Jou­ko Luuk­ko­nen

Paas­to­na­jan evan­ke­liu­mi­teks­tit ker­to­vat ajas­ta en­nen Jee­suk­sen ris­tiin­nau­lit­se­mis­ta ja ylös­nou­se­mus­ta. Päi­vän evan­ke­liu­min edel­lä Jo­han­nes on ker­to­nut, mi­ten Jee­sus he­rät­ti La­sa­ruk­sen kuol­leis­ta. Sit­ten Jee­sus rat­sas­taa aa­sil­la Je­ru­sa­le­miin ja saa rie­mul­li­sen vas­taa­no­ton.

Jee­suk­sen ih­me­työt he­rät­ti­vät val­ta­vas­ti huo­mi­o­ta. Min­ne hän me­ni­kin, vä­ki­jou­kot seu­ra­si­vat pe­räs­sä. Ute­li­ai­suus oli ve­tä­nyt hei­tä Jee­suk­sen tykö: he ha­lu­si­vat näh­dä sekä Jee­suk­sen et­tä kuol­leis­ta he­rä­te­tyn La­sa­ruk­sen (Joh. 12:9).

Ih­meet us­kon syn­nyt­tä­ji­nä

Tun­nus­te­ko­jen tar­koi­tus ei ol­lut he­rät­tää huo­mi­o­ta, vaan syn­nyt­tää us­koa. Evan­ke­liu­min­sa lop­pu­puo­lel­la Jo­han­nes kir­joit­taa: ”Mo­nia mui­ta­kin tun­nus­te­ko­ja Jee­sus teki ope­tus­las­ten­sa näh­den, mut­ta niis­tä ei ole ker­rot­tu täs­sä kir­jas­sa. Tämä on kir­joi­tet­tu sik­si, et­tä te us­koi­sit­te Jee­suk­sen ole­van Kris­tus, Ju­ma­lan Poi­ka, ja et­tä teil­lä, kun us­kot­te, oli­si elä­mä hä­nen ni­men­sä täh­den.” (Joh. 20:30–31.)

Ute­li­ai­suus ei kaik­kien koh­dal­la joh­ta­nut us­koon. Mo­net toki us­koi­vat (Joh. 12:11), mut­ta ku­ten teks­tim­me ker­too, mo­net ei­vät. Vaik­ka Jee­sus teki vä­ke­viä tun­nus­te­ko­ja ih­mis­ten näh­den, nämä ei­vät us­ko­neet hä­neen. Va­pah­ta­ja jäi mo­nel­le tun­te­mat­to­mak­si. Tä­män oli jo Je­sa­ja näh­nyt: ”Her­ra, kuka us­koi mei­dän sa­no­mam­me? Ke­nel­le il­mais­tiin Her­ran kä­si­var­ren voi­ma?”

Pel­ko tuo es­tei­tä

Ai­van erik­seen Jo­han­nes ker­too juu­ta­lais­ten ylim­mäi­sis­tä. Moni hal­li­tus­mie­his­tä­kin us­koi Jee­suk­seen, mut­ta he ei­vät us­kal­ta­neet sitä tun­nus­taa. He pel­kä­si­vät me­net­tä­vän­sä ase­man­sa. ”Ih­mis­ten an­ta­ma kun­nia oli heil­le rak­kaam­pi kuin Ju­ma­lan an­ta­ma”, to­de­taan teks­tis­sä.

Tämä vaa­ra on yhä ajan­koh­tai­nen. Jo­kai­sel­la us­ko­val­la on oma tais­te­lun­sa us­kon tun­nus­ta­mi­ses­sa. Ih­mis­ten sil­mis­sä Ju­ma­lan val­ta­kun­ta on vie­lä­kin kuin ”ha­ko­ma­ja yrt­ti­tar­has­sa, niin kuin hä­vi­tet­ty kau­pun­ki” (Jes 1:8). Mo­nel­le tämä tu­lee us­kon es­teek­si.

