JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Säästetään aikaa

Nykyiset blogit
6.5.2022 6.00

Juttua muokattu:

2.5. 14:56
2022050214560320220506060000

Jou­ni Le­so­nen

Ajan sääs­tä­mi­sen his­to­ria on pit­kä. It­se muis­tan, kuin­ka sitä teh­tiin jo 1960-lu­vul­la.

Elo­kui­sil­la vil­ja­pel­loil­la si­doim­me ru­kiis­ta lyh­tei­tä ja kuun­te­lim­me, kun van­hem­pa­ni muis­te­li­vat, mi­ten ”elon­kor­juu oli ai­em­min ai­kaa vie­vää, kun nii­tet­tiin sir­peil­lä. Nyt sen­tään on käy­tös­sä vii­ka­te, joka no­peut­taa vil­jan kaa­toa huo­mat­ta­vas­ti – sääs­tyy ai­kaa.”

Pari viik­koa myö­hem­min sei­päil­lä kui­va­tet­tu vil­ja pui­tiin pel­lon lai­dal­la pui­ma­ko­neel­la. Voi, kuin­ka se pui­ma­ko­ne von­kui vä­lil­lä su­loi­ses­ti, kui­va vil­ja tuok­sui ja jy­vä­sä­kit pul­lis­tui­vat. Muu­ta­mia vuo­sia myö­hem­min pui­ma­ko­neet vai­ke­ni­vat. Ti­lal­le tu­li­vat ajet­ta­vat leik­kuu­pui­mu­rit. Pie­nen po­jan sil­mis­sä ne oli­vat hir­vi­öi­tä, mut­ta mie­len­kiin­tois­ta nii­den liik­ku­mis­ta oli seu­ra­ta. Vil­ja ka­to­si nii­den ki­taan no­pe­as­ti. Pian vil­ja oli pui­tu. Taas sääs­tyi ai­kaa.

Pie­nes­sä na­ve­tas­sa oli muu­ta­mia leh­miä, ne lyp­set­tiin kä­sin aa­muin, il­loin. Myö­hem­min na­ve­tat ja kar­jat suu­re­ni­vat. Na­ve­toi­hin il­mes­tyi­vät lyp­sy­ko­neet ja vie­lä myö­hem­min ro­bo­tit. Ny­kyi­sin sa­mas­sa ajas­sa lyp­se­tään kym­men­päi­set kar­jat kuin en­nen muu­ta­ma leh­mä. Taas sääs­tyy ai­kaa.

Kir­kon­ky­läl­lä oli ko­deis­sa säh­köt ja put­kis­sa juok­se­vat ve­det, ves­sa­kin kuu­lem­ma si­säl­lä. Kyl­lä se vä­hän pis­ti miet­ti­mään. Kuu­lin ker­to­muk­sen, et­tä ko­deis­sa on ko­nei­ta, jot­ka pe­se­vät pyy­kin kä­sin kos­ke­mat­ta. Lo­puk­si kuu­lem­ma syt­tyy ko­nee­seen ”val­mis”-valo ja ko­neen käyn­ti py­säh­tyy. Ym­mär­sin heti, et­tä mi­nua nar­ra­taan – ei­hän nyt kone voi tie­tää, mil­loin pyyk­ki on puh­das­ta. Tois­ta se oli meil­lä: Pyyk­ki pes­tiin muu­ri­pa­das­sa kie­hu­vas­sa ve­des­sä, li­kaa hie­rot­tiin pois pyyk­ki­lau­dan pääl­lä ja lo­puk­si vaat­teet huuh­del­tiin joen ran­nas­sa. Tal­vel­la ne huuh­del­tiin jää­hän teh­dys­sä avan­nos­sa. Pyy­kis­tä tuli var­mas­ti puh­das­ta. Väi­tet­tiin kui­ten­kin, et­tä pyyk­ki­ko­ne on hyvä kek­sin­tö, sitä käyt­tä­mäl­lä sääs­tyy huo­mat­ta­vas­ti ai­kaa. Myö­hem­min muis­tan näh­nee­ni mai­nok­sen, jos­sa oli kuva no­ki­ses­ta pyyk­ki­pa­das­ta ja lau­se ”pyyk­ki­pa­ta jou­taa kuk­ka­sil­le”. Sel­lai­ses­sa käy­tös­sä se on ny­kyi­sin mei­dän­kin pi­hal­la.

