Kalajoen rauhanyhdistys on tuttu paikka Anne-Maria ja Ismo Pisilälle.
Terttu Myllylahti
Kalajoen rauhanyhdistys on tuttu paikka Anne-Maria ja Ismo Pisilälle.
Terttu Myllylahti
Terttu Myllylahti
Kalajokiset Anne-Maria ja Ismo Pisilä iloitsevat siitä, että he molemmat löysivät Jumalan valtakunnan ja voivat tukea toisiaan uskomisen asioissa.
Puhujan avatessa Raamatun sanaa ajatteli kalajokinen Anne-Maria Pisilä, että noin minäkin haluan uskoa. Hän pyysi saarnan aikana evankeliumia ja kävi vielä puheen jälkeen juttelemassa puhujan kanssa.
Yksi tuttu ihminen tuli halaamaan. Siitä alkoi elämä uskon tiellä.
Etsivä löysi
Haastattelupäivän seuroissa puhuja muistutti, että parannuksen teko ei ole ihmisen oma teko. Jumala kolkuttelee sydämen ovelle ja pyytää päästä sisään. Jumala voi puhutella elämän vastoinkäymisten kautta, tai lapsuudessa kylvetty uskon siemen voi kantaa hedelmää aikuisena ja saattaa takaisin Isän kotiin.
Anne-Maria Pisilän omantunnon heräämisen ja etsimisen taustalla olivat synnin tuntemukset ja koettelemukset, jotka puhuttelivat. Hän oli lapsena käynyt uskovaisen äidin kanssa seuroissa. Hän ei kuitenkaan lähtenyt etsimään rauhaa tunnolleen rauhanyhdistykseltä vaan kävi kirkossa ja kerran herätyskokouksessa.
– Kirkossa ei saanut kontaktia keneenkään, ja vapaakirkollisten pelastuskäsitys tuntui vieraalta, kertoo Anne-Maria.
Kynnys lähteä seuroihin oli korkea, mutta vähän aiemmin parannuksen armon saanut ystävä sai houkuteltua hänet seuroihin. Heti ensimmäisellä kerralla hän sai palaamisen armon.
Uskolle löytyi sija
Anne-Marian aviomies Ismo Pisilä hyväksyi vaimonsa parannuksen teon, vaikka Anne-Maria oli pelännyt miehensä suhtautumista.
– En kuitenkaan itse kokenut tarvetta lähteä seuroihin, Ismo kertoo.
Hänellä oli rakas harrastus, laulaminen, omassa yhtyeessä ja kuorossa. Kohdattuaan onnettomuuden hän oli kaavaillut laulamisesta uutta ammattia itselleen. Siinä ei ollut uskomiselle sijaa.
Ismo lähti kuitenkin vaimonsa mukana vierailemaan uskovaisten luona. Kerran kyläilyn lopuksi häntä muistutettiin parannuksen teosta, mikä sai hänet miettimään uskomisen asiaa. Ismollakin oli hengellistä taustaa, mutta hänellä ei ollut mitään aiempaa käsitystä uskovaisten elämästä ennen Anne-Marian parannuksentekoa.
Eräänä iltana Ismo kysyi Anne-Marialta, miten hänkin saisi nimensä elämän kirjaan. Anne-Maria sai siunata miestään evankeliumilla.
– Mutta jo aamulla kiusaaja kuiskaili, olenko minä kelvollinen siunaamaan häntä, kertoo Anne-Maria.
Hän soitti puhujaveljelle, joka julisti vielä evankeliumia heille. Myöhemmin päivällä seuroissa puhuttiin Korneliuksen parannuksenteosta, johon Ismo pystyi samastumaan.
”Tässähän on helppo olla”
Parannuksen saamisen jälkeen armontuntemiset kestivät jonkin aikaa.
– Ajattelin, että tässähän on helppo olla. Mutta ei mennyt kauan, kun kiusaaja alkoi löytää monenlaisia virheitä, muistelee Ismo.
Anne-Maria vahvistaa, että nopeasti tulivat vastaan arki ja kiusaukset. Vaikka laulaminen oli Ismon tärkeä harrastus aiemmin, seuroissa hän ei uskaltanut laulaa muutamaan vuoteen. Virret ja Siionin laulut olivat tietysti täysin erilaisia kuin aiempi viihteellinen musiikki.
Yhtyeessä ja kuorossa laulaminen loppui parannuksen teon myötä.
– Mukaan houkuteltiin vielä, mutta kyllä ne yhteydet katkesivat, toteaa Ismo.
Myös Anne-Maria lopetti aiemman työnsä tarjoilijana. Hän koki, että se työ ei ollut häntä varten.
Vertaistuki tuli tarpeeseen
Pisilöiden mielessä pyöri alkuun monia kysymyksiä.
– Oli aralla mielellä: voinko tehdä näin, onko tämä sopivaa vai pahennanko jotakuta, he olivat kipuilleet.
Silloin olisi kaivannut tueksi perhettä, jolle olisi voinut uskoutua ja jolta olisi voinut saada neuvoja.
– Rauhanyhdistyksen diakoniatyössä voisi ottaa huomioon uudet ihmiset, vinkkaa Anne-Maria.
He saivat uskovaisia ystäviä, joilta saivat vertaistukea. Heistä tulikin tärkeitä ja rakkaita matkaystäviä.
Nyt he ovat onnellisia, että molemmat ovat uskomassa:
– Evankeliumilla voi hoitaa toista, ja voi yhdessä lähteä seuroihin. He iloitsevat siitä, että kuulivat Jumalan kutsun eivätkä hukanneet etsikkoaikaansa.
Juttu on Päivämies-lehdessä 17. tammikuuta.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys