Ar­to Ko­ta­jär­vi

Kyl­vä­jä­ver­taus opet­taa, et­tä sa­nan sie­men­tä kuu­luu kyl­vää kaik­ki­al­le. Ju­ma­la tie­tää, mil­lai­seen sy­dä­men maa­han sie­men pää­tyy.

Jee­suk­sen ajan Pa­les­tii­nas­sa maa saa­tet­tiin kyn­tää vas­ta kyl­vön jäl­keen. Kyl­vä­jä ei voi­nut tie­tää tar­kas­ti maa­pe­rän laa­tua ei­kä si­ten va­li­ta kyl­vö­koh­taa. Kyn­tö peit­ti sie­me­nen hy­vään maa­pe­rään, mut­ta vie­res­tä saat­toi pal­jas­tua kal­lio ohu­en mul­ta­ker­rok­sen al­ta. Pel­lon poik­ki kul­ki usein ko­vak­si tal­lat­tu pol­ku, tie, jon­ka oheen kyl­vet­tyä sie­men­tä kyn­tö ei juu­ri peit­tä­nyt. Van­han pel­lon reu­na­mil­le oli juur­tu­nut oh­dak­kei­ta, jot­ka kas­vat­ti­vat no­pe­as­ti var­jos­ta­vat var­ret.

Pyhä Hen­ki avaa ym­mär­ryk­sen

Jee­sus esit­ti ver­tauk­sen nel­jän­lai­ses­ta kyl­vö­maas­ta suu­rel­le kan­san­jou­kol­le. Uu­ti­set Jee­suk­sen pu­heis­ta ja te­ois­ta oli­vat kii­ri­neet laa­jas­ti ja kiin­nos­tus hän­tä koh­taan li­sään­tyi. Voi­si­ko tuo mies ol­la juu­ta­lai­sil­le lu­vat­tu ku­nin­gas, joka va­paut­tai­si kan­san val­loit­ta­jan ikees­tä? Ih­mis­ten ajal­li­set huo­let kään­si­vät hei­dän sy­dä­men­sä pois tär­keim­mäs­tä: ”Kuu­le­mal­la kuul­kaa äl­kää­kä kä­sit­tä­kö. Kat­so­mal­la kat­so­kaa äl­kää­kä ym­mär­tä­kö.” (Jes 6:9.)

Jee­suk­sen omil­le on Py­hän Hen­gen voi­mal­la avat­tu tai­vaan val­ta­kun­nan sa­lai­suu­det: Jee­suk­sen ver­tauk­set ja koko Raa­ma­tun il­moi­tus pe­las­tuk­ses­ta. Eti­o­pi­a­lai­nen ho­vi­her­ra ei ym­mär­tä­nyt lu­ke­maan­sa, mut­ta kun apos­to­li se­lit­ti sa­naa, niin hän us­koi ja tun­nus­ti apos­to­lil­le us­kon­sa (Ap. t. 8:30–37). Ker­rot­tu­aan kyl­vä­jä­ver­tauk­sen Jee­sus huu­si kan­san­jou­kol­le: ”Jol­la on kor­vat, se kuul­koon” (Ilm. 2:7).

Juur­tu­nut sie­men tuot­taa sa­don

”Us­ko syn­tyy kuu­le­mi­ses­ta, mut­ta kuu­le­mi­sen syn­nyt­tää Kris­tuk­sen sana” (Room. 10:17). Hyvä maa­pe­rä avaa kor­vat kuu­le­maan. Sil­loin kyl­vet­ty sie­men itää, juur­tuu, kas­vaa ja tuot­taa run­saan sa­don, joka kes­tää uk­kos­myrs­kyt ja hal­la­yöt. ”Kes­tä­vyys on teil­le tar­peen, jot­ta pys­tyi­sit­te täyt­tä­mään Ju­ma­lan tah­don ja si­ten sai­sit­te omak­sen­ne sen, min­kä hän on lu­van­nut” (Hepr. 10:36).

