JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Johannes Kastaja, rohkea julistaja

Päivämies
Sana sunnuntaiksi
18.6.2014 0.00

Juttua muokattu:

1.1. 23:43
2020010123431520140618000000

Jo­han­nes Kas­ta­jan van­hem­mat oli­vat Eli­sa­bet ja Sa­ka­ri­as. Luuk­kaan evan­ke­liu­mi an­taa heis­tä hy­vän to­dis­tuk­sen: ”He oli­vat kum­pi­kin Ju­ma­lan sil­mis­sä hurs­kai­ta ja eli­vät nuh­teet­to­mas­ti kaik­kien Her­ran käs­ky­jen ja sää­dös­ten mu­kaan. Mut­ta lap­sia heil­lä ei ol­lut, sil­lä Eli­sa­bet oli he­del­mä­tön, ja he mo­lem­mat oli­vat jo iäk­käi­tä.” (Luuk. 1:6–7.)

Lap­set­to­muus saat­taa ol­la ki­peä asia. Kun pit­kään las­ta kai­van­nut Sa­ka­ria sai en­ke­li Gab­rie­lil­ta vies­tin syn­ty­väs­tä lap­ses­ta, hän ajat­te­li: ”Tä­män on Her­ra mi­nul­le teh­nyt. Hän on kat­so­nut mi­nun puo­lee­ni ja pääs­tää mi­nut ih­mis­ten hal­vek­sun­nas­ta.” (Luuk. 1:25.) Sa­ka­ri­aan ni­mi­kin tar­koit­taa: Her­ra muis­taa. Ih­mi­nen, joka oli saa­nut osak­seen tois­ten hal­vek­sun­nan, ei ol­lut kui­ten­kaan Ju­ma­lan unoh­ta­ma.

En­ke­li il­moit­ti uu­ti­sen

Van­has­sa tes­ta­men­tis­sa il­me­nee, et­tä ta­val­li­ses­ti äi­dit an­ta­vat ni­men vas­ta­syn­ty­neel­le (ks. esim. 1. Moos. 29:32). Tä­män ta­van mu­kaan Eli­sa­bet­kin il­moit­ti lap­sen­sa ni­men. Nimi il­moi­tet­tiin ym­pä­ri­leik­kauk-sen yh­tey­des­sä. Isän ni­men an­ta­mi­nen lap­sel­le ei ol­lut ta­val­lis­ta, mut­ta var­maan läs­nä­o­li­joi­den häm­mäs­tys nä­kyi. Sa­ka­ri­as, eli Her­ra muis­taa, oli­si so­pi­nut van­han ih­mi­sen saa­man lap­sen ni­mek­si eri­tyi­sen hy­vin.

Nimi ha­lut­tiin vie­lä var­mis­taa lap­sen isäl­tä. En­ke­lin il­mes­tyk­sen jäl­keen Sa­ka­ri­as ei ol­lut ky­en­nyt pu­hu­maan. Niin­pä hä­nel­le an­net­tiin kir­joi­tus­tau­lu. Hän an­toi sa­man vies­tin kuin Eli­sa­bet: ”Lap­sen nimi on Jo­han­nes” (Luuk. 1:63).

Ni­men taus­tal­la oli en­ke­li Gab­rie­lin vies­ti: ”älä pel­kää, Sa­ka­ri­as. Ru­kouk­se­si on kuul­tu, vai­mo­si Eli­sa­bet syn­nyt­tää si­nul­le po­jan ja sinä an­nat hä­nel­le ni­mek­si Jo­han­nes. Ilo ja rie­mu täyt­tä­vät si­nut, ja mo­net iloit­se­vat hä­nen syn­ty­mäs­tään.” (Luuk. 1:13–14.)

Vies­ti suu­ris­ta te­ois­ta

Nimi Jo­han­nes tu­lee sa­nas­ta Jah­ve, eli Ju­ma­la on ar­mol­li­nen. Jo lap­sen en­ke­lil­tä saa­ma nimi oli vah­va vies­ti Ju­ma­lan suu­ris­ta te­ois­ta.

