K.T.

He­leä nau­ru, ke­ve­ät as­ke­leet. Ikää ei voi­si ole­muk­ses­ta ar­va­ta, ei­kä las­ten mää­rää. Kai­ja-Reet­ta Sa­la­ka­ri on per­hee­näi­ti Pa­rais­ten Lie­lah­des­ta. Hän ker­too, et­tä iso per­he, kym­me­nen tyt­töä ja nel­jä poi­kaa, on ol­lut elä­män­teh­tä­vä ja iso ilo.

Sa­la­ka­ri ker­too, et­tä hä­nen teh­tä­vä­nään on ol­lut ol­la puo­li­so ja äi­ti nel­jäl­le­tois­ta lap­sel­le.

– Sain hoi­taa ko­to­na lap­sia, kun lap­set oli­vat pie­niä. Joi­ta­kin vuo­sia olin työ­e­lä­mäs­sä, en­nen kuin läh­din opis­ke­le­maan var­hais­kas­va­tus­ta. Luot­ta­mus Tai­vaan Isään on kan­ta­nut elä­mäs­sä – sil­loin­kin, kun per­hee­seem­me syn­tyi down-lap­si.

Hän muis­te­lee ta­paus­ta, kun he asui­vat mie­hen vie­lä opis­kel­les­sa Kuo­pi­os­sa, et­tä eräs ison per­heen äi­ti to­te­si, et­tä ison per­heen äi­dit työl­lis­ty­vät työ­e­lä­mään, kun on sen ai­ka.

– Ja niin kävi it­sel­le­ni­kin. Per­he on tu­ke­nut ja kan­nus­ta­nut opis­ke­lus­sa. Opis­ke­lu oli an­toi­saa ja mie­len­kiin­tois­ta ison per­heen äi­ti­nä. Kou­lu­ka­ve­rit kun­ni­oit­ti­vat ja ar­vos­ti­vat va­kau­mus­ta­ni.

Mo­net ovat kan­ta­neet

Sa­la­ka­ril­le on­nea ja iloa elä­mään tuo­vat mo­net asi­at.

– Pyö­räi­len ja lii­kun Tove-koi­ran kans­sa luon­nos­sa. Käyn mah­dol­li­suuk­sien mu­kaan ve­si­jum­pas­sa.

Mo­net iha­nat koh­taa­mi­set eri­lais­ten ih­mis­ten kans­sa ilah­dut­ta­vat myös, sa­moin mat­kus­ta­mi­nen ja ke­säi­sin ve­nei­ly puo­li­son ja las­ten kans­sa.

– Ys­tä­vät, su­ku­lai­set ja pie­net lap­sen­lap­set ovat sy­dän­tä lä­hel­lä.

Kun lap­set oli­vat pie­niä, iso­van­hem­mat oli­vat kor­vaa­mat­to­mia.

– Sil­loin, kun lap­set oli­vat pie­niä, heil­tä sain pal­jon tu­kea ja tur­vaa sekä konk­reet­tis­ta apua ar­jen toi­min­nas­sa. He ovat tu­ke­neet val­ta­vas­ti kas­va­tus­teh­tä­väs­sä ja opet­ta­neet lap­sia ko­ti­töi­den te­koon, ol­leet ar­jes­sa mu­ka­na.

Myös per­he, ys­tä­vät ja omat si­sa­ruk­set ovat ja ovat ol­leet ilon läh­tei­tä.

– Us­ko ja us­ko­vais­ten yh­teys, seu­rois­sa käy­mi­nen ja ky­läi­ly on an­ta­nut voi­mia haas­ta­vi­na het­ki­nä. Ys­tä­vien kans­sa on saa­nut yh­des­sä viet­tää mu­ka­via het­kiä, pu­hua elä­män tär­keim­mis­tä asi­ois­ta, yh­teis­kun­nan ti­lan­tees­ta, kai­kes­ta.

– Omat si­sa­ruk­set ovat ol­leet lä­hei­siä, hei­dän kans­saan on voi­nut kul­kea yh­tä mat­kaa. On voi­nut soit­taa ja ja­kaa hy­viä ja huo­no­ja het­kiä ja saa­nut ver­tais­tu­kea.

Vä­lit ovat hy­vät

Kii­tol­li­suus on pääl­lim­mäi­se­nä Sa­la­ka­rin vai­he­rik­kaas­sa elä­mäs­sä. Hän on kii­tol­li­nen isos­ta per­hees­tä ja us­ko­mi­sen lah­jas­ta.

– Us­ko on an­ta­nut voi­maa yh­des­sä puo­li­son kans­sa kas­vat­taa ra­kas­ta per­het­tä. Kai­kis­sa elä­män­vai­heis­sa on saa­nut luot­taa Tai­vaan Isän huo­len­pi­toon. Eri­tyi­nen kii­tol­li­suus on sii­tä, et­tä kaik­ki per­hees­sä saa­vat ol­la us­ko­vai­sia.

Per­heen ja tyt­tö­jen kans­sa Sa­la­ka­ri on teh­nyt pal­jon eri­lai­sia ret­kiä, usein kä­vel­len tai saa­ris­tos­sa pyö­räil­len. Vii­mei­sim­män hie­non ret­ken hän teki tänä syk­sy­nä Tans­kaan per­heen yh­dek­sän tyt­tä­ren kans­sa. Nuo­rin tyt­tä­ris­tä San­ni jäi isän, Mik­ko Sa­la­ka­rin kans­sa ko­tiin.

– Yh­dek­sän tyt­tä­ren, kah­den sy­li­vau­van ja äi­din reis­sus­sa oli pal­jon nau­rua, huu­mo­ria ja as­ke­lei­ta, 20 000 as­kel­ta päi­väs­sä. Oli hie­no sää, hy­myi­lee Sa­la­ka­ri.

Sa­la­ka­ri ko­kee kii­tol­li­suut­ta, et­tä on saa­nut ol­la las­ten kans­sa ko­to­na, kun lap­set ovat ol­leet pie­niä. Tämä on aut­ta­nut luo­maan läm­pi­mät vä­lit kaik­kiin lap­siin. Lap­set tu­le­vat hy­vin toi­meen myös tois­ten­sa kans­sa.

– On an­teek­si­an­ta­muk­sen lah­ja. Viih­dy­tään pal­jon yh­des­sä, teh­dään pal­jon asi­oi­ta yh­des­sä, ja kaik­ki ha­lu­aa nii­hin osal­lis­tua.