Janne Mäkinen
Yksi tyttäristäni saattaa hotkaista illan päälle 1000 palan palapelin. Noin vaan: kääntää palat oikein päin, etsii reunapalat ja antaa palaa. Reunapalojen jälkeen sovitetaan selkeimmät kuviot, minkä jälkeen on sinertävän taivaan tai tyvenen järvenpinnan vuoro. Palapelin kokoamisen alkutahdit hoituvat nopsasti, sen jälkeen seuraa sarja tarkkasilmäistä havainnointia ja harkittuja liikkeitä. Loppua kohden vauhti kiihtyy ennen kuin eheä kuva piirtyy uurastajansa eteen.
Suviseurojen järjestäminen on ainakin 100 000 palan palapelin kokoamista: ei onnistu yhdessä päivässä eikä yhden – taitavan ja tarmokkaankaan – ahertajan voimin. Palapeliä kootaan yhdessä, isolla vapaaehtoisten joukolla. Välillä joudutaan jokunen pala purkamaankin ja etsimään tilalle uutta, sopivampaa ratkaisua. Välillä huomataan, etteivät nämä palat edes sovi tähän palapeliin ja ne hyllytetään. Lopulta, ehkä juuri ja juuri ennen Suviseurojen alkamista, viimeisetkin tarvittavat palaset loksahtavat paikoilleen. Muutama palanen jää luultavasti laittamatta, mutta kokonaiskuva näyttää hyvin eheältä.
Seuraavassa muutama raotus suviseurapalapelin liikennepuolen rakentajiin. Pitkälti tällä samalla jengillä olimme suunnittelemassa Vaasa2015-suviseurojen liikennettä. Edelleen ollaan väleissä ja edelleen hymyillään – toisillemme varsinkin. Me kaikki viisi toimikunnan jäsentä olemme seinäjokelaisia ja ennalta hyvinkin tuttuja toisillemme: kaikki samojen seurapenkkien kuluttajia, osa jopa työkavereita, pelikavereita, ystäviä.
Markku, Kenneth, Pekka, Janne ja Timo: pilipali- vai palapelipojat? Sen näkee tulevana kesänä.
Suviseurojen kuvapalvelu
Suviseura-asioista tulee vaihdettua usein sananen uimahallissa, välitunnilla, sählyn tai seurojen päätyttyä. Toistensa hyvin tunteminen voi tuoda ajatuksen sisäänpäin lämpiävästä "joo joo" -jengistä, jossa yksi vuorollaan kertoo ajatuksen ja muut nyökyttelevät hyväksyvästi. Itse ajattelen, että tutussa ja hyväksyvässä porukassa on turvallista heitellä erilaisia koepalloja ja tulla välillä – aika useinkin – tyrmätyksi.
Tutussa porukassa tunnemme toistemme vahvuudet. Viisikostamme löytyy ainakin seuraavia ulottuvuuksia: puhuva pää, aivot, taulukoiden kesyttäjä, paperitiikeri, sovittelija, lapion heiluttaja, pitkämielinen, täyttömestari ja inhimillistäjä. Itselleni esimerkiksi tulee usein eteen "ongelmia", mutta puheenjohtajamme käyttää isonkin vaikeuden kohdatessaan käsitettä "kohtuullisia haasteita".
Suviseurakeskiviikko on kiivaimpia seuraväen kentälle saapumispäiviä. Usein Vaasa2015-suviseurakevään aikana käännyin Taivaan Isän puoleen: "Saat kuule ihan vapaasti ripsauttaa vettä vaikka vuoden jokaisena päivänä, kunhan suvarikeskiviikkona pidät hanat visusti kiinni…" Kuinkas kävikään? Taivaankannet avautuivat keskiviikkoaamuna, ja kaatosadetta jatkui pitkälti toista vuorokautta.
Suviseurat saatiin sateesta huolimatta turvallisesti ja hyvin pidettyä. Liikennepuolen osalta toki piti kiirettä: paljon majoitusaluetta jauhautui mutavelliksi ja osa seuravieraista jouduttiin majoittamaan P-alueille. Sen jälkeen alkoi paikkojen etsintä päiväkävijöiden ajoneuvoille. Jälkeenpäin olemme miettineet siinä olleen hyvääkin, kun eteen tuli isoja haasteita. Eteläpohjalaisina olemme suhteellisen ylpeää rotua. Ehkä olisimme saattaneet helposti ottaa sulan hattuun: "Tulipa taasen tehtyä mallikas suoritus, vaikka ihan tavallista yritettiin…"
Tulevan kesän Suviseuroihin olemme viisikkona ottaneet uuden taktiikan: jokainen rukoilee eri päiville sateetonta päivää. Voimme olla varmoja sen toimivuudesta, koska luotamme Taivaan Isään: "Tapahtukoon Sinun tahtosi." Niin on hyvä kuin käy.
Arvon lukija, sinäkin olet yksi arvokas pala suviseurapalapelissä, sillä siihen tarvitaan vielä monta palaa: suviseuravieras, rukoilija, kuuntelija, työvuorolainen, utelias, tukija, sanankuulija.
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys