Jee­suk­sen ajan juu­ta­lai­ses­sa yh­teis­kun­nas­sa oli kak­si vai­ku­tus­val­tais­ta us­kon­nol­lis­po­liit­tis­ta puo­lu­et­ta: fa­ri­seuk­set ja sad­du­keuk­set. Kol­mas mer­kit­tä­vä taho yh­teis­kun­nal­li­se­na val­lan­käyt­tä­jä­nä oli­vat lai­no­pet­ta­jat. He oli­vat erään­lai­sia vir­ka­mie­hiä, jot­ka oli­vat Moo­sek­sen lain tun­ti­joi­ta ja tul­kit­si­joi­ta ja toi­mi­vat sil­tä poh­jal­ta myös tuo­ma­rei­na.

Kai­kil­ta näil­tä ta­hoil­ta ky­see­na­lais­tet­tiin Jee­suk­sen ope­tus ja usein suo­ra­nai­ses­ti hyö­kät­tiin hän­tä vas­taan. Täl­lai­nen ta­paus on myös päi­vän evan­ke­liu­min taus­tal­la.

Ra­ken­ta­va kes­kus­te­lu

Sad­du­keuk­set oli­vat haas­ta­neet Jee­suk­sen ky­sy­myk­sel­lään ylös­nou­se­muk­ses­ta, kos­ka he ei­vät it­se us­ko­neet sii­hen. Muu­an lai­no­pet­ta­ja oli seu­ran­nut si­vus­ta hei­dän kes­kus­te­lu­aan ja mie­lis­ty­nyt Jee­suk­sen sad­du­keuk­sil­le an­ta­maan vas­tauk­seen. Hä­nel­lä­kin oli oma ky­sy­myk­sen­sä: mikä käs­ky lais­sa on tär­kein? Sii­hen Jee­sus vas­ta­si rak­kau­den kak­sois­käs­kyl­lä.

Lai­no­pet­ta­ja yh­tyi mie­li­hy­vin Jee­suk­sen vas­tauk­seen ja tul­kit­si sitä vie­lä rin­nas­tuk­sel­la, et­tä Ju­ma­lan ja lä­him­mäi­sen ra­kas­ta­mi­nen on enem­män kuin temp­pe­li­ju­ma­lan­pal­ve­luk­sen uh­rit.

Eh­kä tä­män jäl­kim­mäi­sen huo­mau­tuk­sen taus­tal­la oli lai­no­pet­ta­jan suh­tau­tu­mi­nen sad­du­keuk­siin. Sad­du­keuk­set­han pap­pis­puo­lu­ee­na ko­ros­ti­vat lain käs­ky­jen si­jas­ta temp­pe­liä ja sen ju­ma­lan­pal­ve­lus­ta. Kes­kus­te­lu päät­tyi Jee­suk­sen ar­voi­tuk­sel­li­sil­ta kuu­los­ta­viin sa­noi­hin lai­no­pet­ta­jal­le: ”Sinä et ole kau­ka­na Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­ta.”

Mo­niin mui­hin evan­ke­liu­mien ker­to­muk­siin ver­rat­tu­na tätä kes­kus­te­lua voi pi­tää jopa poik­ke­a­va­na. An­toi­han lai­no­pet­ta­ja tun­nus­tus­ta Jee­suk­sel­le ja Jee­sus puo­les­taan lai­no­pet­ta­jal­le. Meil­le syn­tyy vai­ku­tel­ma hy­väs­sä hen­ges­sä käy­dys­tä, ra­ken­ta­vas­ta kes­kus­te­lus­ta, jon­ka si­säl­tö­nä oli kes­kei­nen us­kon­ky­sy­mys. Sik­si sil­lä on suu­ri mer­ki­tys myös meil­le.

Rak­kau­den kak­sois­käs­kyn vaa­ti­mus

Rak­kau­den kak­sois­käs­kyn vaa­ti­mus on yk­si­se­lit­tei­nen ja eh­do­ton: En­sin­nä­kin ”ra­kas­ta Her­raa, Ju­ma­laa­si, koko sy­dä­mes­tä­si, koko sie­lus­ta­si ja mie­les­tä­si ja koko voi­mal­la­si”, ja ”ra­kas­ta lä­him­mäis­tä­si niin kuin it­se­ä­si”. Täs­sä on ki­tey­tet­ty­nä Ju­ma­lan laki, hä­nen pyhä tah­ton­sa. Se vaa­tii mei­tä aset­ta­maan Ju­ma­lan elä­mäs­säm­me ai­na en­sim­mäi­sel­le si­jal­le ja sa­mal­la toi­sen ih­mi­sen, lä­him­mäi­sen, oman it­sem­me rin­nal­le. Mi­ten ih­mi­sen on mah­dol­lis­ta täyt­tää tämä vaa­ti­mus?

