Mai­tois­ten lei­ri­kes­kuk­ses­sa pi­de­tys­sä rip­pi­kou­lus­sa jär­jes­tet­tiin kak­si kon­fir­maa­ti­o­ti­lai­suut­ta. En­sim­mäi­nen niis­tä pi­det­tiin vain yh­del­le op­pi­laal­le, Ma­riel­le, joka ei pääs­syt osal­lis­tu­maan laun­tai­seen kon­fir­maa­ti­o­ti­lai­suu­teen.

Jos­kus käy niin, et­tä joku rip­pi­kou­lun suo­rit­ta­nut ei voi syys­tä tai toi­ses­ta osal­lis­tua oman rip­pi­kou­lun­sa kon­fir­maa­ti­oon. Yleen­sä täl­lai­nen rip­pi­kou­lu­lai­nen kon­fir­moi­daan seu­raa­van rip­pi­kou­lu­ryh­män mu­ka­na seu­raa­val­la vii­kol­la.

Mai­tois­ten 3. rip­pi­kou­lu­lei­ril­lä hei­nä­kuun puo­li­vä­lis­sä yh­den rip­pi­kou­lu­lai­sen, Ma­rien, kon­fir­moin­ti pää­tet­tiin jär­jes­tää lei­rin vii­mei­se­nä il­ta­na lei­ri­kes­kuk­ses­sa. Ma­rie ei voi­nut osal­lis­tua oman rip­pi­kou­lun­sa kon­fir­maa­ti­oon vel­jen­sä häi­den vuok­si.

Jo en­nen lei­riä Ma­rie ja hä­nen van­hem­pan­sa toi­voi­vat, et­tä Ma­rie kon­fir­moi­tai­siin oman rip­pi­kou­lun­sa ai­ka­na ei­kä vas­ta vii­kon ku­lut­tua. Ma­rien mu­kaan tämä tun­tui luon­te­vam­mal­ta ja mu­ka­vam­mal­ta kuin se, jos hä­net oli­si kon­fir­moi­tu toi­sen rip­pi­kou­lu­ryh­män mu­ka­na.

Mie­leen­pai­nu­va ko­ke­mus

Kon­fir­maa­ti­o­ti­lai­suu­des­ta tuli juh­la Ma­riel­le ja hä­nen mu­ka­na ol­leil­le lä­hei­sil­leen. Muil­le rip­pi­kou­lu­lai­sil­le per­jan­tai-il­lan juh­la oli myös har­joi­tus seu­raa­va­na päi­vä­nä pi­det­tyä kon­fir­maa­ti­o­ti­lai­suut­ta aja­tel­len.

Rip­pi­kou­lu­lai­set ja hen­ki­lö­kun­ta ha­lu­si­vat omal­ta osal­taan vai­kut­taa sii­hen, et­tä Ma­rien kon­fir­moin­nis­ta tu­lee juh­la. Ti­lai­suu­teen pu­keu­dut­tiin ar­vok­kaas­ti, ja sen ai­ka­na lau­let­tiin sa­mo­ja vir­siä ja lau­lu­ja kuin kon­fir­maa­ti­o­mes­sus­sa Haus­jär­ven kir­kos­sa. Li­säk­si rip­pi­kou­lu­lai­sis­ta ja iso­sis­ta va­li­tut esi­ru­kouk­sen lu­ki­jat lu­ki­vat mes­sus­sa lu­et­ta­van ru­kouk­sen. Ma­rien kon­fir­moin­nin päät­teek­si nau­tit­tiin juh­la­päi­väl­li­nen.

– Ma­rien kon­fir­maa­tio juh­la­päi­väl­li­si­neen oli juh­la­va pää­tös upe­al­le lei­ri­vii­kol­le, ker­too lei­ril­lä isän­tä­nä ja oh­jaa­ja­na toi­mi­nut Ari Kont­ti­la.

Yk­sit­täi­sen rip­pi­kou­lu­lai­sen kon­fir­moin­ti oli mie­leen­pai­nu­va ko­ke­mus kai­kil­le läs­nä ole­vil­le. Ma­rien mie­les­tä ti­lai­suus oli eri­tyi­nen ja juh­lal­li­nen. Ko­ko­nai­suu­te­na rip­pi­kou­lu oli Ma­riel­le mah­ta­va ko­ke­mus.

– Rip­pi­kou­lus­sa oli alus­ta al­ka­en avoin il­ma­pii­ri. Uu­siin ih­mi­siin oli help­po tu­tus­tua, Ma­rie muis­te­lee.

Marie ja hänen rippipappinsa Jani Muikku ottivat konfirmoinnin jälkeen yhteiskuvan.

Isos­ten vas­tuul­li­nen roo­li

Hy­vän il­ma­pii­rin luo­mi­ses­sa isos­ten roo­li on mer­kit­tä­vä. Iso­set tu­ke­vat opet­ta­jia rip­pi­kou­luo­pe­tuk­sen jär­jes­tä­mi­ses­sä. Usein on sa­not­tu, et­tä iso­set luo­vat myön­tei­sel­lä ta­val­la yh­teyt­tä opet­ta­jien ja rip­pi­kou­lu­lais­ten vä­lil­le. Vas­tuul­li­set iso­set ym­mär­tä­vät, mitä opet­ta­jat heil­tä odot­ta­vat. Hei­dän on myös help­po ym­mär­tää rip­pi­kou­lu­lai­sia.

– Isos­ten roo­li lei­ril­lä on mie­les­tä­ni erit­täin mer­kit­tä­vä. Rip­pi­kou­lu­lais­ten on hel­pom­pi käy­dä kes­kus­te­lu­ja isos­ten kans­sa kuin opet­ta­jien, to­te­aa lei­ri-isän­tä.

– Iso­set jär­jes­ti­vät pal­jon pe­le­jä ja leik­ke­jä tu­tus­tu­mis­ta ja il­ma­pii­rin luo­mis­ta var­ten. Isos­ten kans­sa oli help­po kes­kus­tel­la us­ko­na­si­ois­ta, Ma­rie ker­too.

Rip­pi­kou­lus­sa eh­dit­tiin kes­kus­tel­la us­ko­na­si­ois­ta, vaik­ka lei­ril­lä teh­tiin pal­jon muu­ta­kin. Raa­mat­tu­tun­tien pi­tä­mi­nen pien­ryh­mis­sä oli isos­ten vas­tuul­la. Li­säk­si hei­dän joh­dol­laan kes­kus­tel­tiin rip­pi­kou­lu­lai­sia as­kar­rut­ta­neis­ta ky­sy­mys­laa­tik­ko­ky­sy­myk­sis­tä.

Ma­rien kon­fir­moin­ti lei­rin vii­mei­se­nä il­ta­na oli yk­si vii­kon ko­ho­koh­dis­ta. Kon­fir­moin­ti tar­koit­taa us­kon vah­vis­tus­ta. Sitä oli koko rip­pi­kou­lu niin rip­pi­kou­lu­lai­sil­le kuin hen­ki­lö­kun­nal­le­kin. Elim­me to­dek­si rip­pi­lau­lun pyyn­töä: ”Isä, vah­vis­ta us­ko­a­ni, kul­je va­lo­na vie­rel­lä­ni.”

Teks­ti: Jani Muik­ku

Ku­vat: Jani Mui­kul­ta ja Ma­riel­ta