Lä­hes­tym­me kris­ti­kun­nan suu­rin­ta vuo­tuis­ta juh­laa, pää­si­äis­tä. Sitä edel­tää tuh­ka­kes­ki­vii­kos­ta al­ka­va 40 ar­ki­päi­vää kä­sit­tä­vä paas­to­nai­ka, joka päät­tyy pal­mu­sun­nun­tai­na al­ka­vaan hil­jai­seen viik­koon. Kun kuu­lem­me sa­nan paas­to, mie­leem­me tu­lee eh­kä en­sim­mäi­sek­si ti­lan­ne, jos­sa kiel­täy­dy­tään jok­si­kin ai­kaa ra­vin­nos­ta tai jol­lain muul­la ta­val­la ku­ri­te­taan it­seä. Mut­ta on­ko oi­kea kris­til­li­nen paas­to poh­jim­mil­taan sit­ten­kin jo­tain muu­ta?

En­sim­mäi­sen koko Raa­ma­tun suo­men­nok­sen, Bib­li­an, re­kis­te­ris­sä p-kir­jai­men koh­dal­la on teks­ti: ”Paas­to löy­de­tään Raa­ma­tus­ta mo­nen­kal­tai­ses­ta laa­dus­ta.” Sit­ten lu­e­tel­laan paas­ton la­je­ja ja raa­ma­tun­paik­ko­ja, jois­sa niis­tä kir­joi­te­taan. Lop­pu­puo­lel­la ku­va­taan Raa­ma­tun esi­mer­keil­lä, mitä paas­to on ja mitä se ei ole. Re­kis­te­ri ava­si mi­nul­le mie­len­kiin­toi­sen tien tut­kia Ju­ma­lan sa­nan avul­la paas­toa. Suo­sit­te­len tätä tut­ki­mus­mat­kaa muil­le­kin.

Mat­kal­la tu­le­vat tu­tuik­si Jee­suk­sen kiu­sauk­set au­ti­o­maas­sa, Moo­sek­sen vai­heet Sii­nain vuo­ren hui­pul­la ja pro­feet­ta Eli­an mat­ka koh­ti Ho­re­bia, Ju­ma­lan vuor­ta. Lu­ki­ja pää­see tie­tä­mään, mitä tar­koit­taa suu­ri so­vi­tus­päi­vä, fa­ri­se­a­lai­nen ul­ko­kul­lat­tu paas­to­a­mi­nen sekä kris­til­li­nen paas­to­a­mi­nen. Tie joh­taa kuun­te­le­maan vuo­ri­saar­nan ope­tus­ta paas­tos­ta, seu­raa­maan fa­ri­seuk­sen ja pub­li­kaa­nin koh­taa­mis­ta temp­pe­lis­sä sekä An­ti­o­ki­an seu­ra­kun­nan vel­jien val­mis­tau­tu­mis­ta lä­he­tys­työ­hön. Raa­ma­tun sa­no­ma ulot­tuu ajal­li­ses­ti kau­as, mut­ta ih­me­tel­tä­väl­lä ta­val­la se so­pii tä­män­kin ajan ih­mi­sen opas­ta­jak­si.

Esi­mer­kit vie­vät myös Je­sa­jan kir­jaan. Pro­feet­ta ker­too, kuin­ka is­ra­e­li­lai­set ky­sy­vät Ju­ma­lal­ta: ”Mik­si sinä et huo­maa, kuin­ka me paas­to­am­me? Et­kö näe, kuin­ka me ku­ri­tam­me it­se­äm­me?” Her­ra puo­les­taan vas­taa: ”Toi­sen­lais­ta paas­toa minä odo­tan: et­tä va­pau­tat syyt­tö­mät kah­leis­ta, ir­ro­tat ikeen hih­nat ja va­pau­tat sor­re­tut, et­tä murs­kaat kaik­ki ikeet, mur­rat lei­pää näl­käi­sel­le, avaat ko­ti­si ko­dit­to­mal­le, vaa­te­tat alas­to­man, kun hä­net näet, et­kä kart­te­le apua tar­vit­se­vaa vel­je­ä­si. Sil­loin si­nun va­lo­si puh­ke­aa nä­ky­viin kuin aa­mun­koi – –. Van­hurs­kaus it­se kul­kee si­nun edel­lä­si ja Her­ran kirk­kaus seu­raa suo­ja­na­si”. (Jes. 58:3, 6–8.)

Ruo­ka­tot­tu­mus­ten tar­kis­ta­mi­nen ja elä­män­ta­po­jen yk­sin­ker­tais­ta­mi­nen voi ol­la mo­nel­la ta­val­la hy­väk­si. Oi­kea paas­to opas­taa mei­tä kui­ten­kin en­nen kaik­kea tut­ki­maan it­se­äm­me, tun­te­maan oman syn­ti­syy­tem­me ja ka­tu­maan syn­te­jäm­me. Her­ran van­hurs­kaus kul­kee edel­lä. Voi­ma­nam­me on Ju­ma­lan seu­ra­kun­nas­ta ju­lis­tet­ta­va evan­ke­liu­mi. Hen­gen he­del­mä­nä syn­ty­vä rak­kaus aut­taa huo­mi­oi­maan hä­dä­na­lai­set lä­him­mäi­set­kin. Pää­si­äi­saa­mun rie­mun osal­li­suu­teen kut­su­taan si­nu­a­kin.

Ai­mo Helén

Jul­kais­tu Sii­o­nin Lä­he­tys­leh­des­sä 4/2014.