JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Puhutaan maasta ja taivaasta

Lukemisen väheneminen synnytti idean kirjakummista

Puhutaan maasta ja taivaasta
23.7.2022 7.00

Juttua muokattu:

20.7. 12:46
2022072012463720220723070000
Sirkka-Liisa Leinosen lastenlapset Hemmi, Sanni ja Niilo ovat saaneet kuulla monia satuja mummonsa lukemana.

Sirkka-Liisa Leinosen lastenlapset Hemmi, Sanni ja Niilo ovat saaneet kuulla monia satuja mummonsa lukemana.

Kuva haastateltavalta

Sirkka-Liisa Leinosen lastenlapset Hemmi, Sanni ja Niilo ovat saaneet kuulla monia satuja mummonsa lukemana.

Sirkka-Liisa Leinosen lastenlapset Hemmi, Sanni ja Niilo ovat saaneet kuulla monia satuja mummonsa lukemana.

Kuva haastateltavalta

Mil­la Kan­gas

Sa­no­ma­leh­tien uu­ti­sot­si­kot muis­tut­te­le­vat ajoit­tain, et­tä suo­ma­lais­ten las­ten ja nuor­ten lu­ku­tai­to on hei­ken­ty­nyt. Yh­dek­si syyk­si tä­hän on to­det­tu lu­ku­ha­lu­jen vä­he­ne­mi­nen. Ou­lu­lai­sen eläk­keel­lä ole­van kään­tä­jän Sirk­ka-Lii­sa Lei­no­sen ko­ke­mus on kui­ten­kin, et­tä kaik­ki pik­ku­lap­set ra­kas­ta­vat lu­ku­het­kiä.

– Jos lap­sel­le lu­e­taan pie­nes­tä pi­tä­en, hän tot­tuu sii­hen, et­tä lu­ke­mi­nen on mu­ka­vaa ja an­toi­saa, sa­noo Lei­no­nen.

Hän on it­se­kin ah­ke­ra lu­ki­ja ja ker­too, et­tei osai­si edes ku­vi­tel­la elä­mää il­man kir­jo­ja.

– Se, et­tä osaa van­hem­pa­na­kin kii­rei­den kes­kel­lä ve­täy­tyä het­kek­si soh­van nurk­kaan hy­vän kir­jan kans­sa, sekä ren­tout­taa et­tä vir­kis­tää.

Lei­no­nen ku­vai­lee lu­ke­mi­sen ole­van kei­no rau­hoit­tua ja pääs­tä het­kek­si ir­ti ar­kie­lä­män myl­ler­ryk­ses­tä. Lu­ke­mi­nen opet­taa myös em­pa­ti­aa ja ym­mär­rys­tä toi­sia ih­mi­siä koh­taan.

– Eh­dim­me elä­män var­rel­la koh­da­ta vain ra­jal­li­sen mää­rän ih­mi­siä, mut­ta on kieh­to­vaa lu­kea esi­mer­kik­si eri kult­tuu­reis­sa elä­vis­tä tai kau­an sit­ten elä­neis­tä ih­mi­sis­tä, Lei­no­nen miet­tii.

Omia las­ten­lap­si­aan Lei­no­nen on saa­nut in­nos­tet­tua lu­ke­maan leik­ki­mie­li­sen lu­ku­haas­teen kaut­ta.

– Jo­kai­sel­le lap­sel­le ni­met­tiin tä­tien, se­tien, eno­jen ja iso­van­hem­pien jou­kos­ta kir­ja­kum­mi. Kir­ja­kum­mi si­tou­tui mak­sa­maan lap­sel­le yh­den eu­ron jo­kai­ses­ta lu­e­tus­ta kir­jas­ta. Hy­vin pak­suis­ta kir­jois­ta mak­set­tiin kak­si eu­roa ja eng­lan­nin­kie­li­sis­tä kol­me. Lap­si lä­het­ti kum­mil­le ku­van kus­ta­kin lu­e­tus­ta kir­jas­ta, ja sekä lap­si et­tä kir­ja­kum­mi pi­ti­vät ti­liä ker­ty­neis­tä kir­jois­ta, Lei­no­nen ker­too.

Lu­ku­haas­te oli so­vit­tu pa­rin kuu­kau­den mit­tai­sek­si, ja se ajoit­tui lop­pu­ke­vää­seen, jo­ten lap­set sai­vat lu­ke­mi­sel­la mu­ka­vas­ti tie­nat­tua su­vi­seu­ra­ra­haa it­sel­leen.

– Toi­voim­me, et­tä täl­lä ta­val­la lu­ke­mi­ses­ta tuli lap­sil­le tut­tu ja jo­ka­päi­väi­nen asia, Lei­no­nen ki­teyt­tää.

Lu­ku­haas­te an­toi lap­sil­le mah­dol­li­suu­den in­nos­tua myös vie­raal­la kie­lel­lä lu­ke­mi­ses­ta, joka on hyö­dyl­lis­tä kie­len op­pi­mi­sen kan­nal­ta. Lei­no­nen vink­kaa, et­tä hel­pot las­ten­kir­jat ovat kä­te­vin tapa tu­tus­tua vie­ras­kie­li­seen kir­jal­li­suu­teen.

