Ke­vät ja kesä ovat mo­nes­sa per­hees­sä juh­lien ai­kaa. Per­he­juh­lien jär­jes­tä­mi­nen on oma pro­ses­sin­sa, ja se vaa­tii usein ai­kaa, ra­haa ja or­ga­ni­soin­ti­ky­kyä.

”Elä­mä il­man juh­laa on kuin pit­kä mat­ka il­man ma­ja­ta­lo­ja.” Juh­lat ovat elä­män ko­ho­koh­tia. Juh­la­vie­ras naut­tii ai­na hy­väs­tä ruo­as­ta ja sil­män­ruu­as­ta, jota hä­nel­le tar­jo­a­vat kau­niis­ti ka­tet­tu pöy­tä ja juh­la­ti­la.

Rau­hal­li­nen isän­tä­vä­ki ja vie­raat luo­vat juh­laan viih­tyi­syy­den ja tun­nel­man, jota so­pi­va oh­jel­ma täy­den­tää. On­nis­tu­nut juh­la on ilo kai­kil­le.

To­teu­tus saa ol­la per­soo­nal­li­nen

Juh­lat suun­ni­tel­laan ja sit­ten to­teu­te­taan. Juh­lal­la on ai­he, ai­ka ja paik­ka. Omat miel­ty­myk­set sa­ne­le­vat juh­lan muo­don. Tär­kein­tä­hän on, et­tä juh­la tuot­taa iloa. To­teut­ta­mis­ta­vat saa­vat ol­la per­soo­nal­li­sia.

Mo­net ky­sy­myk­set pyö­ri­vät juh­lan jär­jes­tä­jien mie­les­sä en­nen var­si­nais­ta juh­laa. Täs­sä on muu­ta­mia asi­oi­ta koot­tu­na juh­lien jär­jes­tä­jil­le van­han tie­don ker­tauk­sek­si tai uu­dek­si tie­dok­si. Vink­ke­jä juh­lien jär­jes­tä­mi­seen an­ta­vat Maa­rit Rehu ja Sir­pa Vänt­ti­lä. Mo­lem­mat ovat kou­lu­tuk­sel­taan ko­ti­ta­lous­tek­nik­ko­ja (nyk. res­to­no­mi).

Tar­joi­lu­jen pe­rus­pa­ket­ti

Tar­joi­lu­jen lu­ku­mää­rä riip­puu juh­lan ai­hees­ta. Ruo­ka­la­je­ja ei tar­vit­se ol­la mon­taa, mut­ta ruo­kaa pi­tää ol­la riit­tä­väs­ti. Usein häis­sä ja hau­ta­jai­sis­sa on ruo­ka­tar­joi­lu ja kah­vi. Mui­den per­he­juh­lien pe­rus­pa­ket­ti on yleen­sä pik­ku­suo­lais­ta ja kah­vi. Kah­vi­pöy­dän kruu­naa ai­na täy­te­kak­ku.

Ke­sä­juh­lia aja­tel­len on hyvä huo­mi­oi­da, et­tä tar­jot­ta­vat ei­vät ole kool­taan val­ta­van suu­ria. Näin tar­jot­ta­vat ei­vät ole pöy­däs­sä läm­pi­mäs­sä lii­an kau­an. Myös eri­tyis­ruo­ka­va­li­ot on hyvä huo­mi­oi­da, et­tä jo­kai­sel­le vie­raal­le on tar­jol­la jo­tain.

Juh­lan tär­keim­mät asi­at

Vie­rai­den viih­ty­mi­nen ja juh­lan on­nis­tu­mi­nen edel­lyt­tä­vät vai­van­nä­köä. ”Emän­nän ja isän­nän vel­vol­li­suu­det” mää­räy­ty­vät juh­lan luon­teen mu­kaan, ei­kä nii­tä voi tee­tät­tää muil­la. Ul­ko­puo­li­nen apu – niin pal­jon kuin sii­hen on per­heel­lä tar­vet­ta tai mah­dol­li­suut­ta – on kui­ten­kin Re­hun ja Vänt­ti­län mu­kaan suo­si­tel­ta­vaa.

Tär­kein­tä juh­las­sa on tun­nel­ma: yh­des­sä iloit­se­mi­nen ja mu­ka­vat koh­taa­mi­set. On tär­ke­ää myös, et­tä päi­vä on juh­lit­ta­van nä­kö­kul­mas­ta nau­tin­nol­li­nen ja iki­muis­toi­nen.

Juh­lis­sa­kin saa­daan py­säh­tyä kiit­tä­mään esi­mer­kik­si lau­la­mal­la Ju­ma­lan joh­da­tuk­ses­ta ja var­je­luk­ses­ta. Ku­ten Mat­ti Kin­nu­nen blo­gis­saan muis­tut­taa, pai­kal­laan on myös muis­taa juh­lien kes­kel­lä se Raa­ma­tun aja­tus, et­tä Ju­ma­lan sana sai­si asua run­saa­na kes­kel­läm­me.

Lue käy­tän­nön vink­ke­jä juh­lien jär­jes­tä­mi­seen 1.6. il­mes­ty­väs­tä Päi­vä­mie­hes­tä.