Tuo­mas Tai­pa­le

Jee­sus an­toi hä­neen us­ko­vil­le teh­tä­vän ju­lis­taa syn­tien an­teek­si­an­ta­mus­ta. Jo­kai­nen, joka on ot­ta­nut vas­taan syn­tien an­teek­si­an­ta­muk­sen, on kut­sut­tu ju­lis­ta­maan Ju­ma­lan suu­ria te­ko­ja Py­hän Hen­gen voi­mas­ta ja joh­ta­ma­na.

Fi­lip­pok­sen Ke­sa­re­as­sa, Is­ra­e­lin poh­joi­sil­la ra­ja­mail­la, Jee­sus ky­syi ope­tus­lap­sil­taan: “Kuka Ih­mi­sen Poi­ka on, mitä ih­mi­set hä­nes­tä sa­no­vat?” (Matt. 16:13). Ope­tus­lap­set toi­vat esil­le ih­mis­ten aja­tuk­sia. Jot­kut pi­ti­vät hän­tä pro­feet­ta­na, jot­kut toi­set suu­re­na ih­mei­den­te­ki­jä­nä. Jee­suk­sen ky­sy­es­sä uu­del­leen: ”En­tä te, kuka minä tei­dän mie­les­tän­ne olen?”, Pie­ta­rin suus­ta tuli tun­nus­tus, joka ylit­ti in­hi­mil­li­sen ar­vai­lun: “Sinä olet Mes­si­as, elä­vän Ju­ma­lan Poi­ka” (Matt. 16:15–16). Se ei ol­lut li­han ja ve­ren, jär­jen tai tie­don oi­val­lus, vaan Py­häl­tä Hen­gel­tä vai­ku­te­tus­ta us­kos­ta nou­se­va.

Täs­sä tun­nus­tuk­ses­sa nä­kyy kris­til­li­sen us­kon ydin. Jee­sus ei ole yk­si mui­den jou­kos­sa, vaan Ju­ma­lan lä­het­tä­mä, Van­has­sa tes­ta­men­tis­sa en­nus­tet­tu Va­pah­ta­ja. Pro­feet­to­jen en­nus­ta­ma Daa­vi­din poi­ka, joka tuli ju­lis­ta­maan Ju­ma­lan val­ta­kun­taa. Elä­vän Ju­ma­lan Poi­ka, joka tuli pe­las­ta­maan ih­mi­set syn­neis­tä ja ikui­ses­ta kuo­le­mas­ta.

Kal­li­ol­le ra­ken­net­tu seu­ra­kun­ta

Jee­sus kut­suu Pie­ta­ria au­tu­aak­si ja an­taa hä­nel­le uu­den ni­men, kal­lio (Matt. 16:17). Täl­le kal­li­ol­le Jee­sus lu­paa ra­ken­taa seu­ra­kun­tan­sa, Ju­ma­lan il­moi­tuk­sen va­ras­sa elä­vän ih­mis­ten jou­kon, jon­ka pe­rus­tuk­se­na on Kris­tus ja hä­nen evan­ke­liu­min­sa. Sitä val­ta­kun­taa ei­vät tuo­ne­lan por­tit voi­ta, ei­kä kuo­le­man ja pi­mey­den val­ta voi sitä ku­kis­taa. (Matt. 16:18.)

Maa­il­man voi­mat, epäi­lyk­set ja syn­ti näyt­tä­vät ja tun­tu­vat mo­nes­ti vah­voil­ta, mut­ta Kris­tuk­sen seu­ra­kun­ta py­syy. Hän mur­taa kuo­le­man val­lan ja avaa tien elä­mään. Seu­ra­kun­ta elää hä­nen sa­nas­taan ja hä­nen so­vi­tus­työs­tään.

Evan­ke­liu­mi­teks­tin sa­no­ma ei pää­ty sii­hen, et­tä Ju­ma­lan val­ta­kun­ta kes­tää, vaan Jee­sus an­taa Pie­ta­ril­le evan­ke­liu­min vi­ran: “Minä an­nan si­nul­le tai­vas­ten val­ta­kun­nan avai­met” (Matt. 16:19). Jee­sus an­taa val­lan si­toa ja pääs­tää syn­neis­tä. Nämä avai­met ei­vät ole val­lan­käy­tön vä­li­ne, vaan pal­ve­lu­teh­tä­vä syn­ti­sen maa­il­man vuok­si. Ih­mi­nen on si­dot­tu syn­tiin ja kuo­le­maan, mut­ta an­teek­si­an­ta­muk­sen evan­ke­liu­mi va­paut­taa niis­tä. Syn­ti­kah­leet ava­taan ja ih­mi­nen saa uu­den elä­män.

