JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Jumalan lapsen oikea vapaus

Päivämies
Sana sunnuntaiksi
8.10.2014 0.00

Juttua muokattu:

1.1. 23:47
2020010123470420141008000000

Raa­ma­tus­sa paas­to­a­mi­nen on tär­keä osa har­tau­se­lä­mää. Se on kuu­lu­nut osa­na koko seu­ra­kun­nan ru­kouk­seen. Paas­tol­la voi­tiin osoit­taa ka­tu­mus­ta eri elä­män­ti­lan­teis­sa, ja kan­sa paas­to­si var­sin­kin su­ru­ai­ka­na. Paas­toa har­joi­tet­tiin myös on­net­to­muuk­sien ja tap­pi­oi­den het­ki­nä. Sil­ti laki mää­rä­si vain yh­den paas­ton, joka tuli to­teut­taa suu­re­na so­vin­to­päi­vä­nä (3. Moos. 16:29–34).

Pak­ko­siir­to­lai­suu­den jäl­keen paas­to­päi­vien mää­rää li­sät­tiin. Ih­mi­set su­ri­vat Je­ru­sa­le­min hä­vi­tys­tä pi­tä­mäl­lä vuo­sit­tain nel­jä paas­to­päi­vää. Myö­hem­min paas­to kuu­lui kes­kei­se­nä osa­na fa­ri­seus­ten hurs­kau­se­lä­mään. Hurs­kaim­mat heis­tä paas­to­si­vat kak­si ker­taa vii­kos­sa (Luuk. 18:12). Myös Jo­han­nes Kas­ta­jan op­pi­laat osoit­ti­vat ka­tu­mus­taan paas­to­a­mal­la.

Ih­mis­te­koi­nen paas­to ei kel­paa

Paas­to oli ul­ko­nai­nen teko, joka oli teh­tä­vä vain si­säi­sen tar­peen vaa­ti­muk­ses­ta. Kaik­ki paas­to­a­mi­nen ei kui­ten­kaan ol­lut ai­toa. Van­han tes­ta­men­tin pro­fee­tat ar­vos­te­li­vat sel­lais­ta paas­toa, joka ei joh­ta­nut si­säi­seen uu­dis­tu­mi­seen ei­kä oi­keu­den te­ke­mi­seen.

Juu­ta­lai­set ei­vät lo­pul­ta paas­ton­neet Ju­ma­lan kun­ni­ak­si. Sen si­jaan paas­tos­ta ke­hit­tyi heil­le lai­no­mai­nen ih­mis­te­ko, jol­la he ha­lu­si­vat le­pyt­tää Ju­ma­laa ja an­sai­ta au­tuut­ta. Sen vuok­si he paas­to­si­vat pa­ko­no­mai­ses­ti. Ju­ma­la kui­ten­kin tuo­mit­si pro­feet­to­jen­sa vä­li­tyk­sel­lä täl­lai­sen paas­ton (Jes. 58:3–5; Sak. 7:5–6). Paas­tos­ta oli tul­lut mo­nil­le juu­ta­lai­sil­le nau­tin­non ha­ke­mi­sen ja tees­ken­te­lyn ai­he. Jee­sus va­roit­ti­kin op­pi­lai­taan fa­ri­se­a­lai­ses­ta ha­pa­tuk­ses­ta.

Jee­sus vas­ta­si Jo­han­nek­sen op­pi­lai­den esit­tä­mään ky­sy­myk­seen paas­tos­ta kah­del­la esi­mer­kil­lä. Nii­den avul­la hän ha­lu­si osoit­taa, et­tä ih­mis­te­koi­hin tu­keu­tu­va van­hurs­kaus ja Ju­ma­lan lah­ja­van­hurs­kaus ovat kak­si eri asi­aa. Uut­ta ei voi­da yh­dis­tää van­haan; oma­van­hurs­kau­den peit­teek­si ei voi­da ot­taa Ju­ma­lan ar­moa.

Pääs­täk­seen lah­ja­van­hurs­kau­des­ta osal­li­sek­si ih­mi­sen sy­dä­mes­sä tu­li­si ta­pah­tua Ju­ma­lan mie­len mu­kai­nen ka­tu­mus. Sen jäl­keen mur­he syn­nis­tä ajaa hä­net Ju­ma­lan las­ten yh­tey­teen ja oma­koh­tai­sen evan­ke­liu­min kuu­le­mi­seen ja us­ko­mi­seen.