Evan­ke­liu­mi ker­too: ”Sil­lä seu­dul­la jou­tui­vat kaik­ki pe­lon val­taan, ja näis­tä ta­pah­tu­mis­ta pu­hut­tiin laa­jal­ti koko Juu­de­an vuo­ri­seu­dul­la. Ne, jot­ka niis­tä kuu­li­vat, pai­noi­vat kai­ken mie­leen­sä ja sa­noi­vat: ’Mi­kä­hän täs­tä lap­ses­ta tu­lee?’ Sil­lä Her­ran käsi oli hä­nen yl­lään.” (Luuk. 1:65–66.)

Jo­han­nes Kas­ta­jas­ta to­del­la pu­hut­tiin hä­nen eli­nai­ka­naan. Täs­tä to­dis­ta­vat pait­si kris­til­li­set läh­teet, myös ai­kan­sa juu­ta­lai­sen his­to­ri­oit­si­jan Jo­se­fuk­sen kir­joi­tuk­set.

Ju­ma­lan ar­mo kir­kas­taa

Sa­ka­ri­aan pro­fe­tia ku­vas­taa lap­sen­sa elä­mää seu­raa­vas­ti: ”Sinä joh­dat hä­nen kan­san­sa tun­te­maan pe­las­tuk­sen, syn­tien an­teek­si­an­ta­mi­sen. Näin mei­dän Ju­ma­lam­me hy­vyy­des­sään ar­mah­taa mei­tä: Kor­keu­des­ta saa­puu luok­sem­me aa­mun koit­to. Se lois­taa pi­mey­des­sä ja kuo­le­man var­jos­sa elä­vil­le, se oh­jaa jal­kam­me rau­han tiel­le. (Luuk. 1:77–79.)

Tä­män pro­fe­ti­an mu­kai­ses­ti Jo­han­nes Kas­ta­ja ju­lis­ti roh­ke­as­ti pa­ran­nuk­sen kas­tet­ta. Mo­net ih­mi­set tun­nus­ti­vat syn­tin­sä ja te­ki­vät pa­ran­nuk­sen.

Ju­han­nus­ta vie­te­tään kes­ki­ke­sän va­lon juh­la­na. Ku­ten valo on he­rät­tä­nyt luon­non täy­teen lois­toon­sa, voi syn­tien an­teek­si­an­ta­muk­sen saar­na nos­taa vä­sy­neet ja voi­mat­to­mat uu­teen toi­voon ja kirk­kau­teen.

Ru­kous­ten lap­si

Eli­sa­bet ja Sa­ka­ri­as, pait­si kan­toi­vat huol­ta lap­ses­taan, ot­ti­vat suo­je­luk­seen­sa myös Her­ran äi­din Ma­ri­an (Luuk. 1:39–45). Jo­han­nes sai kas­vaa ko­dis­saan ja ys­tä­vien­sä kes­kel­lä tun­tien, et­tä ”Her­ran käsi on hä­nen yl­lään.”

Kä­den lait­ta­mi­nen pään pääl­le on vah­va ku­vaus siu­nauk­sen vä­lit­tä­mi­ses­tä. Jo­han­nes Kas­ta­jan vir­res­sä 12 sa­no­taan­kin: ”ih­mi­nen ih­mi­sel­tä Ju­ma­lan lah­jat saa.” Ju­han­nuk­sen sa­no­ma roh­kai­see mei­tä sekä kat­se­le­maan Ju­ma­lan hy­vyyt­tä et­tä ja­ka­maan sitä toi­nen toi­sil­lem­me.

Teks­ti: Mar­kus Kop­pe­roi­nen

Kuva: Jaak­ko Kos­ke­lo

Raa­ma­tun­koh­tia, joi­hin kir­joi­tus poh­jau­tuu:

Ju­han­nus­päi­vä: Ps. 92:2–6, Jes. 51:3–6, Ap. t. 14:15–17, Luuk. 1:57–66

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 18.6.2014.

27.5.2022

Hyvä on sen osa, joka luottaa Herraan, ei etsi apua pahan voimilta eikä käänny niiden puoleen, jotka valhetta palvelevat. Ps. 40:5

Viikon kysymys