Päivi Peltoniemi
Päivi Peltoniemi
Jouko Luukkonen
Paastonajan evankeliumitekstit kertovat ajasta ennen Jeesuksen ristiinnaulitsemista ja ylösnousemusta. Päivän evankeliumin edellä Johannes on kertonut, miten Jeesus herätti Lasaruksen kuolleista. Sitten Jeesus ratsastaa aasilla Jerusalemiin ja saa riemullisen vastaanoton.
Jeesuksen ihmetyöt herättivät valtavasti huomiota. Minne hän menikin, väkijoukot seurasivat perässä. Uteliaisuus oli vetänyt heitä Jeesuksen tykö: he halusivat nähdä sekä Jeesuksen että kuolleista herätetyn Lasaruksen (Joh. 12:9).
Ihmeet uskon synnyttäjinä
Tunnustekojen tarkoitus ei ollut herättää huomiota, vaan synnyttää uskoa. Evankeliuminsa loppupuolella Johannes kirjoittaa: ”Monia muitakin tunnustekoja Jeesus teki opetuslastensa nähden, mutta niistä ei ole kerrottu tässä kirjassa. Tämä on kirjoitettu siksi, että te uskoisitte Jeesuksen olevan Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä, kun uskotte, olisi elämä hänen nimensä tähden.” (Joh. 20:30–31.)
Uteliaisuus ei kaikkien kohdalla johtanut uskoon. Monet toki uskoivat (Joh. 12:11), mutta kuten tekstimme kertoo, monet eivät. Vaikka Jeesus teki väkeviä tunnustekoja ihmisten nähden, nämä eivät uskoneet häneen. Vapahtaja jäi monelle tuntemattomaksi. Tämän oli jo Jesaja nähnyt: ”Herra, kuka uskoi meidän sanomamme? Kenelle ilmaistiin Herran käsivarren voima?”
Pelko tuo esteitä
Aivan erikseen Johannes kertoo juutalaisten ylimmäisistä. Moni hallitusmiehistäkin uskoi Jeesukseen, mutta he eivät uskaltaneet sitä tunnustaa. He pelkäsivät menettävänsä asemansa. ”Ihmisten antama kunnia oli heille rakkaampi kuin Jumalan antama”, todetaan tekstissä.
Tämä vaara on yhä ajankohtainen. Jokaisella uskovalla on oma taistelunsa uskon tunnustamisessa. Ihmisten silmissä Jumalan valtakunta on vieläkin kuin ”hakomaja yrttitarhassa, niin kuin hävitetty kaupunki” (Jes 1:8). Monelle tämä tulee uskon esteeksi.
Yksi esimerkki tällaisesta hallitusmiehestä oli Nikodemus. Hän tuli Jeesuksen tykö yöllä, jotta ihmiset eivät näkisi. Jeesus opetti Nidemusta, mutta hän ei ymmärtänyt (Joh. 3:1–10).
Evankeliumi tuo pelastuksen
Tunnustekoja oleellisempaa oli Jeesuksen opetus: ”Aika on täyttynyt, Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Kääntykää ja uskokaa hyvä sanoma!” (Mark. 1:15.) Tämä sanoma kaikuu yhä Jumalan valtakunnasta, ja se on sama, jonka Jeesus lausui ytimekkäästi Nikodemukselle: ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän” (Joh. 3:16).
Se ei edellytä näkemistä, vaan uskoa. Epäilevälle Tuomaalle Jeesus sanoi: ”Sinä uskot, koska sait nähdä minut. Autuaita ne, jotka uskovat, vaikka eivät näe.” (Joh. 20:29.)
Golgatan keskimmäisellä ristillä Jeesus voitti pahan vallan. Hänen sovitustyössään valmistettu evankeliumi on vieläkin Jumalan voima ja tuo pelastuksen kaikille, jotka sen uskovat (Room. 1:16).
Evankeliumi: Joh. 12:37–43
Raamattu 1992: Vaikka Jeesus oli tehnyt monia tunnustekoja ihmisten nähden, nämä eivät uskoneet häneen. Näin kävi toteen profeetta Jesajan sana: – Herra, kuka uskoi meidän sanomamme? Kenelle ilmaistiin Herran käsivarren voima? He eivät voineet uskoa, sanoohan Jesaja toisessa kohden: – Hän on sokaissut heidän silmänsä ja paaduttanut heidän sydämensä, jotta he eivät silmillään näkisi eivätkä sydämellään ymmärtäisi, jotta he eivät kääntyisi enkä minä parantaisi heitä. Näin Jesaja sanoi, koska oli nähnyt Kristuksen kirkkauden; juuri Kristusta hän sanoillaan tarkoitti.
Kaikesta huolimatta monet hallitusmiehistäkin uskoivat Jeesukseen. Fariseusten pelossa he eivät kuitenkaan tunnustaneet sitä, jottei heitä erotettaisi synagogasta. Ihmisten antama kunnia oli heille rakkaampi kuin Jumalan antama.
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys