Lap­pa­jär­ven Rau­ha­nyh­dis­tyk­sen toi­mi­ta­lo täyt­tyi hel­mi­kuun vii­kon­vaih­teek­si lä­hes sa­das­ta hir­vi­koi­ra­mie­hes­tä. Ko­koon­tu­mi­nen oli jo vii­des ja suo­sio näyt­tää vain kas­va­van. Edel­li­nen ko­koon­tu­mi­nen oli Tor­ni­os­sa.

Mies­ryh­mis­sä kuul­tiin tau­oil­la lu­kui­sia ta­ri­noi­ta. Sa­lis­sa kuun­nel­tiin Mi­ka­el Luo­man riis­ta­hal­lin­non lin­jan­ve­to­ja, ja kes­kus­te­luis­sa pu­hut­tiin us­ko­vai­sen oman­tun­non ää­nes­tä, joka oh­jaa oi­kei­siin ar­vo­va­lin­toi­hin.

Re­hel­li­nen toi­min­ta po­ru­kas­sa, eläin­ten kaa­to­ti­lan­teis­sa, ra­jan­käyn­neis­sä, va­hin­ko­jen il­moit­ta­mi­ses­sa, hir­ven­hauk­ku­ko­keis­sa sekä täys­rait­tius li­sää luot­ta­mus­ta us­ko­vai­siin met­säs­tä­jiin. Us­ko­vai­nen kul­kee ”avoi­me­na kir­ja­na” Ju­ma­lan ja ih­mis­ten edes­sä.

Mikael Luoma käytti esityksessään apuna kuvia.

Oh­jel­mas­sa oli myös vii­den met­säs­tä­jän pa­nee­li, jos­sa ker­rot­tiin hir­vi­koi­ra­mie­hek­si tu­los­ta.

Sali rai­kui nau­rus­ta, kun Tau­no Ku­ja­la ker­toi en­sim­mäi­ses­tä Jur­ri-koi­ras­taan, joka oli ver­ra­ton hir­ven­hauk­ku­ja. Tie­tys­ti koi­ran li­säk­si Tau­non piti ol­la ver­ra­ton lau­kaus­ten am­pu­ja, jol­loin saa­lis­ta tuli.

Pert­ti Käl­kä­jä toi­mi pa­nee­lis­sa juon­ta­ja­na.

Pertti Kälkäjä puhutti kolmea varttunutta ja kahta nuorta metsästäjää paneelissa.

Suur­pe­to­jen tut­ka­ha­vain­nois­ta pu­hui Han­nu Lohi. Ke­hit­ty­nyt tek­niik­ka mah­dol­lis­taa mo­ni­puo­li­sen tie­don tal­len­ta­mi­sen ja vä­lit­tä­mi­sen met­säs­tä­jil­le. Omal­ta tut­kan kar­tal­ta voi tar­kis­taa, on­ko 10 ki­lo­met­rin sä­teel­lä su­sia tai mui­ta suur­pe­to­ja.

Mat­ti Heik­ka­la ker­toi hy­vil­lä omil­la esi­mer­keil­lä, mitä kaik­kea pi­tää huo­mi­oi­da, jos ai­koo teet­tää koi­ral­la pen­nut. Pen­tu­een kas­vat­ta­mi­nen vaa­tii pal­jon ai­kaa ja vai­van­nä­köä ja lä­hes­kään jo­kai­ses­ta pen­nus­ta ei tule huip­pua.

Simo Similä käytti puheenvuoron​.

Jor­ma Tah­ko­la ker­toi tuo­ma­ri­na toi­mi­mi­ses­ta ja hauk­ku­ko­kei­den tul­kin­nois­ta.

– Ko­keis­sa ja kil­pai­lu­mat­koil­la on vai­kei­ta­kin ti­lan­tei­ta. On hyvä, et­tä me­nem­me sin­ne mu­kaan, mut­ta us­ko­vai­sen ar­voil­la ja pe­ri­aat­teil­la.

Lo­puk­si ko­vat kai­ro­jen kier­tä­jät, tar­kat am­pu­jat ja hy­vät kou­lut­ta­jat hil­jen­tyi­vät tär­keim­män asi­an, Ju­ma­lan sa­nan ää­reen. Ant­ti Tur­pei­nen ava­si pu­hees­saan Raa­ma­tun ta­pah­tu­mia Moo­sek­sen kir­jas­ta, Esaus­ta ja Jaa­ko­bis­ta.

Esau oli met­säs­tä­jä ja toi ko­tiin riis­taa. Jaa­kob oli pel­to­mies. Esaul­le isän ko­din esi­kois­siu­naus ei ol­lut elä­män tär­kein asia, ja hän vaih­toi sen her­ne­keit­toon. Jaa­kob sai nöy­rä­nä mie­he­nä isän siu­nauk­sen.

Mei­dän­kin on vä­liin hyvä ky­syä it­sel­täm­me, olen­ko oi­ke­al­la tiel­lä. Sa­maa voim­me ky­syä toi­sel­ta us­ko­vai­sel­ta. On tär­ke­ää, et­tä oma­tun­tom­me on avat­tu Py­hän Hen­gen va­lol­la, to­te­si Ant­ti.

Alustukset ja keskustelut vetivät aina salin täyteen. Aihe kiinnostaa nuoriakin metsästäjiä.