JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Sana sunnuntaiksi

Tuo­mi­ois­tui­men edes­sä

Sana sunnuntaiksi
22.11.2020 6.15

Juttua muokattu:

20.11. 10:08
2020112010080620201122061500

Teri Hil­tu­nen

Us­kos­sa val­vo­val­la on evan­ke­liu­min siu­naus ja pe­las­tuk­sen lu­paus.

Jee­sus ja ope­tus­lap­set oli­vat ol­leet Je­ru­sa­le­min temp­pe­lis­sä. Jee­sus en­nus­ti hei­dän siel­lä ol­les­saan temp­pe­lin hä­vi­tyk­sen. Kun he oli­vat Öl­jy­mä­el­lä, ope­tus­lap­set ky­syi­vät Jee­suk­sel­ta: ”Sano meil­le, mil­loin se kaik­ki ta­pah­tuu, mikä on merk­ki­nä si­nun tu­los­ta­si ja tä­män maa­il­ma lo­pus­ta?” (Matt 24:3.)

Täs­tä ky­sy­myk­ses­tä al­kaa jak­so, jos­sa Jee­sus pu­huu ope­tus­lap­sil­leen lo­pun ajan ta­pah­tu­mis­ta. Jak­so lop­puu Jee­suk­sen ku­vauk­seen vii­mei­ses­tä tuo­mi­os­ta.

Lo­pun ajan mer­kit

Aluk­si Jee­sus pu­huu mer­keis­tä en­nen maa­il­man­lop­pua. Ai­ko­jen lo­pun ajan­koh­dan tie­tää kui­ten­kin vain Ju­ma­la: ”Mut­ta sitä päi­vää ja het­keä ei tie­dä ku­kaan, ei­vät tai­vaan en­ke­lit ei­kä edes Poi­ka, sen tie­tää vain Isä” (Matt. 24:36).

Jee­sus pu­hui suu­res­ta ah­din­gos­ta. Ah­din­ko on niin suu­ri, et­tei sitä ole ol­lut maa­il­man alus­ta läh­tien ei­kä tule kos­kaan ole­maan. Toi­saal­ta Jee­sus roh­kai­see: ”Mut­ta joka kes­tää lop­puun as­ti, pe­las­tuu.”

Vaik­ka ah­din­ko on suu­ri, evan­ke­liu­min voi­ma on vie­lä suu­rem­pi. ”Tämä val­ta­kun­nan evan­ke­liu­mi ju­lis­te­taan kaik­ki­al­le maa­il­maan, kai­kil­le kan­soil­le to­dis­tuk­sek­si” (Matt. 24:14).

Pe­las­ta­va us­ko

Jee­sus pai­not­ti us­kon tär­keyt­tä ker­to­mal­la kak­si ver­taus­ku­vaa us­kos­sa val­vo­mi­ses­ta. Kol­mas ver­taus ker­too pal­ve­li­joil­le us­ko­tuis­ta ra­hois­ta. Nämä kol­me ver­taus­ta ku­vaa­vat, mi­ten us­ko nä­kyy ih­mi­sen elä­mäs­sä.

Hyvä pal­ve­li­ja oli se, joka to­teut­ti her­ran­sa tah­don. Vii­sail­la mor­sius­nei­doil­la oli öl­jyä lamp­puun. Hyvä pal­ve­li­ja ot­ti vas­tuun an­ne­tus­ta teh­tä­väs­tä. Ver­tauk­set ku­vaa­vat Ju­ma­lan las­ta ih­mi­se­nä, joka kil­voit­te­lee hen­ki­lö­koh­tai­ses­sa us­kos­saan ja kan­taa vas­tuu­ta omas­ta ja tois­ten ih­mis­ten elä­mäs­tä.

”Tul­kaa tän­ne, te Isä­ni siu­naa­mat”

Öl­jy­mä­el­lä ope­tus­lap­sil­le pu­hu­nut Jee­sus tuli maan pääl­le nöy­rä­nä, tois­ten pal­ve­li­ja­na. Ai­ko­jen lo­pus­sa Jee­sus tu­lee kirk­kau­des­saan ja is­tuu­tuu kirk­kau­ten­sa val­tais­tui­mel­le.