1960-lu­vun al­ku­puo­lel­la met­sä­töis­tä ei kuu­lu­nut moot­to­ri­sa­ho­jen pö­ri­nää. Mie­het kit­kut­ti­vat puut nu­rin jus­tee­reil­la ja po­ka­sa­hoil­la ja kar­si­vat ok­sat kir­veil­lä. Päi­väs­sä kaa­det­tiin, kat­kot­tiin ja kar­sit­tiin mon­ta puu­ta. Sa­ha­tut puut ajet­tiin met­sis­tä pois he­vo­sil­la. Re­keen mah­tui usei­ta­kin suu­ria pölk­ky­jä. Sa­man vuo­si­kym­me­nen ai­ka­na tu­li­vat jo moot­to­ri­sa­hat. Työ no­peu­tui ja hel­pot­tui huo­mat­ta­vas­ti. Taas sääs­tyi ai­kaa. Ei­kä men­nyt pit­kään, kun il­mes­tyi­vät met­sä­ko­neet. Ny­kyi­sin yk­si mies te­kee suu­rel­la ko­neel­la päi­väs­sä enem­män kuin en­nen mon­ta mies­tä yh­des­sä. Kyl­lä sääs­tyy mo­nen mie­hen ai­ka jo­hon­kin muu­hun käyt­töön.

Juh­li­a­kin pi­det­tiin jo kau­an sit­ten. Val­mis­te­lu oli työ­läs­tä ja vei ai­kaa. Muis­tan, kuin­ka äi­ti­ni vat­ka­si kä­sin kak­ku­tai­ki­naa. Usein vis­pi­lä oli it­se puus­ta teh­ty. Vis­pi­lät piti teh­dä ke­väi­sin, sil­loin puus­ta ir­to­si kuo­ri par­hai­ten. Jos­kus sain ko­keil­la kak­ku­tai­ki­nan vat­kaa­mis­ta. Käsi vä­syi no­pe­as­ti, ran­ne ki­pey­tyi. Äi­ti teki sen näp­pä­räs­ti. Kuin­ka­han se äi­ti jak­soi? Tai­ki­na vaah­to­si hy­vin, sii­tä tuli kuoh­ke­aa. Kak­ku pais­tet­tiin ai­em­min puil­la läm­mi­te­tys­sä uu­nis­sa. Sii­tä tuli ma­kea. Mis­tä­hän se äi­ti tie­si, et­tä nyt on uu­nis­sa so­pi­va läm­pö, ei­kä kak­ku pala? Mikä lie­nee ol­lut so­pi­va pais­to­ai­ka? Jos­kus vuo­sia myö­hem­min tai­ki­nat alet­tiin teh­dä no­pe­as­ti säh­kö­vat­kai­mel­la. Mi­nä­kin olen sitä käyt­tä­nyt. Sii­nä ei väsy käsi. Ja sitä pait­si: ko­net­ta käyt­tä­es­sä sääs­tyy pal­jon ai­kaa.

Ol­les­sa­ni lap­si ko­dis­sa­ni teh­tiin al­ku­ke­säs­tä suur­sii­vous. Sii­vouk­sen yh­tey­des­sä lat­ti­at kuu­rat­tiin juu­ri­har­jal­la. Sii­vouk­sen jäl­keen maa­lat­tiin usein ai­na­kin pirt­tien lat­ti­at. Ei ol­lut säh­kö­jä, ei­kä ol­lut pö­ly­ni­mu­rei­ta­kaan. Kaik­ki teh­tiin kä­sin. Sii­vous oli ras­kas­ta ja ai­kaa vie­vää. Myö­hem­min muu­tet­tu­am­me kau­pun­kiin meil­lä­kin oli pö­ly­ni­mu­ri. Sii­vous oli pal­jon no­pe­am­paa, ai­kaa sääs­tyi…

Ny­kyi­sin ajel­les­sa­ni hy­viä ja ta­sai­sia tei­tä muis­te­len men­nei­tä. Jos­kus huo­maan, et­tä meil­lä kai­kil­la ei ole ai­kaa yh­tä pal­jon, ja mi­nuu­tit­kin ovat ”kor­til­la”. Ly­hy­el­lä mat­kal­la kau­pun­kiin kii­rei­sim­mät ohit­te­le­vat. Pian ta­ka­va­lot vilk­ku­vat jos­sain edes­sä­ni, eh­kä jopa ki­lo­met­rin pääs­sä. Kau­pun­ki­a­lu­eel­le tul­les­sa­ni ohit­te­li­ja saat­taa seis­tä edes­sä­ni sa­mois­sa lii­ken­ne­va­lois­sa. Toki hän jos­kus on ol­lut jo seu­raa­vis­sa va­lois­sa. Ai­kaa ei siis sääs­ty­nyt­kään, tai sit­ten sitä sääs­tyi eh­kä mi­nuu­tin ver­ran.

Var­sin usein mo­nia tuot­tei­ta hou­ku­tel­laan os­ta­maan sik­si, et­tä juu­ri ky­seis­tä lai­tet­ta käy­tet­tä­es­sä sääs­tyy pal­jon ai­kaa. Epäi­len os­ta­nee­ni it­se­kin mon­ta ai­kaa sääs­tä­vää tuo­tet­ta. Mut­ta täy­tyy tun­nus­taa, et­tä olen kui­ten­kin huo­no ajan­sääs­tä­jä, sil­lä olen hu­kan­nut kai­ken saa­ma­ni ajan vä­lit­tö­mäs­ti. ”Ai­ka­pank­kiin” en ole osan­nut sitä si­joit­taa. Ajan­sääs­tö on vä­hän sa­maa kuin kaup­po­jen hyl­ly­jen vä­lis­sä kul­ke­mi­nen: mon­ta tuo­tet­ta ohi­tan sääs­tääk­se­ni, mut­ta mo­nen tuot­teen koh­dal­la suos­tun hou­ku­tuk­seen; ”tuo voi­si ol­la hyvä”, ja lai­tan sen os­tos­kär­ryyn. Kas­sal­le tul­les­sa­ni olen­kin jo tuh­lan­nut kai­ken sen, min­kä mie­les­sä­ni sääs­tin. Niin meni sääs­tet­ty ai­ka ja ra­hat.

Mut­ta kyl­lä me kaik­ki ih­mi­set yh­des­sä olem­me sääs­tä­neet ai­kaa val­ta­van pal­jon, var­maan mon­ta vuot­ta. Ja on­han niis­tä upeis­ta kek­sin­nöis­tä kui­ten­kin ol­lut pal­jon hyö­tyä. Jos ei ole jää­nyt­kään ai­kaa sääs­töön, ovat työt muut­tu­neet ko­nei­den avul­la pal­jon ke­vy­em­mik­si ja siis­tim­mik­si.

Alus­sa to­te­sin muis­ta­va­ni ajan käy­tös­tä pu­hu­mi­sen 1960-lu­vul­ta al­ka­en. Mut­ta kyl­lä ajan kul­kua on seu­rat­tu jo vuo­si­tu­han­sia sit­ten. Sil­loin­kin sitä miet­ties­sä ol­tiin suu­ren ja ar­voi­tuk­sel­li­sen asi­an ää­rel­lä: ”Taas minä tu­lin nä­ke­mään au­rin­gon al­la, et­tä ei ole juok­su nop­sain val­las­sa, ei sota ur­ho­jen, ei lei­pä vii­sait­ten, ei rik­kaus ym­mär­tä­väis­ten ei­kä suo­sio tai­ta­vain val­las­sa, vaan ai­ka ja koh­ta­lo koh­taa kaik­kia” (Saarn. 9:11).

JouniLesonen
Olen Savossa syntynyt, mutta tunnen nykyisin itseni kainuulaiseksi jylhien järvien ja korpien mieheksi. Olen ollut reilu 42 vuotta ambulanssissa töissä ensihoitajana. Meillä on luonto lähellä ja minä lähellä luontoa. On huiman upeaa nousta kesäisenä yönä samaan aikaan auringon kanssa ja mennä järvelle. Voisin kertoa suurista kaloista, joita olen Oulujärveltä saanut. Myös Raamatusta löytyy elämänmakuisia tekstejä, joita voin siteerata aivan arkisiinkin kertomuksiin.
26.5.2022

Tämä Jeesus, joka otettiin teidän luotanne taivaaseen, tulee kerran takaisin, samalla tavoin kuin näitte hänen taivaaseen menevän. Ap. t. 1:11

Viikon kysymys