Jaak­ko Sääs­ki­lah­ti

Jee­sus ava­si tai­vaa­seen joh­ta­van tien seu­raa­jil­leen ja tar­jo­si us­kon lah­ja­na täy­del­li­sen ar­mah­duk­sen kai­kil­le ka­tu­vil­le.

Päi­vän evan­ke­liu­mi­teks­tin mu­kaan Jee­sus sa­noi kuu­li­joil­leen, et­tä fa­ri­seus­ten ope­tus­ta kan­nat­ti kuun­nel­la. Fa­ri­seus­ten ope­tus Moo­sek­sen lais­ta oli oi­ke­aa, mut­ta hei­dän te­kon­sa oli­vat vää­riä. Mei­dän on hyvä tut­kia it­se­äm­me, et­tei te­ois­sam­me ja ope­tuk­ses­sa ole ris­ti­rii­taa. Fa­ri­seuk­set ei­vät omis­ta­neet us­kon lah­jaa, mut­ta he pi­ti­vät esil­lä Moo­sek­sen la­kia sekä pro­feet­to­jen kir­joi­tuk­sia.

Ope­tus­ta oi­ke­as­ta ja vää­räs­tä toi­voi­si kuul­ta­van ylei­sem­min­kin, sil­lä Ju­ma­lan laki suo­je­lee ja oh­jaa elä­mää. Par­haim­mil­laan laki he­rät­tää oman­tun­non, ja Pyhä Hen­ki voi syn­nyt­tää näin ih­mi­sen sy­dä­mes­sä us­kon.

Jee­sus va­roit­ti nou­dat­ta­mas­ta fa­ri­seus­ten te­ko­ja. Raa­ma­tun teks­ti ker­too hei­dän te­ko­jen­sa ol­leen hy­vin näyt­tä­viä. Fa­ri­seuk­set is­tui­vat etum­mai­sil­la is­tui­mil­laan ja käyt­ti­vät merk­ke­jä, jot­ka ker­toi­vat hei­dän vai­ku­tus­val­tai­ses­ta ase­mas­taan. Le­ve­ät raa­ma­tun­lau­se­ko­te­lot ja viit­to­jen tup­sut nä­kyi­vät kau­as. Näil­lä ar­vo­mer­keil­lä an­sait­tiin vain ih­mis­ten kun­nia. Ju­ma­la kat­soi sy­dä­meen. Ul­ko­kul­tai­nen kuo­ri ei es­tä­nyt Ju­ma­lan lä­pi­va­lai­se­vaa kat­set­ta.

Ju­ma­lan ar­mol­li­nen kat­se

Olem­me koko ajan Ju­ma­lan kas­vo­jen al­la täy­sin pal­jaa­na ja alas­to­ma­na. Jos ym­mär­räm­me ja tun­nis­tam­me tä­män alas­to­muu­den, voi­vat sie­lun pe­las­tuk­sen asi­at tul­la oi­ke­aan jär­jes­tyk­seen. Ei ole mi­tään, mikä py­syi­si pii­los­sa. Muis­tam­me en­sim­mäi­sen ih­mis­pa­rin, joka pii­lou­tui alas­to­muu­den vuok­si pen­sai­den se­kaan. Ju­ma­la kut­sui ih­mis­tä.

Syn­nin kau­his­tut­ta­vat asi­at ei­vät kes­tä päi­vän­va­loa. Ju­ma­lan kat­se oli on­nek­si ka­tu­via koh­taan ar­mol­li­nen. Jee­sus kat­soi ar­mol­li­ses­ti Pie­ta­riin, kun hän oli kiel­tä­nyt hä­net. Jee­suk­sen kas­vot jäi­vät var­mas­ti syn­ti­sen nai­sen mie­leen, kun hän kui­va­si hiuk­sil­laan Jee­suk­sen ja­lat ja ra­kas­ti hän­tä sy­dä­mes­tään as­ti. Kaik­ki­nä­ke­vä Ju­ma­la voi tun­tua an­ka­ral­ta, jos ei ole oman­tun­non rau­haa. Sy­dä­mes­tä as­ti an­teek­si saa­nut ih­mi­nen ko­kee Ju­ma­lan kaik­ki­nä­ke­vyy­den tur­val­li­se­na, Isän kat­see­na.

Fa­ri­seus­ten ar­mo­ton puhe

Fa­ri­seus­ten toi­nen vika oli sii­nä, et­tei­vät he it­se kan­ta­neet ras­kai­ta taak­ko­ja. He mie­lel­lään saar­na­si­vat la­kia, mut­ta jät­ti­vät ar­mon pois saar­nas­ta. Puhe oli ar­mo­ton­ta. Jos he oli­si­vat osal­lis­tu­neet ras­kai­den lain käs­ky­jen nou­dat­ta­mi­seen, hei­dän oli­si ol­lut mah­do­ton­ta saar­na­ta yk­si­no­maan Ju­ma­lan la­kia ja vaa­tia sen täy­del­lis­tä nou­dat­ta­mis­ta.

He oli­vat lain ylä­puo­lel­la ja hei­dän ul­ko­kul­tai­nen kuo­ren­sa näyt­ti täy­del­li­sel­tä, mut­ta si­säl­lä kas­voi kat­ke­ruus Jee­sus­ta koh­taan. Jee­sus pu­hui usein hen­gen he­del­mis­tä ja puus­ta, jon­ka he­del­mis­tä tun­ne­taan us­kon­van­hurs­kaus. Fa­ri­seus­ten he­del­mät ei­vät ol­leet pa­ran­nuk­sen hy­viä he­del­miä, vaan oma­van­hurs­kau­den kit­ke­riä ja kar­vai­ta he­del­miä.

Jee­sus täyt­ti lain

Jee­sus alis­tui ih­mi­sen osaan. Hän ot­ti kan­net­ta­vak­seen mei­dän syn­tim­me sekä syn­nis­tä koi­tu­van ran­gais­tuk­sen (Piet. 5:7). Hä­nen luon­tee­no­mi­nai­suu­ten­sa oli täy­sin vas­tak­kai­nen fa­ri­seuk­siin näh­den. Jee­sus ei sä­lyt­tä­nyt lain ras­kai­den taak­ko­jen kan­ta­mis­ta ih­mi­sil­le, vaan ot­ti ne it­sel­leen. Hän tuli täyt­tä­mään lain. Syn­nin taak­koi­hin si­säl­tyi myös ran­gais­tus rik­ko­muk­sis­ta. Jee­sus oli Ju­ma­lan vi­han sekä ran­gais­tuk­sen alai­nen. Tämä so­vin­to­työ oli täy­del­li­nen vas­ta­koh­ta fa­ri­seus­ten ra­ken­ta­mal­le oma­van­hurs­kau­del­le.

Jee­sus täyt­ti lain ja se mer­kit­si sitä, et­tä Ju­ma­la säi­lyt­ti it­sel­lään täy­del­li­sen oi­keu­den­mu­kai­suu­den. Sa­mal­la Ju­ma­la pys­tyi ar­mah­ta­maan syn­tiin lan­gen­neen ih­mi­sen. Fa­ri­seus­ten puhe Ju­ma­lan täy­del­li­ses­tä van­hurs­kau­des­ta oli ai­toa, mut­ta heil­le ei avau­tu­nut pää­syä sii­hen. Pe­las­tus­ta ei voi saa­vut­taa omil­la te­oil­laan. Vain us­kon kaut­ta voi omis­taa syn­tien so­vi­tuk­sen.