Lai­no­pet­ta­ja eh­kä ajat­te­li hurs­kaa­na juu­ta­lai­se­na voi­van­sa täyt­tää tuon vaa­ti­van käs­kyn. Mei­dän ajas­sam­me sen si­jaan moni ha­lu­aa tie­toi­ses­ti sa­nou­tua ko­ko­naan ir­ti Raa­ma­tus­sa il­moi­te­tus­ta Ju­ma­lan tah­dos­ta tai ai­na­kin teh­dä sii­tä oman tul­kin­tan­sa. Jot­kut ve­to­a­vat taas sii­hen, et­tä he ovat elä­neet kun­non ih­mi­sen ta­voin ei­vät­kä ole teh­neet ke­nel­le­kään mi­tään pa­haa. Näin ih­mi­nen luo it­sel­leen Ju­ma­lan tah­dos­ta riip­pu­mat­to­man oma­la­ki­sen elä­män­ta­van.

Vuo­ri­saar­nas­saan Jee­sus sy­ven­si Ju­ma­lan lain, Ju­ma­lan tah­don si­säl­töä. Hän opet­ti, et­tä se vaa­tii ih­mi­sel­tä täy­del­li­syyt­tä – ei vain te­ois­sa, vaan yh­tä lail­la sa­nois­sa ja aja­tuk­sis­sa (Matt. 5:17–48).

Apos­to­li Paa­va­li kä­sit­te­li sa­maa asi­aa laa­jal­ti kir­jees­sään roo­ma­lai­sil­le pää­ty­en sii­hen, et­tei ku­kaan pys­ty omas­ta voi­mas­taan Ju­ma­lan tah­don täyt­tä­mi­seen. Lain teh­tä­vä on­kin he­rät­tää ih­mi­nen syn­nin­tun­toon ja ajaa hän­tä et­si­mään ar­moa, tu­le­maan Kris­tuk­sen luo (Room 3:9–20, Gal. 3:24). Sik­si lai­no­pet­ta­ja­kin jäi kes­kus­te­lus­saan Jee­suk­sen kans­sa vie­lä Ju­ma­lan val­ta­kun­nan por­til­le.

Rak­kaus on Hen­gen he­del­mä

Rak­kau­den kak­sois­käs­kyn vaa­ti­mus­ten ai­noa täyt­tä­jä on Jee­sus Kris­tus. En­sim­mäi­ses­sä Jo­han­nek­sen kir­jees­sä sa­no­taan: ”Sii­nä on rak­kaus – ei sii­nä, et­tä me olem­me ra­kas­ta­neet Ju­ma­laa, vaan sii­nä, et­tä hän on ra­kas­ta­nut mei­tä ja lä­het­tä­nyt Poi­kan­sa mei­dän syn­tiem­me so­vi­tuk­sek­si. Rak­kaat ys­tä­vät! Kun Ju­ma­la on mei­tä näin ra­kas­ta­nut, tu­lee mei­dän­kin ra­kas­taa toi­si­am­me.” (1. Joh. 4:10–11.)

Ju­ma­lan val­ta­kun­nan evan­ke­liu­mi on kut­su tä­män Ju­ma­lan rak­kau­den ko­ke­mi­seen. Evan­ke­liu­min us­ko­jas­sa syn­tyy Hen­gen he­del­mä­nä Ju­ma­lan mie­len mu­kais­ta rak­kaut­ta. Al­kaa kris­ti­tyn kil­voi­tus. On halu ra­ken­taa elä­mä Ju­ma­lan ja hä­nen sa­nan­sa va­raan. Yh­teys Ju­ma­lan seu­ra­kun­taan on tär­keä. Sen jä­se­net ovat rak­kai­ta vel­jiä ja si­sa­ria Kris­tuk­ses­sa. Jo­kai­nen ih­mi­nen on lä­him­mäi­nen, Ju­ma­lan luo­ma ja Kris­tuk­sen lu­nas­ta­ma, ja tu­li­si koh­da­ta ys­tä­väl­li­ses­ti ja aut­ta­vas­ti niin kuin Jee­sus­kin koh­ta­si lai­no­pet­ta­jan.

Han­nu Oja­leh­to

Raa­ma­tun­koh­tia, joi­hin kir­joi­tus poh­jau­tuu:

19. sun­nun­tai hel­lun­tais­ta: Ps. 119: 1–8; 5. Moos. 10:12–13; 1. Joh. 2:15–17; Mark. 12:28–34

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 15.10.2014.