Va­kaa koti tuo tur­vaa kas­va­val­le lap­sel­le ja nuo­rel­le. Lap­sel­le on mer­ki­tyk­sel­lis­tä, et­tä hän tun­tee van­hem­pien­sa ar­vo­pe­rus­tan ja et­tä van­hem­mat pi­tä­vät sii­tä joh­don­mu­kai­ses­ti kiin­ni. Ar­vot vai­kut­ta­vat van­hem­pien va­lin­toi­hin ja käyt­täy­ty­mi­seen, ja ne ovat olen­nai­nen osa kas­va­tus­ta. Kas­va­tus­ta puo­les­taan on kaik­ki se toi­min­ta, jol­la van­hem­pi vai­kut­taa lap­seen­sa.

Mo­nel­la van­hem­mal­la on täl­lä het­kel­lä ti­lan­ne, jos­sa lap­set ky­see­na­lais­ta­vat ko­din ar­vo­poh­jaa. Ky­see­na­lais­ta­mi­nen on luon­nol­li­nen osa nuo­ren ai­kuis­tu­misp­ro­ses­sia, mut­ta oman li­sän­sä sii­hen tuo­vat so­si­aa­li­sen me­di­an vai­kut­ta­jat. Hei­dän ar­vo­maa­il­man­sa voi van­hem­pien yl­lä­tyk­sek­si ol­la nuo­rel­le tu­tum­pi kuin lap­suus­ko­din ar­vot, vaik­ka ko­to­na oli­si pi­det­ty esil­lä Raa­ma­tun mu­kais­ta ope­tus­ta.

Mo­net van­hem­mat ko­ke­vat­kin pai­net­ta sii­tä, mi­ten oman us­kon pe­rus­tal­ta voi enää kas­vat­taa lap­sia. In­hi­mil­li­ses­ti aja­tel­len oli­si vä­lil­lä hel­pom­pi mu­kau­tua ajan pai­nee­seen ja luis­taa omas­ta ar­vo­poh­jas­ta. Tai­ta­mat­to­muu­den tun­ne kai­ver­taa miel­tä: teen­kö enem­män hal­laa omil­la poh­din­noil­la­ni vai pys­tyn­kö tar­jo­a­maan lap­sel­le­ni tur­val­li­sen kas­vu­ym­pä­ris­tön? Yh­tei­set kes­kus­te­lut sa­mas­sa ti­lan­tees­sa ole­vien van­hem­pien kans­sa ovat erit­täin tär­kei­tä ja aut­ta­vat van­hem­paa omas­sa us­kon­kil­voi­tuk­ses­sa.

Van­hem­mat, ol­kaa roh­kei­ta. An­ta­kaa lap­sel­le se tur­val­li­nen ar­vo­pe­rus­ta, jon­ka us­ko tuo elä­mään. Ker­to­kaa, mitä hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti mer­kit­see se, et­tä saa us­koa omat syn­nit an­teek­si. Sen­kin saa tun­nus­taa, et­tä jot­kut ky­sy­myk­set ovat it­sel­le­kin vai­kei­ta – ei­kä kaik­keen ole yh­tä oi­ke­aa vas­taus­ta. Kas­vat­ta­jan on hyvä osoit­taa käy­tök­sel­lään, et­tä lap­si on ai­na ra­kas ja tär­keä, us­koi­pa hän sa­mal­la ta­val­la kuin van­hem­pan­sa tai ei.

Kris­til­li­siin ar­voi­hin poh­jaa­va koti on puut­tei­neen­kin vank­ka pe­rus­ta elä­mäl­le. Siel­lä voi ol­la on­gel­mia ja haas­tei­ta, jot­ka nou­se­vat ih­mi­sen epä­täy­del­li­syy­des­tä. Asi­oi­den kor­jaa­mi­nen, an­teek­si pyy­tä­mi­nen ja an­teek­si an­ta­mi­nen on yk­si ko­din tär­keim­piä eväi­tä lap­sen elä­mään. Yh­des­sä voi­daan to­de­ta, et­tem­me ole täy­del­li­siä – ja juu­ri sik­si tar­vit­sem­me ar­moa Ju­ma­lal­ta ja ar­mol­li­suut­ta toi­nen toi­sil­tam­me.