JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Puhutaan maasta ja taivaasta

Asko Syrjälä: Työttömyyden jälkeen erilaiseen työhön

Martikainen Päivi
Puhutaan maasta ja taivaasta
18.10.2014 7.00

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420141018070000

– Tai­vaan Isä on joh­ta­nut elä­mää­ni eri ta­val­la kuin olen it­se aja­tel­lut, mut­ta ai­na pa­rem­min, SRK:n tek­ni­se­nä isän­nöit­si­jä­nä elo­kuus­sa työt aloit­ta­nut As­ko Syr­jä­lä ko­kee.

As­kon työ­hön kuu­luu pal­jon ko­kouk­sia ja mat­kus­ta­mis­ta. Yk­si iso vas­tuu­a­lue on su­vi­seu­ra­työ, jos­sa hän on mu­ka­na SRK:n edus­ta­ja­na tu­ke­mas­sa jär­jes­tä­jiä.

– äs­ken oli Py­hä­jo­el­la pää­toi­mi­kun­nan vii­mei­nen ko­kous, ja Vaa­sa ja Tor­nio ovat täy­sil­lä mu­ka­na, As­ko ker­too.

Työn­ku­vaan kuu­luu myös lei­ri­työs­sä ja lei­ri­kes­kus­hank­keis­sa mu­ka­na ole­mi­nen.

– Mai­toi­sis­sa on iso ra­ken­nus­han­ke me­neil­lään, As­ko ker­too ken­tän kuu­lu­mi­sia.

Li­säk­si hän vas­taa SRK:n kiin­teis­tö- ja met­sä­o­mai­suu­des­ta ja nii­den kun­nos­sa­pi­dos­ta.

Läm­pi­miä muis­to­ja

Työn pa­ris­sa ta­paa pal­jon ih­mi­siä. Se on As­kol­le luon­te­vaa:

– Olen ulos­päin suun­tau­tu­nut luon­ne, jo­ten olen ai­na ty­kän­nyt ol­la ih­mis­ten kans­sa te­ke­mi­sis­sä.

As­ko ker­too juur­tu­neen­sa jo lap­suus­ko­dis­saan Per­hos­sa kris­til­li­syy­tem­me työ­hön. Hä­nen mie­leen­sä ovat jää­neet eri­tyi­ses­ti Per­hon su­vi­seu­rat vuon­na 1981, jot­ka jär­jes­tet­tiin hä­nen syn­ty­mä­ko­tin­sa mail­la. Sen jäl­keen As­ko on saa­nut ol­la mu­ka­na mo­nien opis­to- ja su­vi­seu­ro­jen jär­jes­te­lyis­sä, ja nyt ihan päi­vä­työn­sä tii­moil­ta.

As­ko asuu Kan­nuk­ses­sa per­heen­sä kans­sa. Yh­des­tä­tois­ta lap­ses­ta suu­rin osa asuu jo omil­laan.

Työn päät­ty­mi­nen oli ko­et­te­le­mus

As­ko val­mis­tui ra­ken­nus­mes­ta­rik­si vuon­na 1987 ja on toi­mi­nut ai­em­min eri­lai­sis­sa ra­ken­nut­ta­mi­seen liit­ty­vis­sä työn­joh­to- ja esi­mies­teh­tä­vis­sä, vii­mei­set 20 vuot­ta va­kuu­tus- ja pank­ki­a­lal­la. Elä­mä oli ajau­tu­nut nor­maa­liin uo­miin­sa, ja työ­tä oli pal­jon. Tä­män vuo­den huh­ti­kuus­sa tuli py­säy­tys: As­kol­le ker­rot­tiin YT-neu­vot­te­lu­jen tu­lok­se­na, et­tä yh­teys­pääl­li­kön va­kans­si lop­puu. Työ­vel­voi­te päät­tyi sa­ma­na päi­vä­nä.

Se oli As­kon mu­kaan kova ko­et­te­le­mus, joka kos­ket­ti koko per­het­tä. Avoi­muus hel­pot­ti sel­viy­ty­mis­tä.

– Ru­koi­lim­me, et­tä Ju­ma­la osoit­tai­si uu­den elä­män­po­lun. Per­heen ja saat­to­mies­ten tuki oli val­ta­van ar­vo­kas­ta, hän muis­te­lee.

As­ko ker­too ol­leen­sa ai­na hy­vin työ­o­rien­toi­tu­nut: pyr­ki­nyt hoi­ta­maan työn­sä hy­vin ja ol­lut ai­na käy­tet­tä­vis­sä. Ir­ti­sa­no­mi­sen jäl­keen hän ajat­te­li: olin­ko huo­mi­oi­nut per­het­tä lii­an vä­hän?

– Kun olin ol­lut kak­si kuu­kaut­ta työt­tö­mä­nä, huo­ma­sin Ju­ma­lan joh­da­tuk­sen ai­van konk­reet­ti­ses­ti, kun uu­si työ­teh­tä­vä avau­tui tän­ne SRK:lle, As­ko ih­met­te­lee.

– En ol­lut kos­kaan aja­tel­lut­kaan täl­lais­ta työ­teh­tä­vää.

Hän ker­too muis­ta­neen­sa vii­me ai­koi­na ai­van eri­tyi­ses­ti ko­te­ja, jois­sa ko­e­taan työt­tö­myyt­tä ja ta­lou­del­lis­ta epä­var­muut­ta.

– Voin ja­kaa aja­tuk­sen­ne, ja ha­lu­an roh­kais­ta, Ju­ma­lal­le on kaik­ki mah­dol­lis­ta, As­ko va­kuut­taa omien ko­ke­mus­ten­sa poh­jal­ta.

Mie­lui­nen uu­si työ

As­ko va­lit­tiin vi­ral­li­ses­ti toi­meen su­vi­seu­rois­sa, jois­sa pää­si jo sa­man tien tu­tus­tu­maan töi­hin. Hän ko­kee, et­tä hä­net on otet­tu työ­pai­kal­la hy­vin vas­taan, ja roh­kais­tu ja tu­et­tu hä­nen aloit­ta­es­saan uu­des­sa työs­sä. Hän ker­too ihail­leen­sa sitä, mi­ten pal­jon ja mo­nen­lai­sin lah­join tal­koo­työ­tä teh­dään esi­mer­kik­si lei­ri- ja su­vi­seu­ra­työs­sä.

– Tun­tuu ai­van us­ko­mat­to­mal­ta, et­tä saan ol­la mu­ka­na täl­lai­ses­sa pal­ve­lu­teh­tä­väs­sä.

Kuva: Eli­sa Raap­pa­na

Li­sää As­kon aja­tuk­sia voit lu­kea 8. lo­ka­kuu­ta jul­kais­tus­ta Päi­vä­mie­hes­tä

PäiviMartikainen
29.3.2024

Jeesus huusi kovalla äänellä: ”Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni.” Tämän sanottuaan hän henkäisi viimeisen kerran. Luuk. 23:46

Viikon kysymys