JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Pap­pu­li, tuu leik­kii!

27.2.2021 7.05

Juttua muokattu:

9.3. 10:44
2021030910440720210227070500

Vuo­si sit­ten poi­kam­me il­moit­ti muut­ta­van­sa per­heen­sä kans­sa työ­huo­nee­seem­me ta­lon ra­ken­ta­mi­sen ajak­si. Ei­hän sii­nä muu aut­ta­nut kuin ru­ve­ta tyh­jen­tä­mään huo­net­ta.

Vuo­si­kym­me­nien ai­ka­na ta­va­raa oli ker­ty­nyt jos jon­kin­lais­ta. Huo­ne­ka­lut oli­vat työ­pai­kal­ta haa­lit­tu­ja. Olin jo var­maan 20 vuot­ta ai­ko­nut ru­ve­ta nii­tä kun­nos­ta­maan, mut­ta nyt jou­duin rah­taa­maan pää­o­san Rus­koon kaa­to­pai­kal­le.

Ja mitä teh­dä kym­me­nil­le ma­peil­le? Ma­pit oli­vat pää­o­sin hy­vä­kun­toi­sia, mut­ta nii­tä ei huo­li­ta juu­ri mi­hin­kään. En­tä si­säl­tö? Opis­ke­lu­ai­neis­tot 45 vuo­den ta­kaa ovat eh­kä jo van­hen­tu­neet. En­tä työ­pa­pe­rit vii­del­tä vuo­si­kym­me­nel­tä? Mat­koil­ta oli jää­nyt mu­kaan mo­nen­lais­ta muis­toa. En­tä käy­te­tyt jou­lui­set lah­ja­pa­pe­rit? Kaa­pil­li­nen di­o­ja pa­kat­tiin mat­ka­lauk­kui­hin ja siir­ret­tiin toi­seen ka­ma­riin.

Sit­ten vie­lä elä­mäm­me kui­tit ajal­ta, jol­loin kai­ken sai pa­pe­ril­la. Löy­tyi­pä esi­mer­kik­si kuit­ti kai­vuu­työs­tä, jon­ka oli teh­nyt vä­vy­poi­kam­me pap­pa. Vä­vy­poi­ka ei ol­lut to­sin sil­loin vie­lä syn­ty­nyt­kään.

Jo­ten­kin huo­ne saa­tiin tyh­jäk­si ja poi­ka per­hei­neen pää­si muut­ta­maan. Al­koi kol­men su­ku­pol­ven yh­tei­se­lo.

Ai­koi­naan eri­tyi­ses­ti maa­lai­sym­pä­ris­tös­sä yli­su­ku­pol­vi­suus oli yleis­tä. Iso­van­hem­mat aut­te­li­vat ta­lon töis­sä ja sai­vat sit­ten huo­len­pi­toa, kun voi­mat al­koi­vat eh­tyä. Asu­mis­ta­pa on an­toi­sa, mut­ta toi­saal­ta vaa­ti­va.

On hyvä, jos ti­laa on sen ver­ran, et­tä voi­daan ol­la yh­des­sä, mut­ta tar­vit­ta­es­sa löy­tyy myös omaa rau­haa. Yöt saim­me nuk­kua rau­has­sa, kun mah­dol­li­set las­ten it­kut ei­vät kuu­lu­neet sei­nien läpi. Jon­kin ver­ran täy­tyi omis­ta tot­tu­muk­sis­ta an­taa pe­rik­si. Esi­mer­kik­si olim­me tot­tu­neet sam­mut­ta­maan ai­na kaik­ki yli­mää­räi­set va­lot. Nyt kol­me­vuo­ti­as tuli ai­na aa­mul­la ja sy­tyt­ti kaik­ki mah­dol­li­set lam­put, ei­kä suos­tu­nut nii­tä sam­mut­ta­maan. Vet­tä ja säh­köä ku­lui, kun pyy­kin­pe­su- ja as­ti­an­pe­su­ko­ne pyö­rit­ti­vät oh­jel­maa use­aan ker­taan joka päi­vä. Toi­saal­ta kun ker­ran pa­la­sim­me mö­kil­tä, sil­la ai­kaa oli teh­ty ta­los­sa ve­si­joh­to­re­mont­ti, jos­ta olin haa­veil­lut jo vuo­sia.

