Las­se Hert­te­li , Yli­kii­min­ki

Syys­kuun vii­mei­se­nä lau­an­tai­na Yli­kii­min­gin Rau­ha­nyh­dis­tyk­sen mies­te­nil­taa vie­tet­tiin Poh­jo­lan Ee­van ja Ma­tin ko­to­na, Yli­kii­min­gin Ala­vuo­tol­la kau­niin Val­ki­ais­jär­ven ran­nal­la.

Mat­ti Poh­jo­la oli lait­ta­nut sau­nat läm­pe­ne­mään hy­vis­sä ajoin. Il­lan jär­jes­te­ly­vas­tuus­sa ole­va ryh­mä lait­toi kah­vi­tar­joi­lun. Rei­lut kak­si­kym­men­tä mies­tä ja poi­kaa aloit­ti­vat il­lan lep­poi­sal­la ju­tus­te­lul­la ja sau­no­mi­sel­la.

Lam­mas­huo­neen ovi

Il­ta jat­kui Veik­ko Jur­va­kai­sen pi­tä­mäl­lä har­tau­del­la. Jur­va­kai­nen oli va­lin­nut har­tau­den ai­heek­si kat­kel­man Jo­han­nek­sen evan­ke­liu­min kym­me­nen­nen lu­vun alus­ta. Teks­tis­sä ker­rot­tiin, kuin­ka Jee­sus sa­noi ole­van­sa lam­mas­huo­neen eli Ju­ma­lan val­ta­kun­nan yli­pai­men ja ovi, ja kuin­ka hän kut­suu lam­pai­taan ni­mel­tä. Ju­ma­lan val­ta­kun­nan kut­su on ai­na hen­ki­lö­koh­tai­nen ja omal­la ni­mel­lä.

– Ku­kaan ei voi pel­käs­tään tur­va­ta sii­hen, et­tä kuu­lu­mal­la us­ko­vais­ten jouk­koon pe­las­tuu. Us­ko on hen­ki­lö­koh­tai­nen, jo­kai­nen tar­vit­see hen­ki­lö­koh­tais­ta an­teek­si­an­toa, Jur­va­kai­nen se­lit­ti.

Sa­mal­la us­ko on kui­ten­kin sama ja yh­tei­nen: Jee­suk­sen rak­kaus liit­tää us­ko­vai­set yh­teen.

Pyhä Hen­ki on to­tuus

Har­tau­des­sa pu­hut­tiin myös sii­tä, kuin­ka joku saat­taa tul­la lam­mas­huo­nee­seen muu­al­ta kuin Kris­tus-oven kaut­ta. Täl­lais­ta tu­li­jaa Jee­sus kut­suu var­kaak­si, ryö­vä­rik­si ja tap­pa­jak­si.

– Täl­lai­sen tu­li­jan sy­dän on eri ti­las­sa kuin us­ko­vai­sil­la, kos­ka hä­nel­lä ei ole Py­hää Hen­keä. Us­ko­vai­sen elä­mää voi kyl­lä mat­kia, mut­ta Py­hää Hen­keä ei voi hui­ja­ta, pu­hu­ja sa­noi.

Hän ker­toi myös, et­tä esi­mer­kik­si eri­seu­rat ovat syn­ty­neet sii­tä, et­tä sie­lun­vi­hol­li­nen on pääs­syt ek­syt­tä­mään jon­kun kai­dal­ta tiel­tä, ja tämä on ek­syt­tä­nyt mui­ta us­ko­vai­sia.

– Täl­lais­ta ih­mis­tä Jee­sus ku­vaa var­kaak­si, jon­ka toi­min­nas­ta seu­raa eri­mie­li­syyt­tä, rii­taa, ek­sy­mis­tä ja syn­tiä. Jos täm­möi­nen vää­ryys saa val­taa, rak­kaus kyl­me­nee ja us­ko­mi­sen va­paus ka­to­aa.

Jee­sus kul­kee edel­lä

– Jee­sus vie lam­pai­ta si­säl­le ja ulos ja lam­paat löy­tä­vät lai­tu­men, Jur­va­kai­nen pu­hui.

Hän se­lit­ti tätä, et­tä asum­me epä­us­kois­ten kes­kuu­des­sa, mut­ta Jee­sus kul­kee lam­pai­den­sa edel­lä ja lam­paat seu­raa­vat hän­tä.

Jee­sus lu­paa, et­tä hä­nen lam­paan­sa saa­vat hen­gel­lis­tä ja ajal­lis­ta ruo­kaa yl­lin kyl­lin.

– Yh­del­lä ker­ral­la saa us­koa kaik­ki syn­nit an­teek­si. Yli­pai­men on kaik­ki­na ai­koi­na us­ko­vais­ten kes­kel­lä ja vie lam­paat vih­re­äl­le lai­tu­mel­le. Jo­kai­nen saa us­koa syn­nit an­teek­si Jee­suk­sen ni­mes­sä ja ve­res­sä. Näin säi­lym­me us­ko­mas­sa ja pää­sem­me ker­ran tai­vaa­seen, Jur­va­kai­nen lo­pet­ti loh­dut­ta­vas­ti.

Har­tau­den jäl­keen oli vie­lä Jur­va­kai­sen laa­ti­ma tie­to­kil­pai­lu kah­den ryh­män kes­ken. Mo­lem­mat ryh­mät vas­ta­si­vat yh­tä vail­le kaik­kiin ky­sy­myk­siin oi­kein. Il­ta jat­kui mak­ka­ran­pais­tol­la ja kii­reet­tö­mäl­lä yh­tei­se­lol­la.

Lue li­sää mies­te­nil­lasta huo­men­na il­mes­ty­väs­tä Päi­vä­mies-leh­des­tä.