Ku­lu­va­na us­kon­puh­dis­tuk­sen 500-vuo­tis­merk­ki­vuon­na on mo­nis­sa yh­teyk­sis­sä muis­tel­tu Mart­ti Lut­he­rin elä­män­työ­tä ja ope­tuk­sia. Kirk­ko­pos­til­las­saan Lut­her kä­sit­te­lee mei­dän­kin ajas­sam­me va­li­tet­ta­van yleis­tä il­mi­ö­tä, ah­neut­ta.

Lut­her kir­joit­taa: ”Ah­neus mie­lel­lään re­pii kaik­kea puo­leen­sa. Täs­tä se aloit­taa: Jos­pa mi­nul­la oli­si tämä talo, tämä pel­to, tämä lin­na, tämä kylä. Kas­va­mis­taan se kas­vaa – – syn­nyt­tää sa­ta­mää­rin uu­sia mur­hei­ta run­saam­man ta­va­ran ja ra­han saa­mi­sek­si.”

Ah­neus on voi­ma­kas himo, joka oh­jaa ih­mi­sen tie­tyn asi­an ta­voit­te­luun. Tyy­dyt­ty­mät­tö­mät ha­lut oh­jaa­vat hank­ki­maan yhä enem­män, pa­rem­paa, kal­liim­paa ja näyt­tä­väm­pää. Kui­ten­kin ah­neus syn­nyt­tää vain li­sää tyy­ty­mät­tö­myyt­tä. Se vie ih­mi­sel­tä rau­han ja joh­taa jopa piit­taa­mat­to­muu­teen ja ko­vuu­teen lä­him­mäi­siä koh­taan. Ei ole ih­me, et­tä Raa­mat­tu to­te­aa: ”Ah­neus on kai­ken pa­huu­den juu­ri” (1. Tim. 6:10).

Eräs yhä kas­va­va ai­kam­me il­miö ovat ra­ha­pe­lit. Ter­vey­den ja hy­vin­voin­nin lai­tok­sen mu­kaan vuon­na 2015 noin 70 000 suo­ma­lai­sel­la oli va­ka­va pe­li­riip­pu­vuus. Eri­tyi­ses­ti in­ter­net on li­sän­nyt ra­ha­pe­lien ja pe­laa­jien mää­rää. Jot­kut vies­ti­met ruok­ki­vat il­mi­ö­tä uu­ti­soi­mal­la näyt­tä­väs­ti huo­mat­ta­vis­ta pe­li­voi­tois­ta. Har­vem­min ker­ro­taan sii­tä, mi­ten su­rul­li­seen ti­lan­tee­seen pe­li­riip­pu­vuus on joh­ta­nut tu­han­sia suo­ma­lai­sia. Riip­pu­vuus on voi­nut vie­dä ih­mi­sel­tä mil­tei kai­ken ajal­li­sen: työn, asun­non, per­heen ja ys­tä­vyys­suh­teet.

Nyky-yh­teis­kun­nan ar­vo­maa­il­ma tu­kee ris­ki­not­toon pe­rus­tu­vaa pe­laa­mis­ta: pi­täi­si saa­da mah­dol­li­sim­man no­pe­as­ti mah­dol­li­sim­man vä­häl­lä vai­val­la. Täl­lai­sen ajat­te­lun ta­ka­na on ih­mi­sen ah­neus. Kris­til­li­syy­des­säm­me ope­te­taan, et­tä uh­ka­pe­lit ei­vät sovi ke­nel­le­kään ih­mi­sel­le. Tämä pe­rus­tuu Raa­ma­tun ope­tuk­seen, joka ke­hot­taa kart­ta­maan ah­neut­ta ja kaik­kea syn­tiä.

Jos­kus on vai­kea tun­nis­taa ah­neu­den, ah­ke­ruu­den ja ta­lou­del­li­suu­den ra­jaa. Mikä on kan­nus­tet­ta­vaa ah­ke­ruut­ta ja mikä ah­neut­ta? Mikä on jär­ke­vää sääs­tä­väi­syyt­tä ja mikä ah­neu­des­ta kum­pu­a­vaa sai­tuut­ta? Poh­jim­mil­taan ky­sy­mys on sy­dä­men ti­las­ta: mikä oh­jaa ajat­te­lu­am­me ja va­lin­to­jam­me?

Jee­sus va­roit­taa: ”Kart­ta­kaa tar­koin kai­ken­lais­ta ah­neut­ta. Ei ku­kaan voi ra­ken­taa elä­mään­sä omai­suu­den va­raan, vaik­ka sitä oli­si kuin­ka pal­jon ta­han­sa.” (Luuk. 12:15.) Tär­kein­tä ih­mi­sel­le on, et­tä hän ha­lu­aa en­nen kaik­kea elää Ju­ma­lan lap­se­na ja pääs­tä pe­ril­le tai­vaa­seen. Sel­lai­sis­ta va­lin­nois­ta, jot­ka nou­se­vat ha­lus­ta var­jel­tua Ju­ma­lan lap­se­na, on siu­naus sekä täs­sä ajas­sa et­tä ian­kaik­ki­suu­des­sa. Ju­ma­la an­taa sii­hen voi­man­sa.

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 26.7.2017

Kuva: Ma­ti­as Haa­ra­nie­mi