Jo­han­na Lu­mi­jär­vi

Vii­me syk­sy­nä pää­sin mu­kaan tä­män vuo­den Mai­tois­ten yk­kös­lei­rin hen­ki­lö­kun­taan. Lei­ri­läi­set ja hen­ki­lö­kun­ta ta­pa­si­vat rip­pi­kou­lun ko­di­nil­las­sa Hel­sin­gin rau­ha­nyh­dis­tyk­sel­lä.

Rip­pi­kou­lu­jen hen­ki­lö­kun­ta oli kut­sut­tu syk­syl­lä Jäm­sän opis­tol­le rip­pi­kou­lu­kurs­sil­le. Siel­lä sai in­foa rip­pi­kou­lu-uu­dis­tuk­ses­ta. Sen pää­lin­jat oli­vat tal­vi­vii­kon­lo­pun kor­vau­tu­mi­nen rip­pi­kou­lun tal­vi­päi­vil­lä, jot­ka jär­jes­te­tään rau­ha­nyh­dis­tyk­sil­lä, ja ko­ti­sii­o­niin tu­tus­tu­mi­sen li­sää­mi­nen etu­kä­teis­teh­tä­viin.

Tal­vi­päi­vä oli jut­te­lua ja ta­los­te­lua

Kurs­si­lai­set suun­nit­te­li­vat pon­te­vas­ti al­ku­vuon­na muu­ta­mil­la rau­ha­nyh­dis­tyk­sil­lä jär­jes­tet­tä­viä ko­ko­a­via rip­pi­kou­lun tal­vi­päi­viä. Pal­jon oli ky­sy­myk­siä il­mas­sa ja pal­jon löy­tyi vas­tauk­si­a­kin.

Es­poon Rau­ha­nyh­dis­tyk­sen tal­vi­päi­vän suun­nit­te­luun ja to­teut­ta­mi­seen löy­tyi mu­ka­va po­ruk­ka – ja SRK an­toi hy­vät suun­ni­tel­mat.

Es­poo­seen tu­li­vat Es­poon ja Loh­jan rip­pi­kou­lu­lai­set, ja hei­tä oli noin sata. Lau­an­tai­päi­vä meni us­ko­na­si­oi­den ää­rel­lä. Tal­vi­päi­vä ei niin­kään si­säl­tä­nyt rip­pi­kou­lun ai­hei­ta, vaan pai­kal­la oli­jat kes­kit­tyi­vät us­kos­ta ja rip­pi­kou­lus­ta pu­hu­mi­seen ja yh­tei­seen ole­mi­seen sekä leik­kien et­tä eri­lais­ten teh­tä­vien avul­la.

Päi­vän an­ti oli eni­ten eh­kä yh­tei­sen ta­los­te­lun opet­te­lua eri­tyi­ses­ti heil­le, joil­le se oli vie­raam­paa. Päi­väs­sä ei toi­mit­tu rip­pi­kou­lu­ryh­mit­täin, vaan jouk­ko oli muul­la ta­voin ja­et­tu isos­ten ve­tä­miin ryh­miin.

Kaik­ki jou­tui­vat jous­ta­maan

Pan­de­mi­an vuok­si kaik­ki muut­tui maa­lis­kuus­sa, ei­kä ko­ti­sii­o­niin tu­tus­tu­mi­nen­kaan ol­lut enää sa­mal­la ta­val­la mah­dol­lis­ta. Sen ja seu­ra­kun­taan tu­tus­tu­mis­jak­son osal­ta an­net­tiin uu­sia oh­jei­ta. Ra­joi­tuk­sia tuli, ja al­koi näyt­tää epä­to­den­nä­köi­sel­tä, et­tä rip­pi­kou­lu­ja voi­tai­siin ke­säl­lä jär­jes­tää lain­kaan.

SRK oli he­reil­lä ja tie­dot­ti muu­tok­sis­ta ja suun­ni­tel­mis­ta. Seu­raa­va suun­ni­tel­ma oli etä­rip­pi­kou­lu. Sain kut­sun asi­an­tun­ti­ja- ja oh­jaus­ryh­mään, joka miet­ti ta­po­ja to­teut­taa osa rip­pi­kou­lus­ta etä­o­pe­tuk­se­na. Tuo oli mie­len­kiin­toi­nen ajan­jak­so – tu­tus­tuin uu­siin ih­mi­siin ja sain häm­mäs­tel­lä, mi­ten ide­oi­ta syn­tyi, alus­to­ja tes­tat­tiin ja suun­ni­tel­mat sel­ke­ni­vät.