– Esi­mer­kik­si eng­lan­nin­kie­li­nen Ko­din ku­va­raa­mat­tu saat­tai­si ol­la help­po tapa aloit­taa vie­raal­la kie­lel­lä lu­ke­mi­nen, kos­ka tu­ke­na on suo­men­kie­li­nen ver­sio, hän huo­maut­taa.

Kie­len op­pi­mi­seen myös kuun­te­le­mi­nen on hyvä kei­no, ja Lei­no­nen ke­hot­taa­kin tu­tus­tu­maan SRK:n si­sar­jär­jes­tön LLC:n He­ar­ken-so­vel­luk­seen, joka on SRK:n Kuu­le-so­vel­lus­ta vas­taa­va.

– Se si­säl­tää mo­nen­lais­ta au­di­o­ma­te­ri­aa­lia myös sel­lai­sil­le, joi­den kie­li­tai­to on jo pa­rem­pi. Kan­nat­taa vie­lä muis­taa, et­tä Raa­mat­tua voi kuun­nel­la ne­tis­tä mo­nen­lai­si­na kään­nök­si­nä ja mo­nil­la kie­lil­lä, Lei­no­nen muis­tut­taa.

Vii­me vuo­si­na ää­ni­kir­jat ovat­kin nous­seet pe­rin­teis­ten pai­net­tu­jen kir­jo­jen edel­le. Nii­den etu­na on help­pous sy­ven­tyä kir­jan maa­il­maan mui­den puu­hien ohes­sa.

– Olen it­se van­ha­nai­kai­ses­ti pai­ne­tun kir­jan ys­tä­vä, mut­ta olen kyl­lä kuun­nel­lut jän­ni­tyk­sel­lä Ke­tun­poi­kien seik­kai­lu­ja kun­to­pyö­rää pol­kies­sa­ni tai suk­kaa ku­to­es­sa­ni, Lei­no­nen hy­myi­lee.

Hän kui­ten­kin to­te­aa, et­tä hy­vän lu­ku­tai­don hank­ki­mi­nen on erit­täin tär­ke­ää ja sen saa vain har­joit­te­le­mal­la. Il­man lu­ku­tai­toa elä­mä on län­si­mai­ses­sa nyky-yh­teis­kun­nas­sa lä­hes mah­do­ton­ta.

– Ny­ky­maa­il­mas­sa pelk­kä me­kaa­ni­nen lu­ku­tai­to ei kui­ten­kaan enää rii­tä, vaan ih­mi­nen tar­vit­see tai­toa ym­mär­tää mo­nen­lai­sia si­säl­tö­jä.

20 las­ten­lap­sen mum­moa on häm­mäs­tyt­tä­nyt se, kuin­ka joil­la­kin kir­joil­la tun­tuu ole­van aja­ton ve­to­voi­ma.

– On jo­ten­kin loh­dul­lis­ta, et­tä vaik­ka maa­il­ma ym­pä­ril­läm­me muut­tuu hur­jaa vauh­tia, lap­sen­lap­sem­me naut­ti­vat vie­lä sa­mois­ta ta­ri­nois­ta, joi­ta it­se luin lap­se­na noin 70 vuot­ta sit­ten.

Me­lu­ky­län lap­set ja Vaah­te­ra­mä­en Ee­me­li jak­sa­vat viih­dyt­tää yhä uu­sia su­ku­pol­via. Lei­no­nen ku­vai­lee myös Pek­ka Tö­pö­hän­nän ole­van iki­suo­sik­ki, jos­sa lap­sia kieh­too se oi­keu­den­mu­kai­suus, et­tä Pek­ka ai­na sel­vi­ää Mon­nin kon­nan­kou­kuis­ta.

Kou­lui­käis­ten kes­kuu­des­sa fan­ta­si­a­kir­jat ovat ny­ky­ään suo­sit­tu­ja, mut­ta Lei­no­nen suo­sit­te­lee et­si­mään lu­et­ta­vaa myös SRK:n las­ten- ja nuor­ten­kir­jois­ta.

– Niis­sä ku­va­taan re­a­lis­ti­ses­ti ny­ky­a­jan elä­mää ja sen il­mi­öi­tä, mut­ta elä­män pe­rus­tuk­se­na on tur­val­li­nen us­ko.

Lei­no­nen poh­tii, et­tä SRK:n kir­jois­sa on­kin ai­van oman­lai­sen­sa tut­tuu­den ja tur­val­li­suu­den tun­ne.

– Nii­tä voi lu­kea va­paas­ti ja hy­väl­lä mie­lel­lä, kos­ka nii­den si­säl­tö ei haas­ta lu­ki­jaa ris­ti­rii­tai­sel­la maa­il­man­ku­val­la.

29.3.2024

Jeesus huusi kovalla äänellä: ”Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni.” Tämän sanottuaan hän henkäisi viimeisen kerran. Luuk. 23:46

Viikon kysymys