Koko maa­il­maan le­vi­si vii­me vii­kol­la suru-uu­ti­nen Eng­lan­nin ku­nin­ga­tar Eli­sa­bet II:n kuo­le­mas­ta. Eli­sa­bet eli pit­kän elä­män hal­li­ten yli 70 vuot­ta maa­taan ja kan­sai­nyh­tei­sö­ään. Hän pal­ve­li kan­saa lu­pauk­sen­sa mu­kai­ses­ti lop­puun saak­ka ja saa­vut­ti työl­lään laa­jaa ar­vos­tus­ta ja kan­san­suo­si­o­ta.

Pal­ve­le­mi­nen kuu­luu Raa­ma­tun mu­kaan kai­kil­le ih­mi­sil­le ase­maan kat­so­mat­ta. Se on nöy­ryyt­tä edel­lyt­tä­vä elä­mä­na­sen­ne, jon­ka yti­me­nä on ih­mi­sen pie­nuus kaik­ki­val­ti­aan Ju­ma­lan edes­sä. Täs­sä ase­tel­mas­sa kaik­ki luo­dut ovat kes­ke­nään sa­mas­sa ase­mas­sa, riip­pu­vai­sia Luo­jan­sa ar­mos­ta ja huo­len­pi­dos­ta.

Jee­sus ke­hot­ti ra­kas­ta­maan Ju­ma­laa yli kai­ken ja lä­him­mäis­tä niin kuin it­seä. Rak­kaus vai­kut­taa myös ha­lun aut­taa ja tu­kea lä­him­mäis­tä. Ih­mi­ses­sä vai­kut­ta­va syn­ti voi kui­ten­kin saa­da pal­ve­le­mi­sen näyt­tä­mään tar­peet­to­mal­ta tai mah­dot­to­mal­ta. Esi­mer­kik­si yli­mie­li­syys, ka­teus tai kat­ke­ruus tois­ta ih­mis­tä tai ko­ko­nai­sia ih­mis­ryh­miä koh­taan voi vie­dä pal­ve­le­van mie­len.

Paa­va­li muis­tut­taa Ga­la­ta­lais­kir­jees­sä: ”Tei­dät on kut­sut­tu va­pau­teen, vel­jet. Mut­ta äl­kää tä­män va­pau­den var­jol­la pääs­tä­kö it­se­käs­tä luon­to­an­ne val­loil­leen, vaan ra­kas­ta­kaa ja pal­vel­kaa toi­si­an­ne.” It­sek­kyys on­kin usein syy pal­ve­lu­ha­lun ka­to­a­mi­seen.

It­sek­kyys nä­kyy ajas­sam­me muun mu­as­sa niin, et­tä ih­mi­nen pi­tää it­se­ään mit­ta­ri­na kai­kel­le, niin hy­väl­le kuin pa­hal­le. Hän ko­rot­taa it­sen­sä Luo­jan­sa ase­maan unoh­ta­en, et­tä Her­ran pel­ko on vii­sau­den al­ku. Täl­löin unoh­tu­vat myös nöy­ryys Ju­ma­lan edes­sä ja pal­ve­le­va asen­ne lä­him­mäis­tä koh­taan.

Ää­rim­mäi­sen ja täy­del­li­sen esi­ku­van pal­ve­le­mi­ses­ta an­toi ih­mi­sek­si syn­ty­nyt Ju­ma­lan Poi­ka. Hän ot­ti or­jan muo­don ja aset­tui pal­ve­le­maan mui­ta an­ta­en lo­pul­ta oman hen­ken­sä kaik­kien ih­mis­ten puo­les­ta. (Matt. 20:28.) Pal­ve­le­mi­ses­sa epä­on­nis­tu­neen ih­mi­sen­kin on mah­dol­lis­ta saa­da tä­män tur­vin syn­tin­sä an­teek­si ja saa­vut­taa ian­kaik­ki­nen elä­mä.