JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Luoja, Lunastaja ja Pyhittäjä

Päivämies
Sana sunnuntaiksi
11.6.2014 0.00

Juttua muokattu:

1.1. 23:43
2020010123430520140611000000

Ju­ma­lan ole­mus ylit­tää ih­mi­sen ym­mär­ryk­sen. Ju­ma­la on yk­si, mut­ta hän on il­moit­ta­nut it­sen­sä Isä­nä, Poi­ka­na ja Py­hä­nä Hen­ke­nä.

Näis­sä kol­mes­sa per­soo­nas­saan Ju­ma­la vai­kut­taa Luo­ja­na, Lu­nas­ta­ja­na ja Py­hit­tä­jä­nä. Vain us­kon avul­la ih­mi­nen voi ym­mär­tää Ju­ma­lan sa­lai­suu­den (Hepr. 11). Us­kom­me ei kä­sit­te­le Ju­ma­lan ole­mus­ta tie­dol­li­ses­ti eri­tel­len, vaan ih­me­tel­len, ylis­tä­en ja ju­lis­ta­en hä­nen ar­mo­te­ko­jaan. Py­hän Kol­mi­nai­suu­den päi­vä on myös us­kon­tun­nus­tuk­sen päi­vä.

Jo­han­nes ker­too evan­ke­liu­mis­saan, kuin­ka Jee­sus oli ko­koon­tu­nut ope­tus­las­ten­sa kans­sa pää­si­äi­sa­te­ri­al­le. Ate­ri­an jäl­keen hän kävi pit­kän vuo­ro­pu­he­lun op­pi­lai­den­sa kans­sa (Joh. 13–16). Täs­sä jää­hy­väis­pu­hees­saan Jee­sus pu­hui laa­jas­ti ju­ma­luu­den kol­mes­ta per­soo­nas­ta. Hän myös lu­pa­si ol­la ai­na omien­sa kes­kel­lä. ”Sinä päi­vä­nä te ym­mär­rät­te, et­tä minä olen Isäs­sä­ni ja et­tä te olet­te mi­nus­sa ja minä teis­sä.” Apos­to­li Paa­va­lin tut­tu ter­veh­dys ko­rint­ti­lai­sil­le ku­vaa kol­miyh­tei­sen Ju­ma­lan tur­val­lis­ta läs­nä­o­loa: ”Mei­dän Her­ran Jee­suk­sen Kris­tuk­sen ar­mo, Ju­ma­lan rak­kaus ja Py­hän Hen­gen osal­li­suus ol­koon tei­dän kans­san­ne” (2. Kor. 13:14).

Kris­tus-puu ja ok­sat

Vii­ni­puu­ver­tauk­sel­laan Jee­sus ha­vain­nol­lis­taa edel­lä opet­ta­maan­sa yh­teyt­tä Kris­tuk­sen ja seu­ra­kun­nan vä­lil­lä. Kris­tus sa­noo ole­van­sa to­ti­nen vii­ni­puu, jon­ka ok­si­na ovat Ju­ma­lan lap­set. Sa­maa yh­teyt­tä ku­vaa Raa­ma­tun ope­tus Kris­tuk­ses­ta seu­ra­kun­nan pää­nä ja seu­ra­kun­nas­ta hä­nen ruu­mi­naan. Sy­väl­li­nen il­moi­tus täs­tä yh­tey­des­tä si­säl­tyy myös Efe­so­lais­kir­jee­seen (Ef. 5:31–32), jos­sa Kris­tuk­sen ja seu­ra­kun­nan yh­teys il­mais­taan avi­o­lii­ton ku­val­la. Kris­tus ja seu­ra­kun­ta ovat avi­o­puo­li­soi­den ta­voin toi­siin­sa si­dot­tu­ja. Kun Raa­ma­tus­sa ker­ro­taan lu­kui­sil­la il­mauk­sil­la Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­ta, sii­hen si­säl­ty­vät myös sen asuk­kaat, us­ko­vai­set ih­mi­set.

Jee­suk­sen vii­ni­puu­ver­taus si­säl­tää ke­ho­tuk­sen hen­ki­lö­koh­tai­seen us­kos­sa val­vo­mi­seen: ”Py­sy­kää mi­nus­sa, niin minä py­syn teis­sä!” Il­man yh­teyt­tä ok­sa kui­vuu, ir­to­aa puus­ta ja kuo­lee. Vii­ni­puu­ver­tauk­sen yti­mes­sä on ih­mi­sen ja Kris­tuk­sen vä­li­nen elin­tär­keä yh­teys. Kui­vu­nut ok­sa ku­vaa sel­lais­ta ih­mis­tä, joka luo­puu us­kos­ta ja ir­rot­taa it­sen­sä seu­ra­kun­ta­yh­tey­des­tä. Hen­gel­li­ses­sä mie­les­sä hän kui­vuu ja kuo­lee.

Ter­veet ok­sat ovat Ju­ma­lan lap­sia, joi­ta Isä hoi­taa seu­ra­kun­nas­saan puh­dis­ta­mal­la hei­tä lii­ois­ta ver­sois­ta, jot­ta he tuot­tai­si­vat enem­män he­del­mää. Huo­mi­o­nar­voi­nen yk­si­tyis­koh­ta luon­nol­li­ses­sa vii­ni­puus­sa on se, et­tä leh­te­vim­mät ja näyt­tä­vim­mät ok­sat ovat usein he­del­mät­tö­miä. Re­he­vät ok­sat tar­vit­se­vat sen vuok­si puh­dis­ta­mis­ta tuot­taak­seen he­del­mää.

Jee­sus ru­koi­li omien­sa puo­les­ta: ”Minä ru­koi­len, et­tä he kaik­ki oli­si­vat yh­tä, niin kuin sinä, Isä, olet mi­nus­sa ja minä si­nus­sa. Niin tu­lee hei­dän­kin ol­la yh­tä mei­dän kans­sam­me, jot­ta maa­il­ma us­koi­si si­nun lä­het­tä­neen mi­nut.” (Joh. 17:21.)

Rak­kau­den käs­ky

Pu­hu­es­saan us­kon he­del­mis­tä Jee­suk­sen sa­nois­sa tois­tuu rak­kau­den käs­ky. Sii­nä Jee­sus ke­hot­taa ope­tus­lap­si­aan py­sy­mään hä­nen rak­kau­des­saan ja osoit­ta­maan sa­maa rak­kaut­ta myös toi­nen toi­sil­leen: ”Ra­kas­ta­kaa toi­si­an­ne, niin kuin minä olen ra­kas­ta­nut tei­tä!”

Kol­miyh­tei­sen Ju­ma­lan rak­kaus syn­tis­tä ih­mis­tä koh­taan on kä­sit­tä­mät­tö­män suu­ri: Hän ar­mah­ti syn­ti­set ja ran­kai­si hei­dän si­jas­ta syy­tön­tä Poi­kaan­sa. Li­säk­si Ju­ma­la an­toi ar­mah­de­tuil­leen Py­hän Hen­ken­sä, jon­ka voi­mal­la ju­lis­te­tus­sa evan­ke­liu­mis­sa on van­hurs­kau­den voi­ma (Room. 1:16–17). Tätä mit­taa­ma­ton­ta Ju­ma­lan rak­kaut­ta Ju­ma­lan lap­set ja­ka­vat toi­sil­leen ja kai­kil­le niil­le, jot­ka evan­ke­liu­min ilo­sa­no­man ha­lu­a­vat omis­taa.

Teks­ti: Juha Heik­ki­lä

Raa­ma­tun­koh­tia, joi­hin kir­joi­tus poh­jau­tuu:

Py­hän Kol­mi­nai­suu­den päi­vä: Ps. 95:1–2, 6–7, Job. 37:21–24 tai Saarn. 8:16–17, Ef. 4:1–6, Joh. 15:1–10

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 11.6.2014.

27.5.2022

Hyvä on sen osa, joka luottaa Herraan, ei etsi apua pahan voimilta eikä käänny niiden puoleen, jotka valhetta palvelevat. Ps. 40:5

Viikon kysymys