JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Puhutaan maasta ja taivaasta

Rep­pu­jak­ka­ra ja hil­la­suo odot­ta­vat tu­le­vaa elä­ke­läis­kant­to­ria

Kallunki Hanna
Puhutaan maasta ja taivaasta
3.5.2014 10.20

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420140503102000

– On mu­ka­va aja­tel­la tu­le­vaa, kun ei tar­vit­se elää koko ajan ka­len­te­ri­mer­kin­tö­jen mu­kaan. Mut­ta sa­mal­la tun­nen hai­keut­ta, kun yk­si toi­sen­sa jäl­keen eri työ­teh­tä­vis­tä on vii­mei­nen, poh­tii syk­syl­lä eläk­keel­le jää­vä Mart­ti Mur­to­pe­rä.

Mur­to­pe­rä on kirk­ko­muu­sik­ko, joka on toi­mi­nut kant­to­ri­na yli kol­me­kym­men­tä vuot­ta.

– Olen syn­ty­nyt Me­ri­jär­vel­lä, joka si­jait­see noin 100 ki­lo­met­rin pääs­sä Ou­lun ete­lä­puo­lel­la. Nuo­re­na opis­ke­lin Ou­lus­sa ja Si­be­lius-Aka­te­mi­an Kuo­pi­on yk­si­kös­sä, jos­ta Per­hon kaut­ta tu­lin kant­to­rik­si Haa­pa­ve­del­le. Vii­mei­set kym­me­nen vuot­ta olen toi­mi­nut kant­to­ri­na Yli­vies­kas­sa. Per­heem­me on asu­nut Haa­pa­ve­del­lä run­saat 30 vuot­ta. Lap­sem­me ovat kas­va­neet tääl­lä, tur­val­li­ses­sa maa­lai­sym­pä­ris­tös­sä. Enää yk­si lap­sis­tam­me asuu ko­to­na.

Musisointihetki Oulun tuomiokapitulissa. Martti Murtoperä laulamassa, pianistina Päivikki Leinonen.

Musisointihetki Oulun tuomiokapitulissa. Martti Murtoperä laulamassa, pianistina Päivikki Leinonen.

Kiin­nos­tus lau­la­mi­seen joh­dat­ti Mur­to­pe­rän mu­sii­kin pa­riin.

– Jo nuo­re­na naa­pu­rin iä­käs Mat­ti-pap­pa sai use­am­man ker­ran vii­kos­sa mi­nut vint­ti­kam­ma­riin ky­lään. Har­mo­nin soit­to, vir­ret ja van­hat Sii­o­nin lau­lut ihas­tut­ti­vat mei­tä mo­lem­pia. Al­le rip­pi­kou­lui­käi­se­nä pää­sin se­ka­ta­va­ra­myy­mä­lään töi­hin ja näyt­ti­kin, et­tä lii­ke­a­la on mi­nun jut­tu­ni. Su­vun pe­rin­tö­nä saa­tu lau­lun­lah­ja vei kui­ten­kin men­nes­sään mu­sii­kin pa­riin, jos­ta tu­li­kin elä­män­työ.

Elä­mää ovat vä­rit­tä­neet mo­net mie­len­kiin­toi­set luot­ta­mus­teh­tä­vät.

– Eri­lai­set kun­nan, hiip­pa­kun­nan ja kir­kon luot­ta­mus­teh­tä­vät ovat ol­leet nä­kö­a­la­paik­ko­ja. Ne ovat tuo­neet si­säl­töä ja haas­tei­ta. SRK;n mu­siik­ki­työ­ryh­mä ja sit­tem­min lau­lu­kir­jau­u­dis­tuk­sen toi­mi­kun­ta ovat työl­lis­tä­neet, mut­ta ne ovat ol­leet eri­tyi­sen mie­lui­sia teh­tä­viä. Olen ko­ke­nut näis­sä teh­tä­vis­sä eri­tyis­tä yh­teis­työn hen­keä ja tai­vaan Isän siu­naus­ta ja joh­da­tus­ta, Mur­to­pe­rä ker­too.

Kirkolliskokousedustajia vuoden 2011 kirkolliskokouksessa. Martti Murtoperä kolmantena vasemmalta.

Kirkolliskokousedustajia vuoden 2011 kirkolliskokouksessa. Martti Murtoperä kolmantena vasemmalta.

Mur­to­pe­rä on ko­ke­nut, et­tä us­ko Ju­ma­laan on ol­lut hä­nen elä­män­sä kan­ta­va voi­ma, joka on an­ta­nut voi­maa ja loh­tua.

– Elä­mä­ni tär­keys­jär­jes­tyk­ses­sä en­sim­mäi­se­nä on se, et­tä saan ol­la us­ko­mas­sa. Se on ol­lut tur­va­na ko­to­na, työs­sä ja va­paa-ai­ka­na. Us­kon kaut­ta olen ko­ke­nut Ju­ma­lan run­saan siu­nauk­sen elä­mäs­sä­ni. Ko­din tur­val­li­seen il­ma­pii­riin on vä­sy­nee­nä ja epä­on­nis­tu­mis­ten­kin päi­vä­nä ol­lut ai­na hyvä pa­la­ta. An­teek­si­an­ta­mi­sen ja pyy­tä­mi­sen ar­mo on an­ta­nut voi­man elä­mään ja työ­hön.

24-vuo­ti­aa­na Mur­to­pe­rä ase­tet­tiin vas­tuul­li­seen teh­tä­vään.

– Tuol­loin mi­nut kut­sut­tiin pu­hu­jan teh­tä­vään, ko­ti­pi­tä­jäs­sä­ni. Teh­tä­vä tun­tui aluk­si suo­ras­taan yli­voi­mai­sel­ta. Vas­tuul­li­suus teki nöy­räk­si.

Mo­net har­ras­tuk­set odot­ta­vat tu­le­vaa elä­ke­läis­tä.

– Polt­to­puu­pi­not sekä puu­tar­ha- ja pi­ha­työt kiin­nos­ta­vat. Haa­vee­na on, et­tä löy­täi­sin yhä use­am­min it­se­ni lenk­ki­po­luil­ta tai hiih­to­la­duil­ta – tai et­tä voi­sin is­tua rep­pu­jak­ka­ral­la sork­ka­e­läin­pas­sis­sa tai suon reu­nas­sa tee­riä pyy­dys­tä­mäs­sä. Ja et­tei­vät ka­len­te­ri­mer­kin­nät es­täi­si läh­te­mis­tä hil­la­suol­le tai mar­ja­met­sään, Mur­to­pe­rä poh­tii.

Hän toi­voo elä­ke­päi­vil­tä eri­tyi­ses­ti ter­veyt­tä sekä enem­män ai­kaa per­heel­le.

– Koti ja lä­hei­set sekä ys­tä­vät ovat tär­kei­tä. Toi­von, et­tä sai­sin säi­lyä ter­vee­nä ja et­tä oli­si enem­män ai­kaa ko­dil­le, puo­li­sol­le, lap­sil­le ja hei­dän per­heil­leen. Et­tä sai­sin elää hil­jais­ta ja rau­hal­lis­ta elä­mää niin kuin van­has­sa kirk­ko­ru­kouk­ses­sa pyy­de­tään. Tär­keim­pä­nä toi­vee­na on, et­tä sai­sin säi­lyä us­ko­mas­sa.

HannaKallunki
20.1.2022

Me saim­me kat­sel­la hä­nen kirk­kaut­taan, kirk­kaut­ta, jon­ka Isä ai­no­al­le Po­jal­le an­taa.

Joh. 1:14

Viikon kysymys