Yk­si esi­merk­ki täl­lai­ses­ta hal­li­tus­mie­hes­tä oli Ni­ko­de­mus. Hän tuli Jee­suk­sen tykö yöl­lä, jot­ta ih­mi­set ei­vät nä­ki­si. Jee­sus opet­ti Ni­de­mus­ta, mut­ta hän ei ym­mär­tä­nyt (Joh. 3:1–10).

Evan­ke­liu­mi tuo pe­las­tuk­sen

Tun­nus­te­ko­ja oleel­li­sem­paa oli Jee­suk­sen ope­tus: ”Ai­ka on täyt­ty­nyt, Ju­ma­lan val­ta­kun­ta on tul­lut lä­hel­le. Kään­ty­kää ja us­ko­kaa hyvä sa­no­ma!” (Mark. 1:15.) Tämä sa­no­ma kai­kuu yhä Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­ta, ja se on sama, jon­ka Jee­sus lau­sui yti­mek­kääs­ti Ni­ko­de­muk­sel­le: ”Ju­ma­la on ra­kas­ta­nut maa­il­maa niin pal­jon, et­tä an­toi ai­no­an Poi­kan­sa, jot­tei yk­si­kään, joka hä­neen us­koo, jou­tui­si ka­do­tuk­seen, vaan sai­si ian­kaik­ki­sen elä­män” (Joh. 3:16).

Se ei edel­ly­tä nä­ke­mis­tä, vaan us­koa. Epäi­le­väl­le Tuo­maal­le Jee­sus sa­noi: ”Sinä us­kot, kos­ka sait näh­dä mi­nut. Au­tu­ai­ta ne, jot­ka us­ko­vat, vaik­ka ei­vät näe.” (Joh. 20:29.)

Gol­ga­tan kes­kim­mäi­sel­lä ris­til­lä Jee­sus voit­ti pa­han val­lan. Hä­nen so­vi­tus­työs­sään val­mis­tet­tu evan­ke­liu­mi on vie­lä­kin Ju­ma­lan voi­ma ja tuo pe­las­tuk­sen kai­kil­le, jot­ka sen us­ko­vat (Room. 1:16).

Evan­ke­liu­mi: Joh. 12:37–43

Raa­mat­tu 1992: Vaik­ka Jee­sus oli teh­nyt mo­nia tun­nus­te­ko­ja ih­mis­ten näh­den, nämä ei­vät us­ko­neet hä­neen. Näin kävi to­teen pro­feet­ta Je­sa­jan sana: – Her­ra, kuka us­koi mei­dän sa­no­mam­me? Ke­nel­le il­mais­tiin Her­ran kä­si­var­ren voi­ma? He ei­vät voi­neet us­koa, sa­noo­han Je­sa­ja toi­ses­sa koh­den: – Hän on so­kais­sut hei­dän sil­män­sä ja paa­dut­ta­nut hei­dän sy­dä­men­sä, jot­ta he ei­vät sil­mil­lään nä­ki­si ei­vät­kä sy­dä­mel­lään ym­mär­täi­si, jot­ta he ei­vät kään­tyi­si en­kä minä pa­ran­tai­si hei­tä. Näin Je­sa­ja sa­noi, kos­ka oli näh­nyt Kris­tuk­sen kirk­kau­den; juu­ri Kris­tus­ta hän sa­noil­laan tar­koit­ti.

Kai­kes­ta huo­li­mat­ta mo­net hal­li­tus­mie­his­tä­kin us­koi­vat Jee­suk­seen. Fa­ri­seus­ten pe­los­sa he ei­vät kui­ten­kaan tun­nus­ta­neet sitä, jot­tei hei­tä ero­tet­tai­si sy­na­go­gas­ta. Ih­mis­ten an­ta­ma kun­nia oli heil­le rak­kaam­pi kuin Ju­ma­lan an­ta­ma.