Jumalan sana ja uskovien yhteys vahvistavat uskoa
Aulikki Piirainen
Reisjärvi
Kristinoppi neuvoo kristittyä käyttämään ahkerasti Jumalan sanaa ja Herran pyhää ehtoollista ja rukousta sekä vaalimaan kristittyjen keskinäistä yhteyttä.
Reisjärven opistoseuroihin kokoontui viikonloppuna noin 20 000 seuravierasta. Antero Hämäläisen lauantai-iltana pitämä puheenvuoro pohjautui seuratunnukseen ”Sinun sanasi on totuus” (Joh. 17:17).
– Seuramerkki heijastaa valoa ja lämpöä. Lintu tuo meille terveisiä, tuoreen lehvän, Hämäläinen avasi.
Jumala on salattu, mutta hän auttaa tuntemaan itsensä sanansa kautta.
– Jumala puhui isille profeettojen kautta, ja viimeisinä aikoina hän on puhunut pojassaan. Läpi Raamatun tulee esille lupauksen sana, Jeesus Kristus, alustaja tiivisti ja totesi, miten kristillisyyden kokoontumiset ja julkaisut sekä opistojen toiminta tähtäävät samaan eli pitämään esillä uskomisen asiaa ja perusteita.
Raamattu on Jumalan sanaa
Nykyaikana kysytään erityisesti totuuden ja luottamuksen perään. Luotettavuutta halutaan lisätä laeilla ja asetuksilla. Lehdistöön luottaminen oli ennen itsestään selvää, nyt viestiä muokkaavat teksti- ja kuvankaappaukset sekä yleinen mielipide. Onko uutisointikaan aina vilpitöntä? Onko mahdollista havaita viestin piilovaikutusta? Keneen enää voi luottaa?
Alustaja kysyi: Onko Raamattu Jumalan sanaa? Pitääkö siihen uskoa kirjaimellisesti?
– Tätä keskustelua on käyty koko kristikunnan historian ajan. Yhtenä motiivina näyttää olleen murentaa Raamatun arvovaltaa Jumalan sanana. Miten Paavali voi tunnistaa tämän ajan ilmiöitä, mihin Raamattua tarvitaan.
Ihmisten päätelmissä Raamattu on ristiriitainen, siis kyseenalaistettava. Keskiöön on nostettu ihminen. Raamatun opetus kuitenkin on, että meillä ei saa olla muita jumalia.
Omatunto ilmoittaa synnin vaarasta
Omatunto nostaa esille kysymyksen: menikö tämä oikein? Se ilmoittaa vaarasta. Omantunnon tulee olla sidoksissa Jumalan sanaan. Englanninkielinen sana tarkoittaa yhteistä tuntoa.
– Sen tähden kokoonnumme yhteen kyselemään, mikä on Jumalan tahto ja johdatus tässä ajassa, alustaja totesi.
Lapsuuteen ja nuoruuteen saattaa liittyä omantunnon tarkkailua. Se voi viedä uskomisen ilon. Keskustelu toisten Jumalan lasten kanssa on sielunhoitoa, Hämäläinen muistutti.
– Rukouksemme on, että kokemus armollisesta Jumalasta saisi säilyä ja että lapsemme juurtuisivat Jumalan valtakunnan ja uskon tuomaan vapauteen.
Sanan kuuloon tulemiseen saattaa tulla esteitä. Voi olla hoitamattomia asioita toisten kanssa.
– Sanan kuulossa sielunvihollinen saattaa tarttua kuultuun puheeseen. Puhujan persoona on väärä, puhe liian ehdotonta. ”Joka tekee pahaa, kaihtaa valoa; hän ei tule valoon, etteivät hänen tekonsa paljastuisi” (Joh. 3:20).
Ihminen ei ole täällä pysyvästi
Väsymisen ja välinpitämättömyyden vaara on suuri. Ihminen kotiutuu helposti aikaan ja unohtaa, ettei elä täällä pysyvästi, Hämäläinen totesi.
– Kristinopin mukaan pysyäkseen ja vahvistuakseen uskossa kristityn tulee ahkerasti käyttää Jumalan sanaa ja Herran pyhää ehtoollista, rukousta ja kristittyjen keskinäistä yhteyttä.
Jumalan lapsen elämällä on tarkoitus. Sillä on määränpää, voittopalkinto, jota kohti kilvoittelemme.
– Rakkaus vie perille, Hämäläinen muistutti.
Jumala tietää jokaisen kuulijan tilanteen
Hanna Tölli
– Vaikka olen kymmeniä, ellen satoja alustuksia pitänyt, tämä oli uusi, Antero Hämäläinen toteaa valmistautumisestaan puheenvuoron pitämiseen.
– Usein rohkaistaan ottamaan vanhoista alustuksista ajatuksia, mutta lopulta alustus on aina uusi. Tässä on viikkojen paine, ja lopulta tällä kertaa kolmas versio valikoitui lopulliseksi puheenvuoroksi, hän kertoo.
Hämäläinen toivoi etukäteen, että puheenvuoro pysäyttäisi kuulijan tässä ja nyt, siinä tilanteessa missä itse kukin on. Hän muistuttaa, että Jumala tietää jokaisen kuulijan tilanteen ja "voi kivenkin muuttaa leiväksi".
Puheenvuoro eroaa seuroissa pidettävästä puheesta siltä osin, että puheenvuoro yleensä suunnitellaan ja kirjoitetaan pitkälti valmiiksi etukäteen.
– Seurapuheessa sinulla on ajateltuna joku teksti, Hämäläinen sanoo ja jatkaa:
– Mutta kun menet seurakunnan eteen, voi tulla tunne, ettei se ajateltu teksti ole siihen tilanteeseen. On uskottava, että se on tämä se teksti on ja lähtee sitten viemään sitä eteenpäin sillä rukouksella, että puhetta annettaisiin. Tähän ei totu koskaan. Vuosien jälkeenkin jännittää edelleen.
Hän virvoittaa minun sieluni, hän ohjaa minua oikeaa tietä nimensä kunnian tähden. Ps. 23:3
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys
