tä, kol­man­net jo jo­not­ta­vat vau­nu­let­kas­sa oh­jaus­ta seu­ra-alu­eel­le, nel­jäs neu­loo vil­la­pai­taa kyl­mien ke­lien va­ral­le ja vii­des on seu­ra-alu­eel­la työ­vuo­ros­sa. Minä ma­kaan vuo­ro­tel­len sän­gyl­lä, soh­val­la ja par­vek­keel­la vaih­del­len vä­lil­lä paik­kaa.

Tar­tun lä­heis­ten ku­va­ter­vei­siin kuin lap­suu­den seu­ra­mat­koil­la syn­ty­nei­siin ar­vok­kai­siin muis­toi­hin. Saan tun­tea sen sa­man odot­ta­van ja kut­kut­ta­van tun­teen, kun saa­vu­taan vih­doin seu­ra-alu­eel­le ja kaik­ki seu­ra­päi­vät ovat vie­lä edes­sä. Oli ai­na jän­nit­tä­vä het­ki, kun lä­hes­tyim­me asun­to­vau­nu­mer­ta ja ki­sai­lim­me tark­kaa­vai­se­na sii­tä, kuka nä­kee en­sim­mäi­sen pil­kah­duk­sen val­koi­ses­ta seu­ra­tel­tas­ta. Tänä vuon­na suun­ni­tel­tu su­vis­mat­kam­me odot­ta­mat­ta pe­ruun­tui. Vaik­ka ter­vey­del­lis­ten syi­den vuok­si pois­jään­ti oli vält­tä­mä­tön, ei­vät­kä etä­seu­rat ol­leet en­sim­mäi­set, tun­tu­vat hai­keus ja ikä­vä ai­na yh­tä voi­mak­kai­na.

Kun seu­rat sit­ten al­koi­vat ja lä­hei­set oli­vat ku­kin pääs­seet ma­joit­tu­maan alu­eel­le, sain etu­pen­kin pai­kan ai­van ää­ni­läh­teen vie­res­tä. Mi­nun ta­voin etä­seu­ro­ja kuun­te­le­va ys­tä­vä­ni muis­tut­ti iloit­se­maan ko­ti­seu­ro­jen hy­vis­tä puo­lis­ta – pu­hei­den vä­lis­sä ei tar­vit­se jo­not­taa ves­saan ja ruo­ka­pöy­tään pää­see heti, kun näl­kä tu­lee, ei­kä mai­do­ton lo­hi­keit­to lopu juu­ri mi­nua edel­tä­vän koh­dal­la. Yri­tin pi­tää mie­les­sä myös saa­maa­ni muis­tu­tus­ta syö­dä jää­te­löä.

Tänä vuon­na seu­ra­ra­di­on kaut­ta lä­he­tet­tiin ko­tiin jää­neil­le uu­den seu­ra­päi­vän aloit­ta­va tut­tu aa­mu­vir­si sekä aa­mu­ter­veh­dys. Täl­lais­ta­kin seu­ra­tun­nel­maa pää­si ko­ke­maan ko­ti­o­lois­sa. Ke­sä­seu­ra­ra­di­on kaut­ta tuli kuun­nel­tua kes­kit­ty­nees­ti saar­no­ja ja muu­ta toi­mi­tet­tua, mie­len­kiin­tois­ta oh­jel­maa. Vä­lil­lä nu­kah­din ja he­rä­sin taas seu­ra­kan­san lau­luun. Vä­lil­lä kuun­te­lin het­ken hil­jai­suut­ta.

Kuun­te­lin va­pau­des­ta rie­muit­se­vien lin­tu­jen lau­lua ja sa­teen ro­pi­naa par­ve­ke­la­sien räys­täs­pel­te­jä vas­ten. Ihas­te­lin sa­teen jäl­keen au­rin­gon kul­taa­maa mai­se­maa ja seu­ra­sin pääs­ky­jen tai­ta­vaa len­toa il­ma­pyör­teis­sä. Ih­met­te­lin, mitä kär­pä­nen ajat­te­lee no­ja­tes­saan la­sin ul­ko­puo­lel­ta daa­li­an leh­teen. Us­koo­ko se is­tu­van­sa ku­kan leh­del­lä? Kun kuk­ka puh­ke­aa lois­toon­sa, kuu­luu­ko sii­tä sil­loin ää­ni?

Kun kes­kit­tää huo­mi­on ihan lä­hel­lä ole­viin asi­oi­hin, iloit­see pie­nis­tä asi­ois­ta ja tyy­tyy vä­hään. Sil­loin kii­tol­li­suus­kin nou­see her­käs­ti sy­dä­mes­tä. Tyy­ty­väi­syys ja läs­nä­o­lo ovat val­ta­van ar­vok­kai­ta asi­oi­ta, ja yh­teys lä­him­mäi­siin on tur­vaa vah­vis­ta­va. Oma­koh­tai­nen us­ko on kal­lein asia.

Seu­ra-alu­eel­ta tuli seu­ro­jen­kin ai­ka­na ter­vei­siä. Iha­na oli kuul­la, mi­ten iso­telt­ta oli tä­nään­kin ää­ri­ään myö­ten täyn­nä. Mi­nua hu­vit­ti lu­kea pie­nen su­vi­seu­ra­vie­raan poh­din­to­ja rank­ka­sa­teen jäl­kei­ses­tä seu­ra­ken­täs­tä. Sade oli jät­tä­nyt ra­vin­to­la­ka­tok­sen pöy­tien al­le iso­ja lam­mi­koi­ta, ja pien­tä tyt­töä ih­me­tyt­ti­vät ko­vas­ti ka­tok­sen eteen il­mes­ty­neet suu­ret lai­tu­rit.

Ke­sä­seu­ra­ra­dio toi Su­vi­seu­rat ko­tiin. Tun­tui tur­val­li­sel­ta ja loh­dul­li­sel­ta kuun­nel­la muut­tu­ma­ton­ta Ju­ma­lan sa­naa mo­nen päi­vän ajan. Eri­tyi­ses­ti pu­heis­ta jäi mie­leen muis­tu­tuk­set us­kos­sa val­vo­mi­ses­ta ja viit­tauk­set Jee­suk­sen toi­seen tu­le­mi­seen. Pu­heet kan­nat­te­li­vat, roh­kai­si­vat ja vah­vis­ti­vat. Saar­nois­sa ja py­hä­kou­lus­sa lai­nat­tiin usein seu­ro­jen tun­nus­lau­see­na ol­lut­ta koh­taa: “Tai­vaas­sa mi­nul­la on si­nut” (Ps. 73:25). Näi­hin sa­noi­hin Su­vi­seu­rat myös päät­tyi­vät.

Niin kuin eräs pu­hu­ja to­te­si, lau­lut ja vir­ret oli­vat kuin pie­niä saar­no­ja. Tä­män vuo­den Su­vi­seu­ra­ni päät­tyi­vät Sii­o­nin lau­luun 353:

“Au­ta, Jee­sus, va­el­ta­maan / tiel­lä koh­ti tai­vas­ta, / lä­him­mäis­tä ra­kas­ta­maan, / yli kai­ken si­nua. / Tah­don ol­la seu­raa­ja­si / to­tel­len näin tah­to­a­si.

Au­ta, et­tä kes­tää voi­sin / is­kut huol­ten, mur­heit­ten, / et­tä toi­von kat­seen loi­sin / päi­vään rie­mun, au­tuu­den. / Tus­kan tuu­len piek­sä­es­sä / asu, Jee­sus, sy­dä­mes­sä.

Au­ta jää­mään luot­ta­vas­ti / huo­maan ar­mon, to­tuu­den. / Soi­koon rie­mu iha­nas­ti / tiel­lä lu­nas­tet­tu­jen. / Voi­maa us­kol­le­ni an­na, / et­tä he­del­mää sen kan­nan.

Au­ta, Jee­sus, et­tä ker­ran / läh­den tääl­tä rau­has­sa, / näen si­nut, tai­vaan Her­ran, / py­hie­si seu­ras­sa. / Siel­lä kirk­kau­des­sa­si / iät lau­lan kii­tos­ta­si.”

(san. J. O. Wal­lin, suom. P. Bo­re­man, uud. suom. N. Rau­ha­la)

v

AinoSarvari
Elän elämääni vaimona ja naisena, tyttärenä, siskona, kummitätinä, isotätinä ja ystävänä. Muitakin tärkeitä rooleja minulla on. Olen perinyt vanhemmiltani rauhallisen, uteliaan ja luovan mielen sekä saanut kohtaamisen taidon. Rakastan tarinoita, luontoa, taivasta ja koivutulia. Ilahdun pienistä asioista, kauniista sanoista, keskusteluista ja ystävien läsnäolosta – suklaapisaroista arjen pikkuleivässä. Teen työtäni ihmisten parissa suurella pieteetillä. Lähetä minulle palautetta aino.sarvari(at)gmail.com
8.7.2025

– Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä, mutta asun myös murtuneiden ja nöyrien luona. Minä virvoitan murtuneiden hengen ja herätän eloon nöyrien sydämen. Jes. 57:15

Viikon kysymys