Kyl­vä­jä­ver­tauk­sen mu­kaan sie­men­tä kyl­vet­tiin kaik­ki­al­le. Sa­nal­la oli myös kuu­li­joi­ta, mut­ta jos sie­men jou­tui elä­män hu­mun tal­laa­mak­si, niin pa­ho­lai­nen nouk­ki sen pois ei­kä kuu­li­ja saa­nut pe­las­ta­vaa us­koa. Jos sie­men ei eh­ti­nyt juur­tua kui­vet­tu­nees­sa maas­sa, niin ko­et­te­le­muk­set kui­vat­ti­vat oras­ta­van us­kon tai us­ko tu­kah­tui elä­män huo­lien, rik­kauk­sien ja nau­tin­to­jen peit­tä­es­sä ar­mon au­rin­gon.

Sana täyt­tää teh­tä­vän­sä

Ju­ma­lan sa­nan kyl­vö on Jee­suk­seen us­ko­vien teh­tä­vä. Sa­nan kyl­vä­jän ei tar­vit­se tie­tää, on­ko kyl­vö­het­ki oi­kea tai on­ko sa­nan kuu­li­jan sy­dä­men maa­pe­rä sie­me­nel­le hyvä kas­vu­a­lus­ta, joka tuot­tai­si run­saan sa­don. Je­sa­ja muis­tut­taa, et­tei kyl­vet­ty sana kos­kaan pa­laa tyh­jä­nä, vaan täyt­tää Ju­ma­lan an­ta­man teh­tä­vän (Jes 55:11).

”Ja van­hurs­kau­den he­del­mä­nä on ole­va rau­ha. Sii­tä kas­vaa le­vol­li­nen luot­ta­mus, tur­val­li­suus, joka kes­tää iä­ti. Mi­nun kan­sa­ni saa asua rau­han nii­tyil­lä, tur­val­li­sis­sa asuin­pai­kois­sa, huo­let­to­mil­la le­po­si­joil­la.” (Jes 32:17–18.)

Evan­ke­liu­mi: Luuk. 8:4–15

Raa­mat­tu 1992: Kun pai­kal­le tuli pal­jon vä­keä ja kai­kis­ta kau­pun­geis­ta vir­ta­si ih­mi­siä Jee­suk­sen luo, hän esit­ti heil­le ver­tauk­sen: ”Mies läh­ti kyl­vä­mään sie­men­tä. Kun hän kyl­vi, osa sie­me­nes­tä pu­to­si tien lai­taan. Sii­nä jy­vät tal­lau­tui­vat, ja tai­vaan lin­nut söi­vät ne. Osa pu­to­si kal­li­ol­le ja läh­ti kas­vuun, mut­ta oraat kui­vet­tui­vat, kos­ka ei­vät saa­neet maas­ta kos­teut­ta. Osa pu­to­si kes­kel­le oh­dak­kei­ta, ja kun oras kas­voi, kas­voi­vat oh­dak­keet­kin ja tu­kah­dut­ti­vat sen. Mut­ta osa pu­to­si hy­vään maa­han, kas­voi ja tuot­ti sa­ta­ker­tai­sen sa­don.” Tä­män sa­not­tu­aan Jee­sus huu­si: ”Jol­la on kor­vat, se kuul­koon!”

