San­na Ko­ti­mä­ki

Ant­ho­ny Riut­ta on muut­ta­nut Pho­e­ni­xis­ta Ou­luun 18 vuot­ta sit­ten.

– Osaan suo­mea riit­tä­vän hy­vin tul­lak­se­ni toi­meen kie­lel­lä, mut­ta jos ha­lu­an aja­tel­la sy­väl­li­sem­min tai pe­reh­tyä jo­hon­kin uu­teen asi­aan, eng­lan­nin kie­li on vah­vem­pi. Ame­ri­kas­sa tun­tuu hel­pol­ta, kun kaik­ki pu­hu­vat eng­lan­tia, kuun­te­le­mi­seen ei tar­vit­se kes­kit­tyä.

Riu­tan ko­to­na ovat mo­lem­mat kie­let käy­tös­sä, ja hän myös ajat­te­lee mo­lem­mil­la kie­lil­lä.

Su­vi­seu­rois­sa seu­ra­pu­heen kuun­te­le­mi­nen on Riu­tal­le hel­poin­ta isos­sa­tel­tas­sa. Al­ku­vuo­si­na tulk­kauk­sel­la oli iso mer­ki­tys. Tulk­kauk­sen kuun­te­le­mi­nen kuu­lok­keil­la vaa­tii kes­kit­ty­mis­tä pu­hee­seen, ei­kä sa­mal­la pys­ty osal­lis­tu­maan muu­hun kes­kus­te­luun.

– Jos seu­rus­te­lee ken­täl­lä, on vai­ke­aa yrit­tää kuun­nel­la sa­mal­la pu­het­ta. Pi­tää va­li­ta jom­pi­kum­pi.

Uu­den kie­len op­pi­mi­seen liit­tyy sa­nas­ton ja kie­li­o­pin li­säk­si kult­tuu­ri­sia piir­tei­tä ja tapa käyt­tää kiel­tä. Riut­ta ker­too, et­tä hä­nel­le oli al­kuun erään­lai­nen kult­tuu­ris­hok­ki, et­tä suo­ma­lai­set oli­vat niin hil­jai­sia. He saat­toi­vat ol­la lä­hek­käin pit­kän ai­kaa sa­no­mat­ta sa­naa­kaan.

– Olin tot­tu­nut Ame­ri­kas­sa small tal­kiin. Myö­hem­min olen op­pi­nut naut­ti­maan sii­tä, et­tei tar­vit­se pu­hua, jos ei ole asi­aa. Voi kul­jes­kel­la yh­des­sä tai ol­la hil­jaa vai­vaan­tu­mat­ta. On jon­kin­lai­nen luot­ta­muk­sen osoi­tus, et­tei tar­vit­se koko ajan pu­hua.

Riut­ta roh­kai­see opis­ke­le­maan ja käyt­tä­mään vie­rai­ta kie­liä. Kiel­tä op­pii par­hai­ten luon­nol­li­sis­sa ti­lan­teis­sa. Vir­hei­tä ei kan­na­ta pe­lä­tä; usein vä­häi­sel­lä­kin kie­li­tai­dol­la tu­lee ym­mär­re­tyk­si.

– Jos toi­nen huo­maa, et­tä sa­no­ja ei tah­do löy­tyä, hän tu­lee vas­taan. Jos on halu ym­mär­tää, kei­not löy­ty­vät.

Vie­raan kie­len kes­kel­lä oman äi­din­kie­len ja tu­tun ak­sen­tin kuu­le­mi­nen yl­lät­tä­en he­rät­tää kiin­nos­tus­ta. Riut­ta ha­keu­tuu mie­lel­lään kes­kus­te­luun ja te­ke­mään tut­ta­vuut­ta. Asi­a­kas­pal­ve­lu­ti­lan­teis­sa hän on jos­kus al­ka­nut pu­hua eng­lan­nik­si, ja mel­ko usein myös toi­nen on vaih­ta­nut kiel­tä.

– Mo­nil­la suo­ma­lai­sil­la on mel­ko hyvä eng­lan­nin kie­len tai­to, ja heis­tä on mu­ka­va kes­kus­tel­la toi­sen äi­din­kie­lel­lä. Se tuo pi­ris­tys­tä ar­keen.