Raamatussa paastoaminen on tärkeä osa hartauselämää. Se on kuulunut osana koko seurakunnan rukoukseen. Paastolla voitiin osoittaa katumusta eri elämäntilanteissa, ja kansa paastosi varsinkin suruaikana. Paastoa harjoitettiin myös onnettomuuksien ja tappioiden hetkinä. Silti laki määräsi vain yhden paaston, joka tuli toteuttaa suurena sovintopäivänä (3. Moos. 16:29–34).
Pakkosiirtolaisuuden jälkeen paastopäivien määrää lisättiin. Ihmiset surivat Jerusalemin hävitystä pitämällä vuosittain neljä paastopäivää. Myöhemmin paasto kuului keskeisenä osana fariseusten hurskauselämään. Hurskaimmat heistä paastosivat kaksi kertaa viikossa (Luuk. 18:12). Myös Johannes Kastajan oppilaat osoittivat katumustaan paastoamalla.
Ihmistekoinen paasto ei kelpaa
Paasto oli ulkonainen teko, joka oli tehtävä vain sisäisen tarpeen vaatimuksesta. Kaikki paastoaminen ei kuitenkaan ollut aitoa. Vanhan testamentin profeetat arvostelivat sellaista paastoa, joka ei johtanut sisäiseen uudistumiseen eikä oikeuden tekemiseen.
Juutalaiset eivät lopulta paastonneet Jumalan kunniaksi. Sen sijaan paastosta kehittyi heille lainomainen ihmisteko, jolla he halusivat lepyttää Jumalaa ja ansaita autuutta. Sen vuoksi he paastosivat pakonomaisesti. Jumala kuitenkin tuomitsi profeettojensa välityksellä tällaisen paaston (Jes. 58:3–5; Sak. 7:5–6). Paastosta oli tullut monille juutalaisille nautinnon hakemisen ja teeskentelyn aihe. Jeesus varoittikin oppilaitaan farisealaisesta hapatuksesta.
Jeesus vastasi Johanneksen oppilaiden esittämään kysymykseen paastosta kahdella esimerkillä. Niiden avulla hän halusi osoittaa, että ihmistekoihin tukeutuva vanhurskaus ja Jumalan lahjavanhurskaus ovat kaksi eri asiaa. Uutta ei voida yhdistää vanhaan; omavanhurskauden peitteeksi ei voida ottaa Jumalan armoa.
Päästäkseen lahjavanhurskaudesta osalliseksi ihmisen sydämessä tulisi tapahtua Jumalan mielen mukainen katumus. Sen jälkeen murhe synnistä ajaa hänet Jumalan lasten yhteyteen ja omakohtaisen evankeliumin kuulemiseen ja uskomiseen.
Paasto on iloinen oikeus
Jeesus vapautti paaston sen lainomaisuudesta oikeaan tehtävään, joka korosti kristityn vapautta. Ennen julkisen tehtävänsä alkamista Jeesus paastosi erämaan yksinäisyydessä neljäkymmentä päivää. Hän opetti lähimmille seuraajilleen, että paasto oli iloinen ja riemullinen oikeus. Jeesus muistutti siitä, ettei paastoa tulisi tehdä sen vuoksi, että ihmiset näkisivät sen. Usko ja Jumalan vaikuttama rakkaus avasivat näköalan oikeaan paastoon.
Jeesus ei vaatinut oppilaitaan paastoamaan, mutta ei hän sitä vastustanutkaan. Oppilaat olivat sulhasen seuralaisia, eivätkä häät olleet paaston aikaa. He iloitsivat Yljän läsnäolosta, vaikka iäiset häät eivät vielä olleet alkaneet. Sen jälkeen kun Jeesus otettiin heiltä pois, hänen lähimmät seuraajansa paastosivat (Ap. t. 13:2–3; Kor. 11:27).
Oikean vapauden puolesta
Oikea Jumalan lapsen vapaus ei ole ollut itsestäänselvyys. Paavali kävi taistelua kristityn vapauden puolesta niitä juutalaiskristittyjä vastaan, jotka vaativat, että Jumalan lasten oli noudatettava juutalaisten lakia. Tähän asiaan oli tarvetta palata erityisesti Galatiassa. Kristillisyyden historiassa on myöhemmin jouduttu keskustelemaan lain kolmannesta käytöstä, jonka mukaan lain tulisi kuulua myös uskovaisille ”ojennusnuoraksi”.
Jeesus piti kotikaupungissaan Nasaretissa valtaistuinpuheensa. Siinä hän julisti köyhille hyvää sanomaa ja lupasi päästää sorretut vapauteen. Kristitty kokeekin olevansa vapaa lain vaatimasta orjuudesta. Hän on osallinen Jumalan rakkaudesta. Elävä usko ja siitä heijastuva rakkaus auttavat häntä palvelemaan Jumalaa ja lähimmäisiä. Elämä Jumalan valtakunnan osallisuudessa on vanhurskautta, rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä.
Hannu Heinänen
Raamatunkohtia, joihin kirjoitus pohjautuu:
18. sunnuntai helluntaista: Ps. 119: 97–104, Aam. 5:21–24, Kol. 2:16–23, Mark. 2:18–22
Julkaistu Päivämiehessä 8.10.2014.
Kuva: Kari Vengasaho
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys
Ilmoitukset
Välähdyksiä rovasti Pentti Kopperoisen elämän varrelta sekä ajankuvaa suomalaisten elämästä 1930-luvulta nykypäiviin.
Lapuan tuomiokirkon yhteislauluäänite välittää rauhan sanomaa tuttujen virsien ja Siionin laulujen kautta.
Mihin syntien anteeksiantamus perustuu Raamatun mukaan? Kirjoittaja käy läpi Uuden testamentin anteeksiantamusta käsittelevät kohdat, joiden kautta avautuu monipuolinen ja selkeä kuva aiheesta.