Il­mes­tys­kir­jas­sa ker­ro­taan vii­mei­ses­tä tuo­mi­os­ta: ”Kir­jat avat­tiin, avat­tiin myös elä­män kir­ja, ja kuol­leet tuo­mit­tiin sen pe­rus­teel­la, mitä kir­joi­hin oli mer­kit­ty, ku­kin te­ko­jen­sa mu­kaan” (Ilm. 20:12).

Sil­loin Jee­sus ko­ko­aa kaik­ki ih­mi­set eteen­sä. Jee­sus ker­too, et­tä hän erot­taa ih­mi­set toi­sis­taan, oi­ke­al­le ja va­sem­mal­le puo­lel­le. Oi­ke­al­la ole­vil­le hän sa­noo: ”Tul­kaa tän­ne, te Isä­ni siu­naa­mat. Te saat­te nyt pe­riä val­ta­kun­nan, joka on ol­lut val­mii­na tei­tä var­ten maa­il­man luo­mi­ses­ta as­ti.”

Va­sem­mal­la ole­vil­le hän sa­noo: ”Men­kää pois mi­nun luo­ta­ni, te ki­ro­tut.” Tuo­mi­on pe­rus­tee­na on siu­naus tai sen puu­te.

Paa­va­li kir­joit­ti, et­tä Ju­ma­la te­kee ih­mi­sen van­hurs­kaak­si eli it­sel­leen kel­paa­vak­si us­kon kaut­ta. He, joil­la on us­ko, saa­vat siu­nauk­sen yh­des­sä Ab­ra­ha­min kans­sa (Gal. 3:7–9). Ab­ra­ham us­koi Ju­ma­laan ja hä­nen lu­pauk­seen­sa: Ju­ma­lan poi­ka tu­lee maan pääl­le ja so­vit­taa ih­mis­ten syn­nit. Kaik­ki sa­mal­la ta­val­la us­ko­vat ovat Ju­ma­lan siu­naa­mia.

Kuu­li­ai­suus Py­häl­le Hen­gel­le vie pe­ril­le

Us­ko nä­kyy Ju­ma­lan lap­sen elä­mäs­sä tun­to­merk­kei­nä, us­kon he­del­mi­nä. Pyhä Hen­ki sy­dä­mel­lä syn­nyt­tää ha­lun teh­dä hy­vää. Ker­ran Jee­sus voi to­de­ta: ”To­ti­ses­ti kai­ken, min­kä te olet­te teh­neet yh­del­le näis­tä vä­him­mis­tä vel­jis­tä­ni, sen te olet­te teh­neet mi­nul­le.”

Jo­han­nes kir­joit­taa Il­mes­tys­kir­jas­sa: ”Hän pyyh­kii hei­dän sil­mis­tään joka ai­no­an kyy­ne­leen. Kuo­le­maa ei enää ole, ei mur­het­ta, va­li­tus­ta ei­kä vai­vaa.” (Ilm. 21:4.)

Il­mes­tys­kir­ja piir­tää kau­niin ku­van tai­vaan ko­dis­ta. Sa­mal­la se on kuva Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­ta maan pääl­lä. Tuo­mi­o­sun­nun­tain teks­ti on eh­do­ton ja lo­pul­li­nen, mut­ta sii­nä on sa­no­ma evan­ke­liu­min si­säl­tä­mäs­tä siu­nauk­ses­ta ja lu­paus pe­las­tuk­ses­ta.

Us­kon kaut­ta saa jo nyt iloi­ta ian­kaik­ki­ses­ta elä­mäs­tä. Ju­ma­la pi­tää omis­taan hy­vää huol­ta joka päi­vä.

26.1.2021

Her­ra puo­lus­taa kan­saan­sa, hän sää­lii pal­ve­li­joi­taan, kun hän nä­kee, et­tei heil­lä enää ole voi­maa, et­tä he ovat uu­pu­nei­ta, niin suu­ret kuin pie­net. 5. Moos. 32:36

Viikon kysymys