Johannes Kastajan vanhemmat olivat Elisabet ja Sakarias. Luukkaan evankeliumi antaa heistä hyvän todistuksen: ”He olivat kumpikin Jumalan silmissä hurskaita ja elivät nuhteettomasti kaikkien Herran käskyjen ja säädösten mukaan. Mutta lapsia heillä ei ollut, sillä Elisabet oli hedelmätön, ja he molemmat olivat jo iäkkäitä.” (Luuk. 1:6–7.)
Lapsettomuus saattaa olla kipeä asia. Kun pitkään lasta kaivannut Sakaria sai enkeli Gabrielilta viestin syntyvästä lapsesta, hän ajatteli: ”Tämän on Herra minulle tehnyt. Hän on katsonut minun puoleeni ja päästää minut ihmisten halveksunnasta.” (Luuk. 1:25.) Sakariaan nimikin tarkoittaa: Herra muistaa. Ihminen, joka oli saanut osakseen toisten halveksunnan, ei ollut kuitenkaan Jumalan unohtama.
Enkeli ilmoitti uutisen
Vanhassa testamentissa ilmenee, että tavallisesti äidit antavat nimen vastasyntyneelle (ks. esim. 1. Moos. 29:32). Tämän tavan mukaan Elisabetkin ilmoitti lapsensa nimen. Nimi ilmoitettiin ympärileikkauk-sen yhteydessä. Isän nimen antaminen lapselle ei ollut tavallista, mutta varmaan läsnäolijoiden hämmästys näkyi. Sakarias, eli Herra muistaa, olisi sopinut vanhan ihmisen saaman lapsen nimeksi erityisen hyvin.
Nimi haluttiin vielä varmistaa lapsen isältä. Enkelin ilmestyksen jälkeen Sakarias ei ollut kyennyt puhumaan. Niinpä hänelle annettiin kirjoitustaulu. Hän antoi saman viestin kuin Elisabet: ”Lapsen nimi on Johannes” (Luuk. 1:63).
Nimen taustalla oli enkeli Gabrielin viesti: ”älä pelkää, Sakarias. Rukouksesi on kuultu, vaimosi Elisabet synnyttää sinulle pojan ja sinä annat hänelle nimeksi Johannes. Ilo ja riemu täyttävät sinut, ja monet iloitsevat hänen syntymästään.” (Luuk. 1:13–14.)
Viesti suurista teoista
Nimi Johannes tulee sanasta Jahve, eli Jumala on armollinen. Jo lapsen enkeliltä saama nimi oli vahva viesti Jumalan suurista teoista.
Evankeliumi kertoo: ”Sillä seudulla joutuivat kaikki pelon valtaan, ja näistä tapahtumista puhuttiin laajalti koko Juudean vuoriseudulla. Ne, jotka niistä kuulivat, painoivat kaiken mieleensä ja sanoivat: ’Mikähän tästä lapsesta tulee?’ Sillä Herran käsi oli hänen yllään.” (Luuk. 1:65–66.)
Johannes Kastajasta todella puhuttiin hänen elinaikanaan. Tästä todistavat paitsi kristilliset lähteet, myös aikansa juutalaisen historioitsijan Josefuksen kirjoitukset.
Jumalan armo kirkastaa
Sakariaan profetia kuvastaa lapsensa elämää seuraavasti: ”Sinä johdat hänen kansansa tuntemaan pelastuksen, syntien anteeksiantamisen. Näin meidän Jumalamme hyvyydessään armahtaa meitä: Korkeudesta saapuu luoksemme aamun koitto. Se loistaa pimeydessä ja kuoleman varjossa eläville, se ohjaa jalkamme rauhan tielle. (Luuk. 1:77–79.)
Tämän profetian mukaisesti Johannes Kastaja julisti rohkeasti parannuksen kastetta. Monet ihmiset tunnustivat syntinsä ja tekivät parannuksen.
Juhannusta vietetään keskikesän valon juhlana. Kuten valo on herättänyt luonnon täyteen loistoonsa, voi syntien anteeksiantamuksen saarna nostaa väsyneet ja voimattomat uuteen toivoon ja kirkkauteen.
Rukousten lapsi
Elisabet ja Sakarias, paitsi kantoivat huolta lapsestaan, ottivat suojelukseensa myös Herran äidin Marian (Luuk. 1:39–45). Johannes sai kasvaa kodissaan ja ystäviensä keskellä tuntien, että ”Herran käsi on hänen yllään.”
Käden laittaminen pään päälle on vahva kuvaus siunauksen välittämisestä. Johannes Kastajan virressä 12 sanotaankin: ”ihminen ihmiseltä Jumalan lahjat saa.” Juhannuksen sanoma rohkaisee meitä sekä katselemaan Jumalan hyvyyttä että jakamaan sitä toinen toisillemme.
Teksti: Markus Kopperoinen
Kuva: Jaakko Koskelo
Raamatunkohtia, joihin kirjoitus pohjautuu:
Juhannuspäivä: Ps. 92:2–6, Jes. 51:3–6, Ap. t. 14:15–17, Luuk. 1:57–66
Julkaistu Päivämiehessä 18.6.2014.
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys