Ju­ma­lan ole­mus ylit­tää ih­mi­sen ym­mär­ryk­sen. Ju­ma­la on yk­si, mut­ta hän on il­moit­ta­nut it­sen­sä Isä­nä, Poi­ka­na ja Py­hä­nä Hen­ke­nä.

Näis­sä kol­mes­sa per­soo­nas­saan Ju­ma­la vai­kut­taa Luo­ja­na, Lu­nas­ta­ja­na ja Py­hit­tä­jä­nä. Vain us­kon avul­la ih­mi­nen voi ym­mär­tää Ju­ma­lan sa­lai­suu­den (Hepr. 11). Us­kom­me ei kä­sit­te­le Ju­ma­lan ole­mus­ta tie­dol­li­ses­ti eri­tel­len, vaan ih­me­tel­len, ylis­tä­en ja ju­lis­ta­en hä­nen ar­mo­te­ko­jaan. Py­hän Kol­mi­nai­suu­den päi­vä on myös us­kon­tun­nus­tuk­sen päi­vä.

Jo­han­nes ker­too evan­ke­liu­mis­saan, kuin­ka Jee­sus oli ko­koon­tu­nut ope­tus­las­ten­sa kans­sa pää­si­äi­sa­te­ri­al­le. Ate­ri­an jäl­keen hän kävi pit­kän vuo­ro­pu­he­lun op­pi­lai­den­sa kans­sa (Joh. 13–16). Täs­sä jää­hy­väis­pu­hees­saan Jee­sus pu­hui laa­jas­ti ju­ma­luu­den kol­mes­ta per­soo­nas­ta. Hän myös lu­pa­si ol­la ai­na omien­sa kes­kel­lä. ”Sinä päi­vä­nä te ym­mär­rät­te, et­tä minä olen Isäs­sä­ni ja et­tä te olet­te mi­nus­sa ja minä teis­sä.” Apos­to­li Paa­va­lin tut­tu ter­veh­dys ko­rint­ti­lai­sil­le ku­vaa kol­miyh­tei­sen Ju­ma­lan tur­val­lis­ta läs­nä­o­loa: ”Mei­dän Her­ran Jee­suk­sen Kris­tuk­sen ar­mo, Ju­ma­lan rak­kaus ja Py­hän Hen­gen osal­li­suus ol­koon tei­dän kans­san­ne” (2. Kor. 13:14).

Kris­tus-puu ja ok­sat

Vii­ni­puu­ver­tauk­sel­laan Jee­sus ha­vain­nol­lis­taa edel­lä opet­ta­maan­sa yh­teyt­tä Kris­tuk­sen ja seu­ra­kun­nan vä­lil­lä. Kris­tus sa­noo ole­van­sa to­ti­nen vii­ni­puu, jon­ka ok­si­na ovat Ju­ma­lan lap­set. Sa­maa yh­teyt­tä ku­vaa Raa­ma­tun ope­tus Kris­tuk­ses­ta seu­ra­kun­nan pää­nä ja seu­ra­kun­nas­ta hä­nen ruu­mi­naan. Sy­väl­li­nen il­moi­tus täs­tä yh­tey­des­tä si­säl­tyy myös Efe­so­lais­kir­jee­seen (Ef. 5:31–32), jos­sa Kris­tuk­sen ja seu­ra­kun­nan yh­teys il­mais­taan avi­o­lii­ton ku­val­la. Kris­tus ja seu­ra­kun­ta ovat avi­o­puo­li­soi­den ta­voin toi­siin­sa si­dot­tu­ja. Kun Raa­ma­tus­sa ker­ro­taan lu­kui­sil­la il­mauk­sil­la Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­ta, sii­hen si­säl­ty­vät myös sen asuk­kaat, us­ko­vai­set ih­mi­set.