Ope­tus­lap­set ky­syi­vät Jee­suk­sel­ta, mitä ver­taus tar­koit­ti. Hän sa­noi: ”Te olet­te saa­neet op­pia tun­te­maan Ju­ma­lan val­ta­kun­nan sa­lai­suu­det, mut­ta muil­le ne esi­te­tään ver­tauk­si­na, jot­ta he näh­des­sään­kään ei­vät nä­ki­si ei­vät­kä kuul­les­saan­kaan ym­mär­täi­si. Ver­taus tar­koit­taa tätä: Sie­men on Ju­ma­lan sana. Tien lai­taan pu­don­nut sie­men tar­koit­taa ih­mi­siä, jot­ka kuu­le­vat sa­nan mut­ta joi­den sy­dä­mes­tä Pa­ho­lai­nen heti tu­lee ot­ta­maan sen pois, jot­ta he ei­vät us­koi­si ja pe­las­tui­si. Kal­li­ol­le pu­don­nut sie­men tar­koit­taa nii­tä, jot­ka sa­nan kuul­les­saan ot­ta­vat sen iloi­ten vas­taan mut­ta us­ko­vat vain het­ken ai­kaa. Heil­lä ei ole juur­ta, ja niin he ko­e­tuk­seen jou­tu­es­saan luo­pu­vat. Oh­dak­kei­siin pu­don­nut osa tar­koit­taa nii­tä, jot­ka kuu­le­vat sa­nan mut­ta sit­ten tu­kah­tu­vat elä­män huo­liin, rik­kau­teen ja nau­tin­toi­hin. He ei­vät tuo­ta kyp­sää sa­toa. Mut­ta hy­vään maa­han pu­don­nut sie­men tar­koit­taa nii­tä, jot­ka sa­nan kuul­tu­aan py­sy­vät sii­nä puh­tain ja ehein sy­dä­min ja kes­tä­vi­nä tuot­ta­vat sa­toa.”

Bib­lia: Mut­ta kuin pal­jo kan­saa ko­koon­tui, ja he rien­si­vät jo­kai­ses­ta kau­pun­gis­ta hä­nen ty­kön­sä, sa­noi hän ver­tauk­sel­la: Kyl­vä­jä meni ulos sie­men­tän­sä kyl­vä­mään; ja kuin hän kyl­vi, lan­ke­si muu­ta­ma tien oheen, ja se tal­lat­tiin, ja tai­vaan lin­nut söi­vät sen. Ja muu­ta­ma lan­ke­si ki­vis­töön, ja kuin se tuli ylös, kui­vet­tui se, et­tei ol­lut mär­kyyt­tä. Ja muu­ta­ma lan­ke­si or­jan­tap­pu­roi­hin, ja or­jan­tap­pu­rat yn­nä kä­vi­vät ylös ja tu­kah­dut­ti­vat sen. Ja muu­ta­ma lan­ke­si hy­vään maa­han, ja kuin se kävi ylös, teki se sa­ta­ker­tai­sen he­del­män. Kuin hän tä­män sa­noi, huu­si hän: jol­la on kor­vat kuul­la, se kuul­kaan.

Niin hä­nen ope­tus­lap­sen­sa ky­syi­vät hä­nel­tä, sa­no­en: mikä olis tämä ver­taus? Niin hän sa­noi: teil­le on an­net­tu tuta Ju­ma­lan val­ta­kun­nan sa­lau­det, mut­ta muil­le ver­taus­ten kaut­ta, et­tei hei­dän sitä pi­täis nä­ke­män, vaik­ka nä­ki­si­vät, ei­kä ym­mär­tä­män, vaik­ka he kuu­li­si­vat. Mut­ta tämä on ver­taus: sie­men on Ju­ma­lan sana. Mut­ta jot­ka tien oheen, ovat ne, jot­ka kuu­le­vat; sit­te tu­lee per­ke­le ja ot­taa sa­nan hei­dän sy­dä­mes­tän­sä, et­tei he us­koi­si ja va­paak­si tu­li­si. Mut­ta jot­ka ki­vis­töön, ovat ne, kuin he kuu­le­vat, ot­ta­vat he sa­nan ilol­la vas­taan; ja ei heil­lä ole juur­ta, het­kek­si he us­ko­vat, ja kiu­sauk­sen ajal­la lan­kee­vat pois. Mut­ta se mikä or­jan­tap­pu­roi­hin lan­ke­si, ovat ne, jot­ka kuu­le­vat, ja me­ne­vät pois, ja tu­ka­hu­te­taan su­rus­ta, rik­kau­des­ta ja elä­män he­ku­mas­ta, ei­kä kan­na he­del­mää. Mut­ta jot­ka hy­vään maa­han, ovat ne, jot­ka sa­nan kuu­le­vat ja kät­ke­vät hy­väl­lä ja toi­mel­li­sel­la sy­dä­mel­lä, ja saat­ta­vat he­del­män kär­si­väl­li­syy­des­sä.