Ta­lom­me pit­kä­ai­kai­nen asu­kas, kis­sa, ei ole oi­kein tot­tu­nut pie­niin lap­siin. Koko vuo­si saa­tiin var­jel­la lap­sia ja kis­saa yh­teen­tör­mäyk­sil­tä. On­nek­si mi­tään va­ka­vam­paa ei sat­tu­nut.

Yh­tei­sa­su­mi­ses­ta oli mo­lem­min­puo­lis­ta hyö­tyä. Ra­ken­ta­jien oli help­po jät­tää lap­set iso­van­hem­mil­le hoi­toon, kun mo­lem­mat oli­vat ra­ken­nuk­sel­la tai oli muu­ta me­noa. Ruo­kaa teh­tiin yh­des­sä ja viik­ko­sii­vouk­set­kin su­jui­vat no­pe­as­ti. Ja kis­sal­le löy­tyi hoi­ta­ja, kun läh­dim­me mö­kil­le.

Las­ten ke­hi­tys­tä oli hui­kea seu­ra­ta. Isom­pi tai­si saa­da vä­lil­lä so­si­aa­li­sen äh­kyn, kun kaik­ki se­dät, tä­dit ja iso­van­hem­mat ha­lu­si­vat kuul­la kol­me­vuo­ti­aan mah­ta­via jut­tu­ja. Nuo­rem­pi oli tul­les­saan kuu­kau­den ikäi­nen vau­va. Läh­ties­sään hän juok­sen­te­li var­pail­laan pit­kin ta­loa ja tyh­jen­si kaik­ki mah­dol­li­set kaa­pit.

Kun olim­me jat­ku­vas­ti läs­nä, pik­kui­set tai­si­vat kiin­tyä mei­hin ai­ka ta­val­la. Isom­man suus­ta kuu­lui mon­ta ker­taa päi­väs­sä: ”Pap­pu­li, tuu leik­kii!” Ja niin sitä lei­kit­tiin. Tuu­nat­tiin­pa van­ho­ja edel­li­sen su­ku­pol­ven le­lu­ja­kin uu­teen ku­kois­tuk­seen. Vä­lil­lä juos­tiin uu­nin ym­pä­ri. Kir­jo­ja eh­dit­tiin lu­kea mo­neen ker­taan. En tie­dä oli­ko hyö­dyl­lis­tä, mut­ta pa­pan kän­ny­käs­tä löy­tyi su­kel­lus­ve­nei­tä, len­tä­viä au­to­ja ja ava­ruus­ra­ket­te­ja.

Nuo­rem­pi juok­si muu­ta­mia kym­me­niä ker­to­ja päi­väs­sä sy­liin ho­kien "pap­pa, pap­pa". Se oli hä­nen en­sim­mäi­nen ja ai­noa sa­nan­sa meil­lä asu­es­saan. Kol­me viik­koa muu­ton jäl­keen ta­va­tes­sam­me pap­pa-sana oli jo unoh­tu­nut. Ti­lal­le oli tul­lut sana "äi­ti".

PauliMäättä
Olen tuore eläkeläinen Kempeleestä. Puoliso löytyi Helsingistä. Lapsia saimme 11. Kesäisin työllistävät puutarhat kotona ja mökillä Savossa. Luonnettani kuvannee erään kurssin loppuarvostelu: aivan liian lempeä ja lauhkea, papillinen ote. Marjastamaan pitäisi ehtiä. Lukemista olen aina harrastanut. Joskus putkahtaa kirjoitelmia eri foorumeille. Nikkarointi kiinnostaa. Erityisesti jos keksii vanhalle esineelle uusia käyttömuotoja. paulimaatta2(at)gmail.com.
14.4.2021

Me ju­lis­tam­me teil­le ilo­sa­no­man: Min­kä Ju­ma­la lu­pa­si mei­dän isil­lem­me, sen hän on täyt­tä­nyt meil­le, hei­dän lap­sil­leen. Hän on he­rät­tä­nyt Jee­suk­sen kuol­leis­ta. Ap. t. 13:32–33

Viikon kysymys