Jee­suk­sen vii­ni­puu­ver­taus si­säl­tää ke­ho­tuk­sen hen­ki­lö­koh­tai­seen us­kos­sa val­vo­mi­seen: ”Py­sy­kää mi­nus­sa, niin minä py­syn teis­sä!” Il­man yh­teyt­tä ok­sa kui­vuu, ir­to­aa puus­ta ja kuo­lee. Vii­ni­puu­ver­tauk­sen yti­mes­sä on ih­mi­sen ja Kris­tuk­sen vä­li­nen elin­tär­keä yh­teys. Kui­vu­nut ok­sa ku­vaa sel­lais­ta ih­mis­tä, joka luo­puu us­kos­ta ja ir­rot­taa it­sen­sä seu­ra­kun­ta­yh­tey­des­tä. Hen­gel­li­ses­sä mie­les­sä hän kui­vuu ja kuo­lee.

Ter­veet ok­sat ovat Ju­ma­lan lap­sia, joi­ta Isä hoi­taa seu­ra­kun­nas­saan puh­dis­ta­mal­la hei­tä lii­ois­ta ver­sois­ta, jot­ta he tuot­tai­si­vat enem­män he­del­mää. Huo­mi­o­nar­voi­nen yk­si­tyis­koh­ta luon­nol­li­ses­sa vii­ni­puus­sa on se, et­tä leh­te­vim­mät ja näyt­tä­vim­mät ok­sat ovat usein he­del­mät­tö­miä. Re­he­vät ok­sat tar­vit­se­vat sen vuok­si puh­dis­ta­mis­ta tuot­taak­seen he­del­mää.

Jee­sus ru­koi­li omien­sa puo­les­ta: ”Minä ru­koi­len, et­tä he kaik­ki oli­si­vat yh­tä, niin kuin sinä, Isä, olet mi­nus­sa ja minä si­nus­sa. Niin tu­lee hei­dän­kin ol­la yh­tä mei­dän kans­sam­me, jot­ta maa­il­ma us­koi­si si­nun lä­het­tä­neen mi­nut.” (Joh. 17:21.)

Rak­kau­den käs­ky

Pu­hu­es­saan us­kon he­del­mis­tä Jee­suk­sen sa­nois­sa tois­tuu rak­kau­den käs­ky. Sii­nä Jee­sus ke­hot­taa ope­tus­lap­si­aan py­sy­mään hä­nen rak­kau­des­saan ja osoit­ta­maan sa­maa rak­kaut­ta myös toi­nen toi­sil­leen: ”Ra­kas­ta­kaa toi­si­an­ne, niin kuin minä olen ra­kas­ta­nut tei­tä!”

Kol­miyh­tei­sen Ju­ma­lan rak­kaus syn­tis­tä ih­mis­tä koh­taan on kä­sit­tä­mät­tö­män suu­ri: Hän ar­mah­ti syn­ti­set ja ran­kai­si hei­dän si­jas­ta syy­tön­tä Poi­kaan­sa. Li­säk­si Ju­ma­la an­toi ar­mah­de­tuil­leen Py­hän Hen­ken­sä, jon­ka voi­mal­la ju­lis­te­tus­sa evan­ke­liu­mis­sa on van­hurs­kau­den voi­ma (Room. 1:16–17). Tätä mit­taa­ma­ton­ta Ju­ma­lan rak­kaut­ta Ju­ma­lan lap­set ja­ka­vat toi­sil­leen ja kai­kil­le niil­le, jot­ka evan­ke­liu­min ilo­sa­no­man ha­lu­a­vat omis­taa.

Teks­ti: Juha Heik­ki­lä

Raa­ma­tun­koh­tia, joi­hin kir­joi­tus poh­jau­tuu:

Py­hän Kol­mi­nai­suu­den päi­vä: Ps. 95:1–2, 6–7, Job. 37:21–24 tai Saarn. 8:16–17, Ef. 4:1–6, Joh. 15:1–10

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 11.6.2014.