Jaak­ko Sääs­ki­lah­ti

Ih­mi­nen pää­see tai­vaa­seen us­ko­mal­la evan­ke­liu­min. Lo­pul­li­nen pe­las­tus koit­taa kuo­le­man jäl­keen, mut­ta ar­moa saa tun­tea jo us­kon­kil­voi­tuk­sen kes­kel­lä.

Jee­sus pu­hui vuo­ri­saar­nan kan­sal­le ja omil­le seu­raa­jil­leen. Vuo­ri­saar­nan vai­ku­tus ih­mi­sis­sä oli suu­ri, sil­lä he oli­vat häm­mäs­tyk­sis­sään Jee­suk­sen ope­tuk­sis­ta (Matt. 7:28). Jee­suk­sen ju­lis­tus erot­tui kai­kis­ta muis­ta pu­heis­ta, kos­ka sen voi­ma oli läh­töi­sin Ju­ma­las­ta. Jee­suk­sen pu­heet oli­vat eri­lai­sia kuin lai­no­pet­ta­jien pi­tä­mät pu­heet.

Vuo­ri­saar­na lop­puu ope­tuk­seen vii­saas­ta mie­hes­tä, joka ra­ken­si ta­lon­sa kal­li­ol­le. Jee­suk­sen sa­no­jen mu­kaan ”jo­kai­nen, joka kuu­lee nämä sa­na­ni ja te­kee nii­den mu­kaan, on kuin jär­ke­vä mies” (Matt. 7:24). Jee­suk­sen pu­hei­ta kan­nat­taa kuul­la ja us­kon voi­mal­la toi­mia nii­den mu­kai­ses­ti.

Ru­kous ja an­teek­si­an­to

Vuo­ri­saar­na si­säl­tää myös tu­tun Isä mei­dän -ru­kouk­sen. Se si­säl­tää myös pyyn­nön an­teek­si­an­ta­mi­ses­ta. Voi­ko ru­koi­le­mal­la saa­da syn­nit an­teek­si? Raa­ma­tun ker­to­muk­set ei­vät tue tätä mah­dol­li­suut­ta.

Apos­to­lien te­ois­sa on usei­ta esi­merk­ke­jä sii­tä, mi­ten Ju­ma­la vä­lit­tää evan­ke­liu­min vain us­ko­vai­sen ih­mi­sen kaut­ta. Pie­ta­ri koh­ta­si Kor­ne­liuk­sen tä­män ko­to­na ja ju­lis­ti syn­tien an­teek­si­an­ta­mus­ta. Sil­loin Pyhä Hen­ki las­keu­tui kaik­kien nii­den pääl­le, jot­ka oli­vat kuu­le­mas­sa. En­nen koh­taa­mis­ta Kor­ne­lius oli ru­koil­lut Ju­ma­lal­ta pe­las­ta­vaa us­koa, mut­ta ei saa­nut sitä ru­koi­le­mal­la. Ru­kouk­sen avul­la Pie­ta­ri kui­ten­kin sai tie­don tul­la Kor­ne­liuk­sen luo. (Apt. 10.)

An­teek­si­an­ta­va mie­li

An­teek­si­an­ta­mus on Py­hän Hen­gen kaut­ta saa­tu lah­ja. Isä mei­dän -ru­kouk­sen jäl­keen Jee­sus tois­taa ru­kouk­sen an­teek­si­an­ta­mi­ses­ta ker­to­van koh­dan uu­des­taan: ”Jos te et­te an­na an­teek­si toi­sil­le, ei Isän­ne­kään an­na an­teek­si tei­dän rik­ko­muk­si­an­ne.” Ju­ma­la ot­taa pois an­teek­si­an­ta­muk­sen­sa, jos meil­tä puut­tuu an­teek­si­an­ta­va mie­li toi­sia koh­taan.

Isä mei­dän -ru­kouk­sen pyyn­tö on se, et­tä meil­lä säi­lyi­si an­teek­si­an­ta­va tah­to, vaik­ka mei­tä koh­taan ri­kot­tai­siin. Ru­kou­sai­he on tär­keä, kos­ka rik­ko­nut­ta koh­taan nou­see hel­pos­ti kova ja an­ka­ra mie­li.

Ru­kouk­sen mer­ki­tys

Jee­sus ha­lu­si, et­tä hä­nen seu­raa­jan­sa ru­koi­li­si­vat Ju­ma­laa kai­kis­sa elä­män­ti­lan­teis­sa. Ru­kous voi ol­la kii­tos­ta tai pyyn­töä. An­teek­si­an­ta­mus­ta ja ar­moa saa myös ru­koil­la, sil­lä us­kon kaut­ta Ju­ma­lan ar­mo on joka het­ki saa­ta­vil­la, mut­ta tär­ke­ää on kuul­la ja vas­taa­not­taa evan­ke­liu­mia. Ru­kous ja us­ko kul­ke­vat käsi kä­des­sä, niin et­tä ru­kouk­sen kaut­ta voi saa­da voi­maa an­teek­si­an­ta­mi­seen ja us­ko­mi­seen.

An­teek­si­an­net­tua
ei muis­tel­la

Ju­ma­lan an­teek­si­an­ta­mus on jo ta­pah­tu­nut Jee­suk­sen ris­tin­kuo­le­mas­sa ja ylös­nou­se­muk­ses­sa. Us­kom­me to­teu­tu­nee­seen so­vin­to­työ­hön. Jo­kai­sen on mah­dol­lis­ta saa­da syn­nit an­teek­si, kun sy­dä­men us­kol­la ot­taa vas­taan us­ko­vai­sen saar­naa­man evan­ke­liu­min.

Ju­ma­la tar­jo­aa omien­sa kaut­ta pe­las­ta­vaa sa­no­maa myös tä­nään. Ju­ma­lal­le kaik­ki on mah­dol­lis­ta (Matt. 19:26). Epä­us­kon tiel­lä kul­ke­va voi saa­da pa­ran­nuk­sen ar­mon ja pääs­tä ta­kai­sin Ju­ma­lan las­ten yh­tey­teen. Tämä on suu­ri ih­me, jos­ta myös tai­vaas­sa iloi­taan (Luuk. 15:7).

Pa­ran­nuk­sen jäl­keen on hyvä ol­la, sil­lä oman­tun­non vai­voi­na ol­leet syn­nit ovat pois­sa. Kaik­ki on an­net­tu an­teek­si ja unoh­det­tu. Myös kaik­ki­tie­tä­vä Ju­ma­la unoh­taa an­teek­si­an­ne­tut syn­nit (Jes. 43:25).

Evan­ke­liu­mi: Matt. 6:14–15

Raa­mat­tu 1992: Jee­sus sa­noo: ”Jos te an­nat­te toi­sil­le ih­mi­sil­le an­teek­si hei­dän rik­ko­muk­sen­sa, an­taa myös tai­vaal­li­nen Isän­ne teil­le an­teek­si. Mut­ta jos te et­te an­na an­teek­si toi­sil­le, ei Isän­ne­kään an­na an­teek­si tei­dän rik­ko­muk­si­an­ne.”

Bib­lia: Sil­lä jos te an­teek­si an­nat­te ih­mi­sil­le hei­dän ri­kok­sen­sa, niin myös tei­dän tai­vaal­li­nen Isän­ne an­taa teil­le an­teek­si. Vaan jol­let­te an­teek­si an­na ih­mi­sil­le hei­dän ri­kok­si­an­sa, niin ei myös tei­dän Isän­ne an­teek­si an­na tei­dän ri­kok­si­an­ne.