Sai­raa­lois­sa­kin hil­jen­ny­tään pää­si­äi­sen sa­no­man ää­rel­le. Kär­si­vil­le ih­mi­sil­le pää­si­äi­nen tuo loh­tua: Jee­sus elää ja kul­kee rin­nal­la. Sen saa ko­kea työs­sään Mika Kal­lun­ki, joka toi­mii sai­raa­la­pas­to­ri­na Tam­pe­reel­la Kau­pin ja Rau­ha­nie­men van­hus­sai­raa­lois­sa.

Pää­si­äis­tä edel­tä­väl­lä hil­jai­sel­la vii­kol­la muis­te­lem­me Jee­suk­sen kär­si­mys­tä ja kuo­le­maa. Ris­tin tien suru muut­tuu kui­ten­kin suu­rek­si ilok­si, kun pää­si­äi­se­nä saam­me rie­mui­ta Jee­suk­sen kuol­leis­ta he­rää­mi­ses­tä.

– Sai­rau­den ja lä­hes­ty­vän kuo­le­man ää­rel­lä hen­gel­li­set ky­sy­myk­set nou­se­vat esiin, Kal­lun­ki (ku­vas­sa) ker­toi­lee Kau­pin sai­raa­lan saat­to­hoi­to­huo­nees­sa.

Kuo­le­man­pe­lon ää­rel­lä mie­leen nou­see ky­sy­mys sii­tä, mis­sä on ih­mi­sen tur­va. Pää­si­äi­sen sa­no­ma tuo ky­sy­väl­le loh­tua: Ju­ma­la tuli Jee­suk­ses­sa ih­mi­sek­si. Jee­sus voit­ti kuo­le­man ja so­vit­ti syn­tim­me. Tä­hän so­vi­tus­työ­hön us­ko­mal­la ih­mi­nen löy­tää tur­van.

Kas­voil­ta ku­vas­tuu kii­tol­li­suus

Jee­suk­ses­sa Ju­ma­la tu­lee lä­hel­le – vie­rel­le ja ver­tai­sek­si. Kui­ten­kin il­man syn­tiä, jon­ka an­si­os­ta hän voi mei­tä syn­ti­siä aut­taa. Jee­sus ja­kaa kär­si­myk­sem­me tuo­den loh­dun ja toi­von tus­kan kes­kel­le.

Kii­ras­tors­tai­na, päi­vää en­nen kuo­le­maan­sa, Jee­sus aset­ti eh­tool­li­sen sak­ra­men­tin. Kal­lun­ki ker­too, mi­ten Kau­pin ja Rau­ha­nie­men sai­raa­lois­sa vie­te­tään pää­si­äi­sen ai­kaan jo­kai­sel­la osas­tol­la yh­tei­nen eh­tool­lis­har­taus.

Ne­kin, jot­ka ei­vät pää­se tä­hän har­tau­teen osal­lis­tu­maan, saa­vat ha­lu­tes­saan vas­taa­not­taa eh­tool­li­sen vuo­teel­laan.

– Eh­tool­li­nen tuo loh­tua po­ti­lail­le. Ju­ma­lan sana ja tu­tut van­hat vir­ret kos­ket­ta­vat. Har­tau­teen osal­lis­tu­van kas­voil­la nä­kee usein kii­tol­li­suut­ta.

Kes­kus­te­luis­ta voi­maa

Sai­raa­la­pas­to­rin työ­hön kuu­lu­vat yh­teis­ten har­tauk­sien li­säk­si kah­den­kes­ki­set kes­kus­te­lut po­ti­lai­den kans­sa. Kal­lun­ki ker­too, et­tä pyyn­tö­jä näil­le kes­kus­te­luil­le tu­lee pää­si­äi­sen ai­ka­na jon­kin ver­ran ta­val­lis­ta enem­män.

Sai­raa­la­pas­to­rin työ­tä hän on teh­nyt yli kah­dek­san vuo­den ajan. Ko­ke­mus­ta on tul­lut myös seu­ra­kun­ta­työs­tä 15 vuo­den ajal­ta. En­nen ny­kyis­tä työ­tään van­hus­ten pa­ris­sa Kal­lun­ki on työs­ken­nel­lyt Kai­van­non psy­ki­at­ri­ses­sa sai­raa­las­sa sekä Tam­pe­reen yli­o­pis­tol­li­ses­sa kes­kus­sai­raa­las­sa.

Sai­rau­den edes­sä hen­gel­li­set ky­sy­myk­set nou­se­vat hä­nen ko­ke­muk­sen­sa mu­kaan esiin yh­tä lail­la kai­ken ikäi­sil­lä po­ti­lail­la.

– Hen­gel­li­syy­del­lä on po­ti­lai­den toi­pu­mi­sel­le ja sai­rau­den kes­kel­lä jak­sa­mi­sel­le usein suu­ri mer­ki­tys.

Kär­si­mys ja ilo

Jee­suk­sen kuo­le­ma pit­kä­per­jan­tai­na ei ol­lut tur­ha.

– Me ih­mi­set olem­me syn­tiin lan­gen­nei­ta. Ris­tin­so­vi­tuk­sen kaut­ta meil­lä on kui­ten­kin syn­tien an­teek­si­an­ta­mus.

Kal­lun­ki to­te­aa myös, et­tä evan­ke­liu­mi on pa­pin työn suu­rin sa­no­ma ja us­kom­me ydin. Pää­si­äi­sen ta­pah­tu­mia em­me kä­si­tä, mut­ta voim­me us­kon kaut­ta ihail­la Ju­ma­lan suu­ria te­ko­ja Kris­tuk­ses­sa.

Nuo­ruu­des­taan Kal­lun­ki muis­taa, mi­ten hil­jai­sel­la vii­kol­la käy­tiin ar­ke­na­kin kir­kos­sa kuu­le­mas­sa saar­no­ja Jee­suk­sen kär­si­myk­sis­tä. Täs­tä on jää­nyt hy­vät muis­tot. Niin­pä hän ke­hot­taa­kin mei­tä kaik­kia py­säh­ty­mään hil­jai­sel­la vii­kol­la päi­vit­täin pää­si­äi­sen ta­pah­tu­mien ää­rel­le. Ko­to­na­kin voi­si lap­sil­le ja nuo­ril­le lu­kea Raa­ma­tus­ta Jee­suk­sen kär­si­mys­his­to­ri­aa.

– Pää­si­äi­seen liit­tyy kär­si­mys ja sa­mal­la suu­ri ilo: Jee­sus nou­si kuol­leis­ta. Kuo­le­ma on voi­tet­tu.

Teks­ti ja kuva: Hil­la Si­vu­la

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 9.4.2014.