Paas­to on iloi­nen oi­keus

Jee­sus va­paut­ti paas­ton sen lai­no­mai­suu­des­ta oi­ke­aan teh­tä­vään, joka ko­ros­ti kris­ti­tyn va­paut­ta. En­nen jul­ki­sen teh­tä­vän­sä al­ka­mis­ta Jee­sus paas­to­si erä­maan yk­si­näi­syy­des­sä nel­jä­kym­men­tä päi­vää. Hän opet­ti lä­him­mil­le seu­raa­jil­leen, et­tä paas­to oli iloi­nen ja rie­mul­li­nen oi­keus. Jee­sus muis­tut­ti sii­tä, et­tei paas­toa tu­li­si teh­dä sen vuok­si, et­tä ih­mi­set nä­ki­si­vät sen. Us­ko ja Ju­ma­lan vai­kut­ta­ma rak­kaus ava­si­vat nä­kö­a­lan oi­ke­aan paas­toon.

Jee­sus ei vaa­ti­nut op­pi­lai­taan paas­to­a­maan, mut­ta ei hän sitä vas­tus­ta­nut­kaan. Op­pi­laat oli­vat sul­ha­sen seu­ra­lai­sia, ei­vät­kä häät ol­leet paas­ton ai­kaa. He iloit­si­vat Yl­jän läs­nä­o­los­ta, vaik­ka iä­i­set häät ei­vät vie­lä ol­leet al­ka­neet. Sen jäl­keen kun Jee­sus otet­tiin heil­tä pois, hä­nen lä­him­mät seu­raa­jan­sa paas­to­si­vat (Ap. t. 13:2–3; Kor. 11:27).

Oi­ke­an va­pau­den puo­les­ta

Oi­kea Ju­ma­lan lap­sen va­paus ei ole ol­lut it­ses­tään­sel­vyys. Paa­va­li kävi tais­te­lua kris­ti­tyn va­pau­den puo­les­ta nii­tä juu­ta­laisk­ris­tit­ty­jä vas­taan, jot­ka vaa­ti­vat, et­tä Ju­ma­lan las­ten oli nou­da­tet­ta­va juu­ta­lais­ten la­kia. Tä­hän asi­aan oli tar­vet­ta pa­la­ta eri­tyi­ses­ti Ga­la­ti­as­sa. Kris­til­li­syy­den his­to­ri­as­sa on myö­hem­min jou­dut­tu kes­kus­te­le­maan lain kol­man­nes­ta käy­tös­tä, jon­ka mu­kaan lain tu­li­si kuu­lua myös us­ko­vai­sil­le ”ojen­nus­nuo­rak­si”.

Jee­sus piti ko­ti­kau­pun­gis­saan Na­sa­re­tis­sa val­tais­tuin­pu­heen­sa. Sii­nä hän ju­lis­ti köy­hil­le hy­vää sa­no­maa ja lu­pa­si pääs­tää sor­re­tut va­pau­teen. Kris­tit­ty ko­kee­kin ole­van­sa va­paa lain vaa­ti­mas­ta or­juu­des­ta. Hän on osal­li­nen Ju­ma­lan rak­kau­des­ta. Elä­vä us­ko ja sii­tä hei­jas­tu­va rak­kaus aut­ta­vat hän­tä pal­ve­le­maan Ju­ma­laa ja lä­him­mäi­siä. Elä­mä Ju­ma­lan val­ta­kun­nan osal­li­suu­des­sa on van­hurs­kaut­ta, rau­haa ja iloa Py­häs­sä Hen­ges­sä.

Han­nu Hei­nä­nen

Raa­ma­tun­koh­tia, joi­hin kir­joi­tus poh­jau­tuu:

18. sun­nun­tai hel­lun­tais­ta: Ps. 119: 97–104, Aam. 5:21–24, Kol. 2:16–23, Mark. 2:18–22

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 8.10.2014.

Kuva: Kari Ven­ga­sa­ho

27.5.2022

Hyvä on sen osa, joka luottaa Herraan, ei etsi apua pahan voimilta eikä käänny niiden puoleen, jotka valhetta palvelevat. Ps. 40:5

Viikon kysymys