Kai­kil­le tar­koi­tet­tu evan­ke­liu­mi

Evan­ke­liu­min vir­ka ei jää­nyt vain Pie­ta­ril­le. Sama teh­tä­vä an­net­tiin apos­to­leil­le ja hei­dän kaut­taan kai­kil­le us­ko­vai­sil­le. Ylös­nous­tu­aan Jee­sus sa­noi: “Jol­le te an­nat­te syn­nit an­teek­si, hä­nel­le ne ovat an­teek­si an­ne­tut” (Joh. 20:23). Seu­ra­kun­ta ei ole vain yh­teen ko­koon­tu­nut jouk­ko, vaan maa­il­maan lä­he­tet­ty kan­sa, jon­ka sy­dä­mes­sä ja suus­sa kai­kuu kai­kil­le tar­koi­tet­tu ilo­sa­no­ma, evan­ke­liu­mi. “Kuin­ka he voi­vat us­koa sii­hen, jos­ta ei­vät ole kuul­leet? Kuin­ka he voi­vat kuul­la, el­lei ku­kaan ju­lis­ta?” (Room. 10:14.)

Evan­ke­liu­mi tar­vit­see ih­mi­sen, joka Py­hän Hen­gen voi­mal­la ju­lis­taa syn­nit an­teek­si. Jo­kai­nen, joka tun­nus­taa Jee­suk­sen Va­pah­ta­jak­seen ja on ot­ta­nut vas­taan syn­tien an­teek­si­an­ta­muk­sen, on kut­sut­tu ju­lis­ta­maan Ju­ma­lan suu­ria te­ko­ja Py­hän Hen­gen voi­mas­ta ja joh­ta­ma­na. Sama Her­ra, joka an­toi Pie­ta­ril­le ja apos­to­leil­le avai­met, an­taa yhä val­tuu­den ju­lis­taa evan­ke­liu­mia, ava­ta ovia ja pääs­tää si­dot­tu­ja va­pau­teen.

Evan­ke­liu­mi­teks­ti: Matt. 16:13–19

Raa­mat­tu 1992: Kun Jee­sus oli tul­lut Fi­lip­pok­sen Ke­sa­re­an seu­dul­le, hän ky­syi ope­tus­lap­sil­taan: ”Kuka Ih­mi­sen Poi­ka on? Mitä ih­mi­set hä­nes­tä sa­no­vat?” He vas­ta­si­vat: ”Tois­ten mie­les­tä hän on Jo­han­nes Kas­ta­ja, tois­ten mie­les­tä Elia, joi­den­kin mie­les­tä Je­re­mia tai joku muu pro­fee­tois­ta.” ”En­tä te?” ky­syi Jee­sus. ”Kuka minä tei­dän mie­les­tän­ne olen?” Si­mon Pie­ta­ri vas­ta­si: ”Sinä olet Mes­si­as, elä­vän Ju­ma­lan poi­ka.” Jee­sus sa­noi hä­nel­le: ”Au­tu­as olet sinä, Si­mon, Joo­nan poi­ka. Tätä ei si­nul­le ole il­moit­ta­nut liha ei­kä veri, vaan mi­nun Isä­ni, joka on tai­vais­sa. Ja minä sa­non si­nul­le: Sinä olet Pie­ta­ri, ja täl­le kal­li­ol­le minä ra­ken­nan kirk­ko­ni. Sitä ei­vät tuo­ne­lan por­tit voi­ta. Minä olen an­ta­va si­nul­le tai­vas­ten val­ta­kun­nan avai­met. Min­kä sinä si­dot maan pääl­lä, se on si­dot­tu tai­vais­sa, ja min­kä sinä va­pau­tat maan pääl­lä, se on myös tai­vais­sa va­pau­tet­tu.”