Eri­tyi­ses­ti ko­deil­ta ja rip­pi­kou­lu­hen­ki­lö­kun­nal­ta vaa­dit­tiin jous­ta­vuut­ta, kun suun­ni­tel­mat muut­tui­vat use­aan ker­taan. Yli­voi­mai­ses­ti suu­rim­man taa­kan kan­toi­vat SRK:n työn­te­ki­jät Juha Luok­ka­la ja Ma­ti­as Mu­ho­la, jot­ka koor­di­noi­vat, jär­jes­te­li­vät ja joh­ti­vat koko ko­ko­nai­suut­ta. Kym­me­niä, el­lei sa­to­ja pa­la­ve­re­ja pi­det­tiin, ja uut­ta hen­ki­lö­kun­taa jou­dut­tiin kut­su­maan ajan­koh­tien muut­tu­es­sa.

Tou­ko­kuus­sa SRK kou­lut­ti etä­jak­soa var­ten jo­kai­sel­le lei­ril­le di­gi­tuu­to­rit ja li­säk­si jär­jes­ti kah­den il­lan mit­tai­nen kou­lu­tuk­sen koko hen­ki­lö­kun­nal­le. Kaik­ki rip­pi­kou­lu­lai­set van­hem­pi­neen sai­vat kut­sun ko­ti­vä­en il­taan, joka lä­he­tet­tiin Yo­u­Tu­be-ka­na­val­ta SRK:n toi­mis­tol­ta.

Suun­nit­te­lin ko­ti­vä­en il­lan yh­des­sä Pia Lum­peen ja Eli­na Huus­kon kans­sa sa­mal­ta poh­jal­ta, jol­la olen rip­pi­kou­lun ke­sä­jak­son alus­sa pi­tä­nyt vas­taa­via il­to­ja. Uut­ta oli se, et­tä van­hem­mat ja rip­pi­kou­lu­lai­set sai­vat ai­kaa yh­tei­seen kes­kus­te­luun. Pa­ne­lis­tien, Saa­ra ja Ol­li Hint­sa­lan sekä Mat­ti Rau­ta­kos­ken, kans­sa oli lep­poi­saa kes­kus­tel­la rip­pi­kou­lus­ta ja nuor­ten elä­mäs­tä.

Lä­hi­jak­so oli on­nis­tu­nut

Ke­sä­kuun etä­jak­so ko­ko­si en­sin ete­län, ja sen jäl­keen poh­joi­sen kaik­ki lei­rit yh­tä ai­kaa ruu­tu­jen ää­reen. Olin Jäm­sän opis­tol­la. Yh­des­sä työ­pa­ri­ni kans­sa ope­tim­me kol­mel­le lei­ril­le sa­man ai­heen – ryh­mä ker­ral­laan. Omia lei­ri­läi­si­ä­ni ta­pa­sin vain ryh­mäy­ty­mi­ses­sä ja lop­pu­kes­kus­te­lus­sa. Si­tä­kin mu­ka­vam­pi oli su­vi­seu­ra­maa­nan­tai­na men­nä Mai­toi­siin ja ta­va­ta kas­vok­kain ih­mi­siä.

Isois­sa ryh­mis­sä nuor­ten yk­si­löl­li­nen koh­taa­mi­nen on lä­hes mah­do­ton­ta. Sik­si nau­tin, et­tä lei­ri oli ja­et­tu kah­teen osaan ja vie­lä se­kin kah­teen luok­kaan. Näin oli mah­dol­lis­ta pa­rem­min kes­kus­tel­la asi­ois­ta.

Ly­hyt lä­hi­jak­so oli mie­les­tä­ni on­nis­tu­nut ko­ko­nai­suus. Pie­nes­sä­kin ajas­sa on­nis­tui kä­si­tel­lä pal­jon tär­kei­tä asi­oi­ta. On ih­meel­lis­tä, mi­ten vai­keu­det kään­tyi­vät lo­pul­ta nuor­ten us­ko­ne­lä­män vah­vis­tuk­sek­si. Tai­vaan Isä tie­si tä­män­kin en­nal­ta.

Lue li­sää rip­pi­kou­lu­jen to­teu­tu­mi­ses­ta 29.7. il­mes­ty­väs­tä Päi­vä­mie­hes­tä.